Kun poikalapsi haluaa pukeutua mekkoon

Suvaitsevaisuusnäkökulmasta haluaisin antaa pukeutua miten haluaa, mutta toisaalta jos (ja kun) olisi aavisteltavissa, että tyttövaatteet johtaisivat kiusaamiseen, pyrkisin kuitenkin estämään tämän.

Toki voisin lapsen kanssa keskustella asiasta ja kertoa asiaan liittyvistä riskeistä, mutta jos lapsi siitä huolimatta kovasti haluaisi pukeutua hameeseen, en kävisi tässä kauheaan taisteluun.

Poikani haluaa aina leikkiä prinsessaa tai keijua. Hän pukeutuu myös mielellään mekkoihin ja hameisiin ja leikkii tyttöjen kanssa monimutkaisia sosiaalisia leikkejä.

Olen vetänyt rajan ulosmenoon. Ulos mennään pojan vaatteissa, onhan hän poika, mutta asia ei ole minulle ollenkaan noin selvä, miten olen sen hänelle määrittänyt.

Hän itki kerran kolme vuotiaana, että isosisko ei saa pitää housuja, jos hän ei saa pitää hameita. Oli vaikea perustella jotain, mikä tuntuu itsestäkin idioottimaiselta. Vastaus: "Se nyt vaan menee niin" on ehkä maailman huonoin, kun siinä ei perustella mitään. Yritin puristaa jonkun tyyliin "hame on tyttöjen asuste ja housut ovat yhteiset, sitä paitsi housuissa on paljon mukavampi leikkiä..." Aika heikko esitys, mutta onhan tuo hankala ja melko kiusallinenkin asia. Miesten maailma on vielä niin kauhean rajoittunut, mutta ehkä nämä tulevaisuuden miehet tekevät siihen muutoksen. Ainakin toivon niin. Poikani sai juuri joulupukilta tummansinisen mekkoyökkärin, josta hän tuli todella onnelliseksi. Haluan eniten, että hän on onnellinen.

Toisinpäin ei liene kysymystä edes olisi tarpeetonta esittää?? Eli mitä jos tyttö haluaa pukeutua pojan vaatteisiin ja käyttäytyä kuin pojat?

Feminiinisyyden näyttäminen on kummallista kyllä jotenkin syntistä taikka kiellettyä. Siinä on jotain hävettävää. Ja sitä pitää estää.

Tämä nyt ei ihan varsinaisesti liity asiaan mutta... Teen sosiaalista lapsityötä kesätyönä ja vuosi sitten minulla oli työkaverina mies, joka kyllästyi housuihin. Hän tuumasi, että on paljon mukavempaa olla töissä 35-asteisessa helteessä kietaisuhameessa, kuin shortseissa, jotka liimaantuvat ihoon. Hän on hyvin maskuuliininen, parrakas, hiukan dominoiva ja urheilullinen. Hänen maskuliinisuuteensa tai itsetuntoonsa ei tehnyt pientäkään haavaa suunnitella ja ommella hieno kietaisuhame ja sitten käyttää sitä. Lapsetkaan eivät tainneet edes tavallaan tajuta, että se on hame, koska kyseinen mies piti sitä itse niin eleettömän itsevarmasti päällään. Näköjään hän käyttää nykyäänkin hameita myös vapaa-ajalla, vaikkei kova helle olisikaan. Minä olin tasa-arvointoilijana luonnollisesti todella innoissani tästä hametempauksesta ja asia yleensäkin poiki työyhteisössä vain hyviä asioita.

Tämä siis rohkaisuksi kaikille miehille: Miessukupuolen käyttäytymisen rajat ovat jotain, mitä me naiset emme voi, emmekä oikein saakaan tulla murtamaan puolestanne. Hyväksynnän ja ehjän itsetunnon pitää lähteä isistä, isoveljistä ja muista roolimalleista. Älkää ajatelko ahtaasti vaan antakaa poikanne kukkia :)