Yhteys luontoon ja ruokaan löytyy ikkunalaudalta

Lähiruoka ei ole vain faktoja siitä, missä ja miten ruoka on valmistettu tai kuka sen on valmistanut. Lähiruoka on myös tunne siitä, että se ruoka, jonka suuhunsa laittaa on kasvatettu ja tehty rakkaudella puhtaista raaka-aineista.

Pienillä asioilla voi olla iso merkitys. Itse ikkunalaudalla siemenestä asti kasvatettu yrtti maustaa keiton, jossa on omalta pihamaalta nostettuja perunoita. Vaikkei keiton kaikki ainekset olisikaan lähiruokaa, on pieni muutos jo tapahtunut. Lähiruokaa kohtaan muodostuu side. Multa kynsien alla ja kasvin kasvusta huolehtiminen luo suhteen ruokaan. Se luo ajatuksen kasvuprosessista ja ruuan elinkaaresta.

Ruuassa ei ole kyse vain sen syömisestä vaan myös sen kasvattamisesta ja lopulta keräämisestä. Kun silppuat basilikaa ruuan koristeeksi, on se hetki vain pieni osa ruuan elinkaarta, mutta kun ruuan elinkaaren tietää ja tuntee, tulee ruokailusta nautinnollisempaa ja tunnerikkaampaa.

Nokkosia, kukkasia, metsien marjoja

Keittiömestari Heikki Ahopellon mielestä oma suhde ruokaan kannattaa tarkistaa. Ahopellon tuoreessa lähiruokakeittokirjassa, Lähellä maata, on kolme teemaa: piha, niitty ja metsä. Piha voi kaupunkilaiselle tarkoittaa pihapalstan sijasta ikkunalautaa tai parveketta. Niityt ja metsät ovat täynnä arvokkaita raaka-aineita kaikille hyödynnettäviksi.

- Kirja muistuttaa, mistä hyviä raaka-aineita on saatavilla. Lähiruoka on lisäaineetonta ja ruokaan on syvempi side.

Vaikka metsään jää joka syksy litroittain sieniä ja marjoja, Ahopelto muistuttaa nauttimaan elämästä. Marjat kasvavat ja sienet nousevat joka kesä, ja metsään kannattaakin joskus mennä ilman neljän litran sankoa, istua mättäälle ja poimia marjat suoraan suuhun.

Niityn ja metsän kukkaset ja kasvit, nokkoset ja voikukat, maustavat ruuat ja leivonnaiset. Nokkonen taipuu vaikka hilloksi. On uskallettava kokeilla ja katsoa ympärilleen, mitä kaikkea luonto tarjoaa ruuanlaittajalle.

Lähellä maata -kirja sisältää yksinkertaisia ohjeita. Marjapuuro ja hernekeitto ovat tuttuja ruokia, mutta helppojen ohjeiden tarkoituksena on houkuttaa lukija valmistamaan ruoka itse. Jos kirjassa on monimutkaisia, kymmeniä eri tahnoja ja purkkeja vaativia ohjeita, ainoastaan ekspertti rupeaa keittiössä sorvin ääreen. Kirja neuvoo siis pienin konstein, kuinka suhdettaan ruokaan voi konkreettisesti kohentaa. Ikkunalaudalla kasvatettu yrtti tai itse niityltä salaattia koristamaan poimitut kukat tekevät ruokailuhetkestä arvokkaan.