Äiti, Isä ja Pyhä parisuhde

Äiti, Isä ja Pyhä parisuhde. Kuva: Stock.xchng

Kaksi on muuttunut monihenkiseksi perheeksi, jossa se pienin jäsen ahmii aikaa, kiintymystä, läheisyyttä ja huolenpitoa. Riittääkö hellyyttä sen jälkeen vielä myös puolisolle? Kysymyksiin vastaa alle kolmikymppinen nuori pari, puolitoistavuotiaan ja viisivuotiaan äiti ja isä.

Mikä parisuhteessanne muuttui, kun perheeseen tuli lapsi?

Nainen: Yhteys toiseen meinasi välillä kadota kokonaan. Välillä en muistanut enää minkälainen mieheni on ihan vain miehenä, jota rakastan – ei isänä, jota tarkkailen pyykkivuorien ja tiskikasojen läpi. Toisen pienet viat alkoivat ärsyttää väsyneenä enemmän, ja kun illalla ei enää kaiken antaneena jaksanut keskustella filosofisesti jostain päivän polttavasta kysymyksestä saati sitten omasta parisuhteesta, suhteemme henkinen puoli jäi nais-mies-näkökulmasta vähän vähille kannattimille.

Suurimpia muutoksia näin viiden vuoden kokemuksella on ollut ehkä yhteisen ajan puute ja suunnitelmallisuus. Ei enää spontaania seksiä tai yhtäkkisiä illanviettoja yhdessä – kaikki pitää suunnitella etukäteen. Toisaalta olen löytänyt lasten kautta miehestäni sellaisia puolia, joita en varmasti olisi viidessä vuodessa oppinut muuten.

Mies: Kahden keskeiset hetket ja leffaillat kotisohvalla loppuivat hetkeksi aikaa kokonaan. Halua kyllä riitti ja riittää edelleen, mutta aluksi aika tuntui olevan niin kortilla, että toivo yhteisiin kahden keskeisiin hetkiin tuntui välillä katoavan. Nyt, kun lapset ovat pikkuisen kasvaneet, nukkuvatkin, yhteisiä hetkiä on ruvennut olemaan hieman enempi.


Mikä on ollut parisuhteessanne rankinta aikaa?

Nainen: Varmasti se, kun meidän esikoinen oli vauva ja minä olin hieman masentunut tai no, ainakin järkyttynyt siitä kaikesta, mitä se toi mukanaan. Mies kävi paljon harrastamassa eikä oikein ymmärtänyt, miten paljon tukea olisin tarvinnut vauvan kanssa. Toisaalta silloin, kun mies oli auttamassa, äiti-viettini ei antanut hänen auttaa – mies joutui pakottamaan minut nukkumaan tai antamaan vauvan hänellekin hoitoon. Luulin, että minun täytyy pärjätä vauvan kanssa yksin ilman miehen apua, koska olen äiti, ja minun oli vaikea oppia luottamaan mieheni kykyyn hoitaa vauvaa. Miehelleni varmasti oli vaikeinta se, ettei harrastuksille jäänyt enää paljon aikaa. Ja tottakai minä nalkutin hänelle, kun jouduin jäämään yksin kotiin.

Seksuaaliset haluni olivat tuolloin täysin kadonneet, ja se oli minulle ihan vieras ja vähän pelottavakin kokemus, kun luulin, etten haluaisi seksiä enää koskaan. Lisäksi minulla oli hirveät paineet nk. hyvästä äitiydestä ja oikeanlaisen vuorovaikutussuhteen luomisesta lapsen kanssa. Silloin tunsin, että minä itse katosin jonnekin valtavan äiti- ja vaimo-taakan alle. Toisen lapsen syntymän jälkeen tajusin jo pitää omasta minuudestani kiinni ja antaa itselleni anteeksi joitakin asioita.

Mies: Rankinta oli varmaan silloin, kun lapset olivat alle vuoden ikäisiä. Meillä molemmilla oli univelkaa, vaimolla varsinkin imettämisien ja kaikkien muiden muutosten jäljiltä, ja kun kahdenkeskeiset hetket olivat poissa, kaipuu toisen kainaloon oli suuri. Riitelimme jälkeenpäin ajateltuna todella hölmöistä ja turhista asioista. Suurin osa, jos ei kaikki, johtui väsymyksestä ja kaipuusta oman rakkaan kainaloon kahden kesken.


Kuinka usein nykyään vietätte yhteistä aikaa ilman lapsia ja mitä silloin teette?

Nainen: Meillä on yhteisiä hetkiä, mutta liian vähän tietysti. Toisaalta, aika on rajallista ja me molemmat haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä perheen kesken, siis lapsien kanssa. Ja lisäksi kummallakin on omiakin menoja ystävien kanssa.

