Lastenpsykiatri Janna Rantala: Pikkuvaimo

Totuus tarjoillaan eräänä arki-iltana, kun olet juuri herkutellut nakeilla ja ranskalaisilla. Miehesi ilmoittaa maireasti ääntään venytellen, että teille on tulossa Pikkuvaimo. Ensin se on aika pieni ja itkee paljon, mutta myöhemmin teistä tulee varmasti kivat kaverit. Naapurin Emmallakin on Pikkuvaimo kaverina, eikö se olekin söpö. Hyytyvä totuus iskee mahanpohjaasi: sinusta on tulossa Isovaimo.

Et koskaan uskonut näin käyvän juuri sinulle, vaikka olitkin kuullut varoittavia esimerkkejä.  Jälkeenpäin ajatellen syy on osittain myös sinun: olit alkanut itsenäisesti syödä ja pukea, siirtynyt omaan makuuhuoneeseesi ja hankkinut perheen ulkopuolisen ystävän. Miehesi ei kerta kaikkiaan enää ollut niin kiinni sinussa, ja nyt perheessä olisi tilaa Pikkuvaimolle.

Tavarasi käydään läpi. Kaikki vaatteesi, joihin olit ajatellut mahtua taas ensi kesänä, raakataan pois. Pikkuvaimo saa niistä suurimman osan.

Ryhdyt raivokkaaseen ja tuloksettomaan taisteluun. Miestä hylkivä käytös, uhmakkaat kotoa lähtemiset, hellyttävät syliin käpertymiset, innokas auttaminen - kaikki turhaa. Pikkuvaimo on tulossa, eikä sitä enää voi peruuttaa, mutta sinua rakastetaan tietysti ihan yhtä paljon kuin ennenkin.

Eräänä aamuna heräät anopin vierestä. Hän kertoo miehesi lähteneen yöllä hakemaan Pikkuvaimoa. Jokin sinussa kuolee.

Jokin kuollut sinussa herää henkiin kirkuen, kun näet miehesi uuden valitun; mitättömän kippuraisen, punakan ja kuolaavan Pikkuvaimon, joka vaatii jatkuvaa palvelua ja laskee alleen. Tähänkö miehesi halusi vaihtaa yhteisen onnenne? Pikkuvaimo roikkuu enimmän päivää miehesi sylissään, eikä osaa yksinkertaisesti mitään. Yöllä kuulet heidän yhteisestä makuuhuoneestaan kuvottavan hellää lepertelyä.  

Naapurien ja sukulaisten jatkuva virta käy valehtelemassa miten söpö Pikkuvaimo on. Jok`ikinen muistaa kysyä sinulta, miltä nyt tuntuu olla Isovaimo. Rehellistä vastaustasi torutaan.

Opit pian miten tätä peliä pelataan. Miehesi näyttää pitävän, kun silität Pikkuvaimon poskea, näytät sille tavaroitasi tai köllöttelet sen vieressä. Miehesi ei näytä pitävän, kun nipistät Pikkuvaimoon eloa, hierot tavaroitasi sen naamaan tai istut sen päällä. Tajuat, että tilanteen ainoa ratkaisu on teeskennellä kilttiä Isovaimoa ja odottaa tilaisuuttasi.

Kolmen kuukauden kuluttua kuulet miehesi sanovan naapurille pahimman olevan ohi. Helpotuksesi on suuri, kun ymmärrät Pikkuvaimon olevan nyt lähdössä pois. Ehdotat miehellesi, että Pikkuvaimo laitetaan roskiin. Hän vaikuttaa ilahtuvan ehdotuksestasi niin paljon, että toistaa sitä nauraen jokaiselle tutulleen.

Muutaman viikon kuluttua roskiin laitto on edelleen kaskun tasolla. Onnistut ripeällä toiminnalla raahaamaan bioroskiksen ja sen jokeltavan sisällön roskakatokseen. Olet kuitenkin aliarvioinut miesten välisen solidaarisuuden: huoltomiehen suopealla avustuksella Pikkuvaimo palautetaan miehesi syliin. Huoltomiehelläkin on kotona Pikkuvaimo, kyllä ne vaan ovat vaivan arvoisia. Et ole hölmö: ymmärrät pelisi olevan pelatun.

Sinusta ja Pikkuvaimosta tulee lopulta ystävät, vaikka muistat aina, että  se pirulainen on sinulle miehen velkaa. Avarasydämisenä Isovaimona annat asian kuitenkin olla. Ainakin perinnönjakoon asti.