Lukupiiri on kolmikymppisten utopia?

Luin John Irwingin Minä olen monta. Oli ilta ja halusin jakaa kirjan aiheuttaman onnellisuuden ja haikeuden tunteen jonkun kanssa. Ehkä joku ystävistäni on lukenut saman kirjan?

Niinpä päivitin facebookkiini seuraavasti:

Sain juuri loppuun yhden tämän vuoden hienoimmista lukukokemuksista. Panttasin kirjaa pitkään, koska se tunne kun hyvä kirja loppuu... No kesälomalla annoin itselleni luvan ottaa tuon nautinnon. Eikä se pettänyt! Mahtavaa, tuttua ja kutkuttavaa Irvingiä. Vanhat teemat toistuivat: paini, Wien ja saksankieli, vanhemmat naiset ja nuoret miehet, poikakoulut, seksi, haavoittuvuus, ystävyys, rakkaus ja se tärkein SUVAITSEVAISUUS!
Rakastin tätäkin. Rukoilen ettei John kuole vielä pitkään pitkään aikaan vaan kirjoittaa kirjoja joita ahmimaan mut on luotu. 'Minä olen monta' on erilainen mutta tuttu; kuin vanha kaivattu rakastaja, ihanan irvingmäinen.

Muutamassa minuutissa useat tuttuni olivat kommentoineet päivitystäni.

- Ah, mulla on tuo vielä kotona jemmassa. Menee hermo, kun kaikki kirjat loppuvat kesken kahden päivän jälkeen...
- Onko tässä myös kesyjä karhuja?
- Kiitos vinkistä!
- Miten niin suvaitsevaisuus? Kerro enemmän?

Mieleeni tuli perustaa lukupiiri. Olen intohimoinen lukija, ja hyvän kirjan jälkeen lukukokemusta olisi ihana puida muiden kanssa. Ehdotin sitä fb-keskusteluketjussa. Monet kolmikymppiset ystäväni olivat heti tulossa piiriin mukaan. Lupasin perustaa ryhmän ensi tilassa, heti seuraavalla viikolla. Lupauksesta on nyt kaksi kuukautta. Sopivaa aikaa ei ole löytynyt.

Toimittajana päätin tehdä jutun lukupiireistä, jotta ymmärtäisin miten lukupiiri toimii parhaiten, tutustuisin erilaisiin lukupiireihin ja jakaisin lukupiiri-innostusta myös Olotilan lukijoille. Ehkä perustaisin viimein sen lupaamani omankin lukupiirin.

Kun lähdin etsimään haastateltavaksi toimivaa ja aktiivista lukupiiriä, oli valintakriteerini löytää ryhmä, jonka jäsenet olisivat alle 35-vuotiaita. Sellaista ei löytynyt. Ei edes sellaista, joissa olisi  20-45-vuotiaita. Tai löytyi montakin, mutta todellisesta lukupiiristä ei voinut puhua. Lukupiirit olivat kaveriporukoita, jotka yrittivät silloin tällöin nähdä oluen tai teen merkeissä. Ei väliä, oliko kirjan lukenut vai ei. Useissa lukupiireissä lukemisesta oli luovuttu kokonaan. Toisissa piireissä kirjat kyllä luettiin, mutta kukaan ei ehtinyt tapaamisiin; on perhearki, ylityöt, kiire ja stressi. Mielipiteitä vaihdettiin sosiaalisessa mediassa, mutta todellisesta keskustelusta tai väittelystä ei ehkä voi puhua.

Laittelin viestiä lukupiirit.fi sivustolle ja pengoin Facebookin lukupiirejä. Eräästä sosiaaliseen mediaan perustetusta lukupiiristä Paula Arvelin vastasi haastattelupyyntöni näin:

- Meilläkin on vähän kuihtunut tuo piiri, että siinä mielessä on hankalaa järjestää mahdollisuutta tulla tutustumaan meidän kokouksiin. Ehkä alle 40-vuotiaita lukupiiriläisiä ei löydy, sillä tuntuu, että perhekiireet vie monelta tässä vaiheessa niin paljon aikaa, ettei ehdi lukea. Ryhmään kuuluu 17 jäsentä, mutta paikalle on alun innostuksen jälkeen päässyt noin viisi henkeä. Ryhmä perustettiin vuoden 2012 alussa. Ehkä sitten kun elämä on vähemmän hektistä, on helpompaa aktivoitua sen harvaan kokoontuneen porukan kanssa kuin perustaa kokonaan uutta piiriä. Ja kyllä me myös jaetaan lukuvinkkejä fb-ryhmässä niiden kesken jotka ehtii lukea.

Onko lukupiiri siis vain vanhempien ihmisten etuoikeus? Ovatko kolmikymppisten ruuhkavuodet todella niin ruuhkaiset, että vaikka ehtisi lukea kirjoja, ei ehdi nähdä piiriläisiä kerran kuukaudessa? Eihän ole niin että me vanhemmat jätämme omat harrastuksemme taka-alalle kun lasten harrastusrumba käynnistyy näin syyskuussa? Vai menevätkö työkiireet omien harrastusten edelle? Onko tärkeämpää päästä omalla ajalla liikkumaan, eikä lukemiseen ja kirjoista keskustelemiseen enää jää aikaa?

Jos sinulla on aktiivinen lukupiiri, jonka jäsenet ovat alle 40-vuotiaita, ota yhteyttä. Tehdään teidän - luultavasti Suomen ainoasta toimivasta alle nelikymppisten - lukupiiristä juttu Olotilaan.

Terveisin Anni