Yhdessä vietämme iltoja välillä leffaa katsellen tai telkkaria tuijotellen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Illat jäävät tosin usein lyhyiksi, sillä minä olen kamalan iltauninen. Matkustamme myös samalla junalla toisinaan töihin tai töistä kotiin – se on hauskaa vaihtelua kesken päivän. Tavallisesti, kun saamme lapset hoitoon yöksi, vietämme iltaa jonkin ystäväpariskunnan kanssa, käymme ehkä elokuvissa ja syömässä tai jossain baarissa. Toisinaan otamme hotellista huoneen, vietämme illan joissain juhlissa ja syömme ihanan hotelliaamiaisen yhdessä.

Mies: Kyllä meille nykyään on alkanut ilmestyä kahden keskeisiä hetkiä enemmän ja enemmän lasten kasvamisen myötä, vaikka he pieniä vielä ovatkin. Yhteistä aikaa yritetään löytää mahdollisuuksien mukaan ainakin noin kerran kahdessa kuukaudessa, varataan vaikka hotellihuone ja käydään syömässä ja leffassa tai kavereiden kanssa ulkona. Lapsia ei voi eikä raaski kovin usein laittaa isovanhempien luo yöhoitoon, mutta lyhyempiä hetkiä, jolloin lapset ovat muutaman tunnin hoidossa jomman kumman vanhempien luona, on ehkä pari kertaa kuussa. Nuo hetket ovat parisuhteelle antoisia hetkiä, kun saa olla edes hetken kahdestaan rakkaansa kanssa.

Useimmiten emme puhu lapsista, kun vietämme aikaa kahdestaan, vaan yritämme irtaantua arjesta edes hetkeksi ja keskustella jostain ihan muusta. Monesti puhellaan, että mitä sitä mahdollisesti tehtäisiin, jos eleltäisiin kahdestaan. Sehän on semmoista jossittelua, mutta kuitenkin mukavaa hetkellistä arjesta vapautumista.

Nainen: Olemme puhuneet paljon siitä, että meidän pitäisi välillä vain jäädä kaksin kotiin, vuokrata leffa ja olla vaan. Vaan harvemmin vapaata iltaa tulee tuhlattua ”jouten oloon”, yleensä teemme silloin jotain suunniteltua. Mielestäni yhdessäoloa jouten ja kaksin kuitenkin tarvitaan, ehdottomasti, jotta muistaa minkälainen se kumppani on miehenä, ilman lapsia, vanhemman roolia ja kaikkea arkipyöritystä. Silloin arkeakin jaksaa taas paremmin.


Mistä pidät kumppanissasi eniten?

Mies: Paljon pienistä asioista, jotka tekevät yhdessä hyvän kokonaisuuden. Ja kokonaisuus on se, josta pidän kaikista eniten.

Nainen: Ihan oikeasti pidän miehessäni eniten näistä ominaisuuksista: rehellisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja hellyydestä. Mieheni kautta ja kanssa olen oppinut pikkiriikkisen paremmaksi ihmiseksi itsekin.

Mitä toivoisitte parisuhteeseen tällä hetkellä lisää?

Nainen: Ehkä juuri sitä yhteistä aikaa. Minulla on nyt niin paljon ”omia” menoja, etten raaskisi juuri enempää olla poissa kotoa lasten ja mieheni luota. Toisaalta tiedän, että nyt olisi juuri se aika, jolloin meidän vanhempien pitäisi tehdä ihan kahdestaan jotain.

Lisäksi odotan innolla sitä aikaa, kun meidän nuorimmaisemmekin on niin iso, että hän alkaa nukkua vakituisesti omassa sängyssä. Silloin saamme viiden vuoden tauon jälkeen ensimmäisen kerran nukkua vakituisesti taas vierekkäin ja kaksin mieheni kanssa. Se onkin varmaan pitkästä aikaa ihan uusi kokemus ja vaatii uudenlaista sopeutumista.

Mies: Yhteisiä hetkiä, olivat ne lyhyitä tai pitkiä, kunhan hän olisi siinä vierellä.

 

Kuinka saat parisuhteesi pysymään virkeänä- tai ainakin tyydyttävänä - keskellä lapsiperheen univelkoja, nyt, tänään? Vinkkaa muillekin.

kommentit

Juttu on hyvä ja minullekin ajankohtainen, mutta miksi ihmeessä siinä korostetaan juuri sukupuolta parisuhteessa tai vanhemmuudessa? Aivan samat asiat pätevät myös kahden äidin tai kahden isän lapsiperheessä, joten asian voisi esittää myös muuten kuin heteromuottiin valettuna.

>Ihmettelevä Ti, 2010-11-16 20:29

Ei hyvää päivää, jaksaa joku tähänkin tuon homoteeman vetää?!

