Kaksi askelta eteen ja yksi taakse - elämää keskoslasten kanssa

Halsualaisessa Kopran talossa käy kova tohina, kun 2-vuotias Iina alkaa leipoa pipareita äitinsä Johannan ja isänsä Mikan kanssa. Jauhot vaan pöllähtelevät, kun tomera pikkuneiti kaulitsee piparitaikinaa.

Akuutti tapasi Johannan ja Iinan kaksi vuotta aikaisemmin Oulun yliopistollisen sairaalan keskososastolla, kun Iina sai lahjaksi Marttojen ompeleman pienen mekon.

- Nyt on vähän erilainen tilanne, mitä silloin, kun viimeksi nähtiin. Iinalla on ainakin vähän isommat mekot ja vaipat, Johanna toteaa.

- Ja isommat murheet, Mika naurahtaa ja jatkaa lähes samaan hengenvetoon:

- Ei meillä oikeasti mitään suuria murheita ole. Iina on kasvanut hyvin, ja hänestä on tullut terhakka ja omatahtoinen tyttö. En tiedä sitten, onko äitiinsä tullut, mutta periksi Iina ei anna mitään. Jos hän tahtoo jotain, hän pitää siitä kiinni niin lujaa, kunnes saa tahtonsa läpi.Johanna luonnehtiikin tytärtään selviytyjäksi. Mika komppaa vaimoaan.

- Taistelijahan tuo Iina kyllä on. Nyt kun miettii Iinan taustaa, niin se oli oikeastaan tosi raskasta aikaa.

- Päällimmäisenä pelkona oli varmasti se, kun joutui miettimään, että selviääkö lapsi ja jääkö hän henkiin. Ne ajatukset olivat alussa, mutta sitten askel kerrallaan asiat rupesivat menemään eteenpäin.

- Ja nyt ollaan ehdottomasti voiton puolella, kun vertaa lähtökohtaa ja tämänhetkistä tilannetta, Mika jatkaa.

Kahden keskosen vanhemmat

Kun Kopran perheen esikoinen Iina syntyi lokakuun lopussa vuonna 2010, hän painoi vain 760 grammaa. Raskausviikkoja Johannalla oli takanaan 29.

- Vuosi takaperin historia toisti itseään, kun meille syntyi pikkuinen Eevi, joka syntyi myös pienipainoisena keskosena, Johanna kertoo.

Nyt Eevi istuu pöydän toisessa päässä tonttulakki päässään ja maistelee piparitaikinaa hyvällä ruokahalulla - ensimmäistä kertaa elämässään.

Johannan toinen raskaus eteni hieman pitemmälle, 30. raskausviikolle asti. Eevi painoi syntyessään 1290 grammaa. Kasvu oli edennyt normaalisti, kun taas Iinalla oli ollut kasvun hidastumaa. Molemmat tytöt syntyivät ennenaikaisina Johannan raskausmyrkytyksen vuoksi.

- Eevi oli siis niille viikoille ihan hyvänkokoinen vauva, mutta mukana oli epäonnea, Johanna toteaa.

Johannalla oli paha kohtutulehdus, jonka seurauksena Eevin keuhkot olivat kärsineet pahasti.

- Silloin tuli itselle sellainen olo, että miten tämä nyt näin voi mennä. Kun Eevillä oli tavallaan paremmat lähtövalmiudet kuin Iinalla, niin tuli tosi isona yllätyksenä, että Eevi olikin heikommassa kunnossa syntyessään. Se pelotti ihan älyttömästi, muistelee Johanna vuoden takaisia tapahtumia.

Iloja pienistä asioista

Eevi joutui viettämään ensimmäiset viikkonsa hengityskoneessa, mutta rupesi pikku hiljaa vahvistumaan ja alkoi jaksaa hengittää itse.

- Silloin rupesi helpottamaan, Johanna toteaa.

Vaikka Eevinkin kohdalla oli moni asia uutta, toisen keskosen syntymä ei kuitenkaan ollut vanhemmille niin shokeeraava asia kuin ensimmäinen.

- Kun sen on kokenut kerran, toinen kokemus on sitten helpompi. Osaa jo käsitellä asioita, mitkä olivat Iinan syntyessä täysin uusia, Mika tiivistää.

Perheessä on Johannan mukaan eletty päivä kerrallaan:

- Olen aina ajatellut asiat niin, että on pienempiä ja vähän isompia ongelmia, jotka korjataan ja hoidetaan ensin. Olemme keskittyneet aina vain sen hetkiseen tilanteeseen. Keskoslapsen elämä on oikeasti sitä, että kun mennään kaksi askelta eteenpäin, tulee usein myös yksi taaksepäin.

- Tässä on huomannut, että ilot elämässä ovat oikeasti tosi pienistä asioista kiinni. Se, että saadaan olla yhdessä, on tässä joulussa ehdottomasti tärkeintä, Johanna jatkaa.

Kopran perheellä on tiedossa rauhallinen joulu, ensimmäistä kertaa koko perheellä saman katon alla.

- Haetaan joulukuusi metsästä, syödään hyvää jouluruokaa ja kuunnellaan joulumusiikkia, Johanna suunnittelee.

- Ja kyllä se joulupukkikin tulee, Mika lupaa ja alkaa maistella vastapaistettuja pipareita yhdessä perheen naisten kanssa.

Kopran perheen tarina kokonaisuudessaan Akuutin joululähetyksessä ke 19.12. TV1 klo 19.55