Laatikkoviljelyn niksit

Ennen vanhaan viljeltiin taimia ja kasviksia kasvulavoissa, joissa viljely voitiin aloittaa varhain keväällä, jolloin kasvukaudesta tuli pitempi kuin avomaalla. Lavatarha oli kuin pienoiskasvihuoneet.

Lavat rakennettiin laudasta ja ne olivat yläreunastaan hieman korkeammat kuin alareunasta. Päälle laitettiin ikkunaruutu, jossa oli saranat. Ikkunaa pidettiin aluksi kiinni öisin ja kylmiksi öiksi lavan ikkunan päälle levitettiin vielä oljesta tehdyt peitteet.

Lavoissa oli pohjalla karjanlantapatteri, joka sekä lämmitti että toi ravinteita. Kasvualustana käytettiin kompostilla parannettua turvetta tai multaa.

Nykyaikaisen ”lavan” voi perustaa viljelylaatikosta, joita myydään valmiina tai sellaisen voi valmistaa itse. Tee lavasta tai viljelylaatikosta riittävän korkea, että multaa mahtuu riittävän paksu kerros. Silloin multa ei kuivu niin helposti kuin matalassa laatikossa.

Mullaksi käy pussimulta, jota parannetaan vuosittain kompostilla. Kylvösten ja istutusten alla voi kesällä käyttää ruohokatetta, joka varastoi kosteutta ja luovuttaa ravinteita. Kurpitsojen ja kurkkujen alle sopii paremmin olkikate, jolloin hedelmät säilyvät kuvina.

Viljelylaatikossa voi kasvattaa ihan mitä tahansa, kurkkuja, kurpitsoja, kaaleja, porkkanoita, tilliä, persiljaa tai vaikkapa perunaa. Kasvikset säilyvät yleensä puhtaina ja vahingoittumattomina, sillä etanat eivät niitä välttämättä löydä.

Sadonkorjuu on laatikosta helppoa. Tärkeintä kesällä on kastella laatikkoa, sillä kohotetussa kasvualustassa maa kuivuu nopeammin kuin maapohjassa.

Hyötykasviyhdistyksen Anu Ranta näyttää, kuinka laatikkoon perustettu keittiökasvitarha tuottaa satoa.