>IHMETTELEVÄ Ti, 2010-11-16 20:38

Ei tuossa KOROSTETA sukupuolta. Tapauksen henkilöt nyt vaan sattuvat olemaan eri sukupuolta. Niin kuin lähes kaikissa tapauksissa, jolloin parisuhteeseen syntyy lapsi. Niin se vain ON, ei siitä pääse mihinkään...

>huvittunut Ti, 2010-11-16 22:27

tuntuu tuo homoilu olevan ainoa asia, minkä läpi taitaa meidän tavallisten heteromiesten lukea juttuja.

Minä en homoja väheksy. mutta sitä en ymmärrä, että omaa näkökantaa tuputetaan. rupeaa se pinna täälläkin päässä joskus täyttymään.

Tuossa oli haastateltu isää ja äitiä, jotka ovat heteroja. joka kerta ei tarvitse haastatella homo- tai lesboparia vai pitääkö kohta olla varmaan tv-ohjelmissakin homokiintiö.

Kun noita sisustusohjelmia, vaatettajia ja muita pudotushommia katsoo, niin aina pitää olla joukossa homo, joka homman hoitaa kotiin. TV:n perusteella kärjistän" jos et ole homo,et osaa pukeutua sisustaa tai muutenkaan olla cool":

Minulle heteromuotti on sopiva ja meillä on tekstin mukaisesti oman perheen kanssa sama tilanne, mukuloita on ja yhteistä aikaa ei.

asiallinen teksti, näitä lisää

>hetero Ti, 2010-11-16 23:04
Ihmettelevä kirjoitti:

Juttu on hyvä ja minullekin ajankohtainen, mutta miksi ihmeessä siinä korostetaan juuri sukupuolta parisuhteessa tai vanhemmuudessa? Aivan samat asiat pätevät myös kahden äidin tai kahden isän lapsiperheessä, joten asian voisi esittää myös muuten kuin heteromuottiin valettuna.

Taas on homot "uhrin" asemassa tässäkin tapauksessa, heitä ei ole ollenkaan huomioitu. Se nyt vain on niin, että naisen ja miehen liitostakin saa kirjoittaa. Vaikka kuinka yritetään häivyttää sukupuolieroja ja luoda tänne joku uusi, uljas, sukupuolesta, rajoista vapaa ihmisrotu, niin meitä heteropareja vielä on tässä maailmassa ja on aivan mielenkiintoista saada tietää miten jonkun toisen parisuhde toimii. Hyvää jatkoa vain sinulle Ihmettelevä! :-)

>äippä Ke, 2010-11-17 12:59

Lasten kannalta ihan oikein että korostetaan normaalia parisuhdetta!

>Voi aikoja, voi tapoja La, 2010-11-20 13:20

Höpsis, ei tässä nyt mitään "homoteemoja" vedellä, vaan kyllähän kielessä pitää tuollaiset asiat huomioida. Kirjoittaja ei taida nyt ymmärtää, että ei asia ole mikään "teema" tai kuvitteellinen trendi, vaan ihan todellista maailmaa. Samalla lailla kun huomioidaan, että perheessä on äidin lisäksi isä tai otetaan huomioon uusiperheiden olemassa olo, on julkisissa kirjoituksissa hyvä huomioida, että vanhemmat eivät välttämättä ole = äiti ja isä. Se kun vain on niin.

>Mediaa tutkiva Ti, 2010-11-16 20:53

Mutta kun tässä jutussa NIMENOMAAN oli haastateltu miestä ja naista, minua ja miestäni. Me puhuimme OMASTA näkökulmastamme, emme asiasta yleisellä tasolla ja meidän parisuhteessaan saattuu olemaan mies ja nainen. Hyvin vaikeaa olisi puhua homo-parin näkökulmasta kun ei itse elä sitä elämää, hyvin vaikeaa olisi puhua kenenkään muun parin näkökulmasta kun itse elää juuri tätä elämää.

>Minä se olin Pe, 2010-11-19 14:56

Kyllä!
Juttu on hyvä. Kiitos kirjoittajalle. Pystyn samastumaan tekstiin, vaikkei minulla ole lasta, eikä ole juuri tulossakaan. En ole siis isä, enkä äiti. Jos ajatellaan, että jokainen uutinen pitäisi kirjoittaa tyyliin "Lapsi muuttaa elämän. Yhtäkkiä parisuhteessa ei olekaan enää vain mies ja nainen/nainen ja nainen/mies ja mies - vaan myös isä ja äiti / äiti ja äiti / isä ja isä", ei voi muuta kuin ihmetellä. Kyllä hieman vinksahtaneelta tuntuu jos VANHEMMUUDESTA kertovan jutun "mies ja nainen" ja "isä ja äiti" kalskahtavat lukijalle korvaan (kuten tuntuu käyneen nimimerkille ihmettelevä).
Mielikuvitusta peliin lukijat! Tekstin VOI soveltaa omaan elämään.

