Puutarhaunelmia: kevätleikkaukset puutarhassa

Kevään toisen Puutarhaunelmia-jakson katsojakysymyksiin kevätleikkauksista vastasi puutarhuri Märta Angervuori Axxell Överby -puutarhaoppilaitoksessa Espoossa. Sen yhteydessä sijaitsevassa Marketanpuistossa talvi on tehnyt tuhojaan, joten leikattavaa riitti. Kevätleikkauksia oltiin kuvaamassa huhtikuussa. Paras leikkausaika Etelä-Suomessa onkin maalis-huhtikuu, ennen silmujen puhkeamista. Kuolleita oksia voi poistaa tietysti milloin tahansa.

Ikivihreä kysyy, mitä tehdään havuille, joiden oksat ovat talven alla vääntyneet ja ruskettuneet?

Pienet ruskettuneet oksankärjet voi leikata saksilla pois, mutta isojen oksien kohdalla täytyy harkita, kumpi parantaa kasvin ulkonäköä enemmän, oksan poistaminen vai jättäminen? Kuolleen oksan tilalle jää kasviin kolo, sillä havut eivät uusiudu samalla tavoin kuin lehtipensaat. Leikkausta kestävät parhaiten marjakuuset, myös tuijat, ellei leikkaa ihan puuhun saakka. Tuiviot voi jättää huoletta rauhaan, sillä niiden talviväri on puolestaan luonnostaan ruskea, ja se palautuu itsestään kevään kuluessa vihreäksi.

Näkösuojaa kertoo, että rusopajuangervoaita kaatui talvella hangessa nurin. Pitääkö se tukea pystyyn vai leikata alas?

Rusopajuangervoaita uusiutuu niin hyvin, että leikkaisin sen kymmensenttiselle tapille ja jo saman kasvukauden aikana on luvassa uusi, hyvä kasvusto. Alasleikkaus on turvallisinta tehdä keväällä. Voi aidan tukeakin, elleivät oksat ole poikki, mutta tuleekohan lopputuloksesta kaunis?

Pakkasukko pohtii, mistä tietää, onko kasvi paleltunut?

Kuollet oksat muuttavat väriään, joten tunnistus on helppoa, kun katsoo oksaa lähempää ja vertailee toisiin. Oksia voi myös taivutella. Elävät oksat ovat joustavat ja taipuvat, kuolleet oksat ovat kuivat ja napsahtavat poikki. Kun raaputtaa lehtipensaan oksaa, elävässä oksassa paljastuu vihertävää nilaa, kuollut on pinnan alta ruskea.

Ritva on hurahtanut angervoihin ja kyselee, miten leikataan ruso-, koivu- ja keijuangervo?

Ruso- ja koivuangervo kestävät alasleikkuun vaikka vuosittain kymmensenttiselle tapille, eli uudistamisen tyveltä saakka, mutta ne voi leikata myös harventamalla vanhimpia oksia. Keijuangervo on niin matala- ja tiheäkasvuinen, ettei sitä kannata edes yrittää harventaa, vaan kasvi leikataan alas tarpeen tullen. Katso video

Yksinkertainen haluaa yksinkertaiset viiniköynnöksen leikkuuohjeet.

Viiniköynnös leikataan varhaiskeväällä tai syksyllä, sillä keväällä leikatut haavapinnat vuotavat. Aluksi ideana on kasvattaa sille voimakas, tukeva ja hitaasti pituutta kasvava runko, joten alkuvuosina jätetään vain pari uutta haaraa per vuosi. Lyhyeksi leikattuihin haaroihin muodostuvat aikanaan kukat ja rypäleen. Kesällä kukkivia terttuja jätetään 1-2 oksaansa, ja muu osa oksasta leikataan pois. Silloin tertut kypsyvät paremmin, kun ne saavat kunnolla valoa.

Mia kysyy, voiko jo 1,5 metriseksi kasvaneen syreenin siirtää hiekkalaatikon tieltä?

Hyvä aika siirtää koristepensaita on keväällä ennen kasvuun lähtöä. Irrota pensas isolla juuripaakulla ja istuta se uuteen paikkaan. Harvenna tai lyhennä oksia siten, että haihduttava lehtimassa vähenee, silloin kasvi juurtuu varmemmin.

Monelle tärkeä kysymys tänä keväänä on, voiko alppiruusuja leikata?

Kyllä voi, kun leikkaamiseen on tarve ja syy. Ainakin kestävät catawbiense-lajit kestävät leikkaamista hyvin ja uudistuvat nopeasti. Meillä vanhat alppiruusut kasvoivat ikkunoiden eteen, joten leikkasin niistä kolme vuotta sitten isoja oksia 30–50-senttisille tapeille. Oksiin on nyt kasvanut uusia versoja, ja pensaasta on tullut tuuheita. Alppiruusuja en siis suosittele leikkaamaan aivan mataliksi, vaan jättämään oksaa sen verran, että niissä uinuvat silmut voivat puhjeta versoiksi.

Omenapuu kysyy, miten jäkälän saa pois omenapuun rungolta?

Jos jäkälä vaivaa, sen voi poistaa juuriharjalla, mutta ei se kyllä puuta haittaa. Mikäli jäkälää syntyy runsaasti avoimella kasvupaikalla, puu voi huonosti. Kannattaa tarkistaa, että voiko puun hyvinvoinnille tehdä jotain.

Viikon puutarhatyö:

Märta leikkasi Puutarhaunelmille malliksi rautatienomenapuun, sillä ne jäävät tiedonpuutteen vuoksi monelta leikkaamatta. Ideana sateenvarjomallisten puiden leikkaamisessa on, että puusta leikataan kaikki muotoon sopimattomat versot mahdollisimman nuorina. Märta leikkasi pois ylöspäin kasvavat versot, alaspäin kasvavat versot ja toisiaan hankaavia versoja harvennettiin. Myös jänisten kaluamia oksia oli aika lailla, niitä typisteltiin. Leikattavia oksia Märta tarkkaili pitkään, sillä aina tulee tarkistaa, minne jätettävä silmu osoittaa. Siitä riippuu, mihin suuntaan oksa jatkaa kasvuaan. Katso video

Teksti: Paula Ritanen-Närhi