Mummiksi tuplana, osa 1: Tutustuminen

He syntyivät 2.1.2013. He saivat nimikseen Tyttö A ja Poika B. Minusta tuli humauksessa Mummi C.

He tulivat maailmaan kuukauden etuajassa, mutta ehjinä ja riittävän isoina. He eivät tarvinneet keskoskaappia, mutta minä kyllä tarvitsin – baarikaappia.

Synnytys oli ohi hujauksessa. Tytär toipui leikkauksesta ja vävy hoiteli tiedotuspuolta. Hetkeksi maailma pysähtyi. Ei ollut uutista, joka olisi tuplasyntymän ylittänyt. Minun vastuullinen tehtäväni oli kertoa perheen kahdelle koiralle, että nyt alkoi uusi aika, paras valmistautua. Hauvat ottivat tiedon vastaan tyynesti: ai, lauma kasvaa. Olivathan ne varmaan arvanneetkin, kuunnelleet emännän vatsan outoja melskeitä.

Olen miettinyt, olenko mummina viisaampi kuin aikanaan äitinä? Sen kertokoon tyttäreni kunhan tässä alkuun päästään. Vai onko tyttären anoppi, Mummi D, parempi isoäiti? Vertailuun ei ole kukaan antanut aihetta, mutta omassa päässäni kehittelen jo kilpailutilanteita. Mummi D osaa lasketella ja pelata golfia. Hän neuloi lapsille hurmaavat nutut, korukuvioineen. Minä hiihdän pellolla tasamaata ja kompuroin silti. Komerossa odottaa kasa lankoja inspiraatiota.

Ensin puhuttiin kaksosista, sitten Tupletista. Nyt heillä on jo oikeat nimet ja runsaasti lempinimiä siihen päälle: Oona-Omppu-Omenainen, Luka-Liitäjä-Laskuvarjomies. Heillä on sotu-tunnukset, lapsilisät, kolmoisrokotukset. He osaavat hymyillä ja nauraa, kun Mummi (tai kuka tahansa muukin) työntää naamansa katseluetäisyydelle. He antavat anteeksi mummin kömpelöt vaipanvaihdot ja paidanpujotukset. Mummi on vähän ruosteessa, mutta oppivainen.

Toinen mummi on kasvattanut hienon pojan, vävyni. Sitä isän ylpeyttä ja perheestä huolehtimista on ilo seurata. Mummi D muistaa myös kehua tytärtäni, miniäänsä. Mistä ne pahat anopit oikein tulevat?

Nuoren perheen edesottamuksia pääsee seuraamaan myös astetta vanhempi sukupolvi. Kahdeksaakymppiä lähentelevät isoisovanhemmat antavat omia vinkkejään meille "nuorille" mummeille.

Tuplavanhemmat suhtautuvat toisen ja kolmannen polven neuvonantajiin ymmärtäväisesti. Sanovat: joo, ihan hyvä..., ja sitten toimivat oman päänsä ja neuvolan ohjeistusten mukaan.

Luen lehtiä, katson televisiota ja yritän hyppiä huonojen uutisten yli. Eihän minun lapsenlasteni maailmaan kuulu sodat, nälät ja koulukiusaamiset. Kun nämä lapset täyttävät kuusi vuotta, ilmastonmuutosongelmat on ratkaistu, ydinaseet hävitetty, rikollisuus poistettu. Kevät tulee silloin kun pitääkin, kesät ovat sopivia niin viljelijöille kuin lomalaisille ja kaikki saavat jouluna paljon lahjoja.

Sanotaan, että alkuun kaksoset viestivät keskenään kielellä, jota muut eivät ymmärrä. Mietin, mitkä ovat heidän ensikommenttinsa minusta. Jos hyvin menee, toinen sanoo: On se niin sekava ja hassu. Siihen toinen: joo, mutta ihan liikkis.