>IhmettelevÄ Ti, 2010-11-16 21:06

Mitä omia menoja vanhemmilla muka on? Äidin paikka on lastensa luona, eikä kavereiden kanssa ties missä. Se aika meni jo, äiti hyvä. Ja hotellihuoneita kotimaassa... Karmeaa tuhlausta ja idioottimaisuutta.

>Kauheaa Ke, 2010-11-17 06:58
Kauheaa kirjoitti:

Mitä omia menoja vanhemmilla muka on? Äidin paikka on lastensa luona, eikä kavereiden kanssa ties missä. Se aika meni jo, äiti hyvä. Ja hotellihuoneita kotimaassa... Karmeaa tuhlausta ja idioottimaisuutta.

Joo o, juurikin tästä syystä 50% avioliitoista päätyy eroon.

Kun Lapset syntyy, muu loppuu, kaikki entinen elämä pitää hylätä ja keskittyä vain ja ainoastaan lapsiin. Tällaiset vanhemmat/jäljelle jäänyt vanhempi saa shokin kun lapset kasvavat ulos pesästä, ja lapset saavat vielä pahemman shokin kun joku ei olekaan koko aika paapomassa ja yli huolehtimassa.

Tärkeämpää olisi jatkaa mahdollisimman normaalia elämää, mutta lapsien kanssa, unohtamatta omaa parisuhdetta. Normaaliin elämään kuuluu yksilölliset menot, mahdollisuuksien mukaan, ja parisuhteen hoito vaikka paikallisessa hotellissa on mitä mainioin tapa, olla vähän aikaa kahdestaan, sillä välin kun vaikka isovanhemmat katsovat lapsia. Hotelli on siitä hyvä, että aikaa ei tarvitse jakaa kotitöiden ja parisuhteen välillä. Siellä muut siivoo ja tekee ruoat.

>Happy as a hippo Ke, 2010-11-17 11:47

Ai mitä omia menoja? Oletko joskus kuullut ystävistä? Kerran, kaksi puoleen vuoteen on tosi mukavaa tavata omia ystäviä vaikkapa kahvikupin ääressä.

Oletko kuullut työmatkoista? Joskus "omat menot" ovat niinkin pakollisia kuin työmatkat joihin vaan on yksinkertaisesti osallistutava.

Oletko kuullut harrastuksista? Kaikki äidit eivät vajoa verkkarisuohon ja lopeta esim elinikäistä maalaus-harrastustaan vaan saavat siitä voimaa arkeen.

Minunkin mielestäni äidin paikka on kotona, muta tottahan jokainen kaipaa silloin tällöin myös omaa aikaa. Oma aika tarkoitaa ehdottomasti myös parempaa äitiyttä. ja onhan monella lapsella myös se toinen vanhempi joka on aivan yhtä tärkeä kuin se ensimmäinen :) Ja lapsella on myös oikeus tuntea isovanhempansa/kumminsa/tätinsä/setänsä ja viettää pieniä hetkiä heidän kautaan.

LAPSELLA EI OLE KOSKAAN LIIAN VÄHÄN RAKASTAVIA AIKUISIA YMPÄRILLÄÄN!!

>äitikin on ihminen Pe, 2010-11-19 15:05

Tästä hotelliyöstä haluan kommentoida vielä niin, että minä ainakin näkisin sen niin, että vanhemmat saavat pienen loman arjesta. Kotiin jäädessä tulee helposti tehtyä kotitöitä tai muuta kotiin liittyvää ja puheenaiheetkin liittyvät siten helposti siihen kotielämään.

Kun käy katsomassa jonkun elokuvan, taidenäyttelyn, näytelmän tms niin oppii helposti toisesta enemmän ja jututkin liittyvät sitten muuhun kuin siihen kotielämään. Se antaa voimavaroja siihen yhteiseen arkeenkin.
Seksiinkin on silloin enemmän aikaa kun ei voi paeta laittamaan pyykkejä tai siivoamaan tai tekemään remonttia, pelaamaan playstationia tai katselemaan telkkaria.

>äitikin on ihminen Pe, 2010-11-19 15:21

Edellisen kommentin kirjoittajalla tuskin on omaa lasta.. On tietysti jokaisen äidin omasta halusta kiinni paljonko on "omia menoja", mutta kyllä joku harrastus on hyvä olla lastenhoidon lisäksi. Piristää ja auttaa jaksamaan. Itselläni on kaksi pientä lasta, ja vaikka lapset rakkaita ovatkin, on joskus päästävä hetkeksi vaikka jumppaan.. Ja hotelliyö vaikka omassa kaupungissa silloin tällöin ei ole älytöntä tuhlausta, vaan ihanaa luksusta isälle ja äidille silloin tällöin!

>Tyttöjen äiti Ke, 2010-11-17 08:15

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä