Lasten kanssa keväisessä luonnossa

Vanhempien ei kannata huolehtia liikaa siitä, tunteeko itse lähipiirin lajeja. Toisaalta niitä voi hyvin opetella juuri nyt. Itse asiassa monet pitkän linjan luontoharrastajatkin joutuvat kertaamaan keväisin ääniä ja tuntomerkkejä. Luontoharrastus on jatkuvaa opettelua, ja kaikki konkaritkin ovat joskus aloittaneet alusta.

Vinkkejä keväisestä luonnosta nauttimiseen

• Kotipihan, kerho- tai koulumatkan seuraaminen voi olla jännittävää. Tutulla paikalla muutokset näkyvät selvästi. Kevätaamut ja illat ovat hyvää linturetkiaikaa, joka viikko ilmaantuu uusia lajeja. Kasviretket samoille paikoille tuovat esiin sen, miten nopeasti kaikki keväällä kasvaa. Lepakot ovat liikkeellä viimeistään toukokuussa, ja niitä voi nähdä koko Suomessa. Lepakkoretki hämärtyvässä kevätillassa on jännittävä elämys.
• Lepakkodetektori auttaa lepakoiden tarkkailussa, mutta niitä tuskin löytyy monesta kodista. Kiikareiden ja kaukoputkien käyttö on lapsille aluksi hankalaa, ja vaatii aika lailla harjoittelua. Toisaalta esim. suurennuslasi voi innostaa tutkimaan tarkemmin kovakuoriaisten kitiinikuoren rakennetta, muurahaisten leukoja tai kukan terälehtiä. Lapset saattavat innostua kirjaamaan ylös havaintojaan muistivihkoon, piirtämään näkemiään asioita kuvapäiväkirjaksi. Vakaampiin käsiin voi antaa kamerankin, jolla hienoja hetkiä ja havaintoja voi tallentaa.
• Luontoa voi tarkkailla lasten kanssa muutenkin kuin lajeja määrittäen. Joskus voi pysähtyä pohtimaan vaikkapa eläinten aisteja. Mitkä eläimet ovat värikkäitä, mitkä koreita, millä eläimillä on hyvä suojaväri? Miksi monien kalojen vatsa on vaalea ja selkäpuoli tumma?  Jonain kevätiltana voi kyyristyä pihamaalle, ja miettiä, miltä tuntuisi liikkua maailmassa hajuaistin varassa ruohonkorsien tasalla kuten siili.
• Lintujen siivet kertovat paljon lentotaidosta ja tyylistä. Pitkänmatkan lentäjillä on pitkät ja kapeat siivet. Nokka kertoo siitä, mitä linnut syövät, jalat siitä, liikkuvatko ne vedessä, kahlaavatko, istuvatko oksalla vai saalistavatko muita lintuja tai jyrsijöitä.
• Monet ihmisten arkielämää helpottavista keksinnöistä pohjaavat luonnon esimerkkeihin. Perhosen imukärsää on käytetty mallina mehupillin suunnittelussa, takiaisen tarttumapintaa tarrakiinnityksessä, kovakuoriaisten lenninsiipien pakkaustaitoja pakkasteollisuudessa. Hämähäkkien verkonrakennustaito ja seitin ihmeelliset ominaisuudet ovat ihmetyttäneet jo pitkään.
• Eläimiä ja kasveja tutkiessa tulevat samalla esille myös suuret kysymykset elämän kunnioittamisesta. Pienetkin eläimet vievät elämän viestikapulaansa eteenpäin, eikä mitään elävää tulisi turhaan satuttaa, retuuttaa tai kiusata. Hämähäkit ja käärmeetkin kuuluvat Suomen luontoon, ja ovat olleet täällä jo ennen meitä.
• Luonnossa voi liikkua myös ilman mitään opiskelua ja ihmettelyä. Joka lapsen toiveena on varmasti rakentaa hieno maja tai vesiratas kevätpuroon, tai vain maata mättäällä ilmaa haistellen ja katsellen ohi kiitäviä pilviä. Kevätretkillä ei kannata liikaa varoa sitä, että kastuu tai likaantuu. Välillä täytyy päästä kokemaan miltä tuntuu, kun saapas hörppää vettä, miten kastemato kiemurtelee kädessä, ja miltä maa tuoksuu kevätsateella.
• Ympäristökysymysten kanssa ei lapsia kannata liikaa rasittaa. Lapsilla pitää olla oikeus touhuta luonnossa ilman turhaa huolta. Samalla syntyy myös se pohjavire ja rakkaus luontoon, joka kantaa aikuisuuteen ja jopa läpi elämän, yli ympäristöhuolienkin.

Luontoliiton keväseuranta lapsille: Kevättuuli

Eräs tapa osallistua kevääseen on Luontoliiton kevätseuranta. Lapsille tarkoitetun kevätseurannan nimi on Kevättuuli, ja siinä on hauskaa tekemistä koko kevääksi.

Ideana on tarkkailla 12 tutun lajin ilmestymistä keväällä. Lajit ovat

1. leskenlehti
2. rentukka
3. koivu
4. kekomuurahainen
5. leppäkerttu
6. nokkosperhonen
7. sisilisko
8. sammakko
9. varis
10. töyhtöhyyppä
11. västäräkki
12. siili

Lisätietoja kevätseurannasta löytyy Luontoliiton sivuilta