Villinä yrteistä

Ruokaintoilijalle kevät tarkoittaa villiyrttikauden alkamista. Hortoiluksikin haukuttu harrastus tarkoittaa hortan eli villiyrttien tai villivihannesten keräämistä, säilömistä, kokkaamista ja tietysti herkuttelua, sillä herkutellahan niillä kelpaa: villiyrttejä voi lisätä smoothieihin, salaatteihin, muhennoksiin, keittoihin, munakkaisiin, yrttijuomiin ja kastikkeisiin.

Villiyrtit ovat huikean terveellistä syötävää. Itse kasvupaikkansa valitsevissa villivihanneksissa on huomattavasti korkeammat ravintoarvot kuin viljellyissä kasveissa. Suomen pitkät kesäpäivät vain lisäävät ravinteikkuutta. Todellista kotimaista superruokaa siis! Lisäksi villiyrtitovat ilmaisia ja tietyin rajoituksin kaikkien vapaasti kerättävissä (esimerkiksi kuusen- ja männynkerkät eivät kuulu jokamiehen oikeuksiin).

Villiyrttisesonki kestää huhtikuusta lokakuulle. Parasta keruuaikaa on kevät ja alkukesä. Pienet, maasta nousevat versot ovat kaikkein herkullisimpia ja ravintorikkaimpia; isommaksi kasvaessaan monet kasvit muuttuvat sitkeiksi ja puisiksi. Villiyrttisatoa voi kerätä kuitenkin ihan koko kesän, aina syksyyn asti.

Kevään ensimmäisiin villiherkkuihin kuuluvat muun muassa nokkonen, raparperi ja kuusenkerkkä. Myöhemmin kesällä tulevat muun muassa syötävät kukat. Niitä lisäämällä ruokiin saa lisää makua, väriä ja näyttävyyttä. Myöhäinen syksy on parasta keruuaikaa juurille.

Aivan kuten sienissä ja marjoissa, myös villiyrttien joukossa on myrkyllisiä ja ravinnoksi kelpaamattomia kasveja. Niihin pätevät tutut säännöt: kerää ja käytä vain niitä kasveja, jotka tunnet ja tiedät syötäväksi kelpaaviksi. Suuri osa hyvistä ravintokasveista on helposti tunnistettavia. Harvinaiset ja rauhoitetut kasvit tulee tietysti jättää myös rauhaan, eikä muutoinkaan ole tarkoitus perata koko kasvualuetta kokonaan tyhjäksi: on mukavaa, että kerättävää löytyy myös tulevina vuosina.

Vinkit villeihin yrtteihin

• Villiyrttien keruumatkalle kannattaa suunnata aamupäivällä aamukasteen hälvettyä joko aurinkoisella tai poutasäällä. Varusteeksi riittää ilmava kori, kenties sakset ja hanskat. Muovipussissa ja ämpärissä villiyrtit pilaantuvat nopeasti.
• Yrttejä on syytä kerätä mahdollisimman puhtailta ja saasteettomilta paikoilta. Välimatkaa autotiehen tulisi olla 50 - 200 metriä riippuen tien koosta ja käytön yleisyydestä.
• Nouki koriisi vain puhtaita ja terveitä kasveja. Kasvitautien tai hyönteisten vioittamat kasvit on syytä jättää poimimatta.
• Käsittele villiyrtit heti keräämisen jälkeen, sillä ne eivät pysy hyvinä pitkään. Etenkin huoneenlämmössä ne voivat pilaantua jopa päivän aikana.
• Huuhtele yrtit huolella, ja anna niiden liota runsaassa vedessä. Liikuttele yrttejä, jotta multa ja muut mahdolliset epäpuhtaudet vajoavat liotusastian pohjalle. Valuta ja kuivaa yrtit huolella, käytä tuoreena tai säilö myöhempää käyttöä varten.
• Säilötyistä villiyrteistä voi nautiskella pitkin vuotta. Yrttejä voi kuivata, pakastaa ja hapattaa. Niillä voi myös maustaa säilykkeitä. Kuivatuista villiyrteistä voit jauhaa viherjauhetta, jota voi lisätä melkeinpä mihin tahansa ruokaan lisämakua ja -ravinteita tuomaan.
• Tuoreina villiyrttejä voi käyttää äärimmäisen monipuolisesti erilaisten ruokalajien osana tai vaikkapa erilaisina haudukkeina. Yhdistelemällä voit löytää omat suosikkisi niin ruokapöytään kuin teepannuunkin.
• Kuivatut villiyrtit kannattaa säilyttää tiiviissä lasipurkissa tai paperipussissa suojassa auringonvalolta, viileässä, mutta ei kuitenkaan jääkaapissa. Kuivatut villiyrtit säilyvät jopa vuosia, mutta niiden sisältämät vitamiinit ja hivenainepitoisuudet sekä maku vähentyvät ajan myötä, joten parasta on herkutella ne seuraavaan satokauteen mennessä.
• Yrtit kutistuvat noin 80 - 90 % kuivaamisen myötä, joten kannattaa pitää mielessä, että tarvitset kuivattuja yrttejä vain kymmenesosan tuoreisiin villiyrtteihin verrattuna.

Resepti villiyrtistä: Kesäinen kuusenkerkkäjuoma

Kirjoittaja on Yle Aamu-tv:n Voita & Sokeria -ohjelman kokki, ruoan ja viinin ammattilainen.