Lapset, tv ja netti

Pe, 2009-03-13 08:00
Lapset, tv ja netti. Kuva: Satu Pirinen

Aikalisä - kysy kasvatuksesta. Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa.

Kysymys:

 
Minkä verran 8-vuotias voi katsoa telkkaria, pelata tai surffata netissä? Entä vauva tai taapero katsoa tv:tä?
 

Vastaus:

 
Olisin mielelläni vastaamatta tähän kysymykseen, koska seuraavat rivit tuskin ilahduttavat kovin monia vanhempia: suuri joukko lapsia katsoo tv:tä tai tietokoneen ruutua aivan liian varhain, aivan liian paljon ja aivan liian yksin. Ehkä vanhemmat eivät tiedä asian haitallisuudesta? Muumi-DVD:llä voi toki järjestää hetken aikaa itselleen - ymmärrettävää sekin, mutta vakituisena tapana en voi suositella!
 
Vauvan tai taaperon ei pidä katsoa tv:tä lainkaan. Pahoittelen. Pieni lapsi tarvitsee aivojensa tasapainoiseen kehitykseen normaalielämän tahtista, vauvan viestien mukaan muuntuvaa vuorovaikutusta. Tv:n välkkyvät, nopeasti vaihtuvat kuvat eivät vastaa vauvan jokelteluun. Tutkimuksissa onkin todettu vauvojen, jotka katsoivat säännöllisesti vauvoille tarkoitettua(!) DVD:tä, jäävän jälkeen ikätovereistaan puheenkehityksessä. Kun vauva tai taapero katsoo aikuisille tarkoitettua ohjelmaa, jäävät ruudun tapahtumat lapsen muistiin, ”vaikkei se siitä mitään ymmärrä”. Esimerkiksi väkivaltaisten sarjojen seuraaminen vauvan läsnä ollessa voi olla vahingollista.
 
8-vuotias voi tietysti jo katsoa tv:tä. Kannattaa silti katsoa tarkkaan mitä lapsi tv:stä seuraa: monet alun perin illalla tulleet, lapselle sopimattomat sarjat voivat tulla uusintana iltapäivällä. Katso uutta ohjelmaa aina ensin lapsen kanssa. Keskustele, kysele lapsen käsityksiä, seuraa onko lapsi hämmentynyt tai peloissaan näkemästään. Jos jokin ohjelma jää illalla kummittelemaan mieleen, siitä kannattaa pitää tauko, vaikka ohjelma olisi ikärajan puolesta sopiva.
 
Joskus voi olla vaikea päätellä mikä ohjelma tai peli lapselle sopii. Voit kokeilla sopivuutta kysymällä lapselta jälkeenpäin mitä ohjelmassa tapahtui ja miksi. Tarkkaile samalla lapsen tunnetiloja. Jos lapsi ei pysty ymmärrettävästi selittämään ohjelman kulkua, on ohjelma ollut hänelle liian vaikea tai pelottava. Samoin, jos lapsi on ohjelmasta kertoessaan pelokas tai ylikierroksilla.
 
Nettipeleihin ja -sivustoihin pätee sama sääntö; kiinnostu siitä mitä lapsesi tekee, seuraa lapsesi vointia. Kerro suoraan, että netissä on myös sellaista mikä ei sovi lapsille. Varoita antamasta omia tietoja, kuten kotiosoitetta netissä. 
 
Mutta minkä verran tv:tä voi katsoa? Aikarajat ovat hyvin yksilöllisiä. Mielestäni 8-vuotiaalle tunti päivässä tv:tä, nettiä tai netti-/konsolipelejä on riittävä. Tunninkin voi pilkkoa osiin, ja sen ehtona voi olla tehdyt läksyt ja kotityöt. Aikaa täytyy lyhentää, jos lapsi on tv:n tai pelaamisen jälkeen ”ylikierroksilla” eli ärtynyt, levoton tai tauotta näkemästään puhuva. Pidempi rupeama perheen yhteisenä elokuvailtana on tietysti ok.
 
Tv-ohjelmissa, DVD:eissä ja netti-/konsolipeleissa on sama ongelma: niiden parissa voi huomaamatta hujahtaa monta tuntia illassa. Sama tietysti pätee mihin tahansa tekemiseen, josta lapsi on ”ylikiinnostunut”; lukeminen, rakentelu, piirtely... Kun lapsi on vielä päivähoidossa tai koulussa, jää perheen yhdessäolo hyvin vähiin.
 
Tarjoa lapselle aina ensisijaisesti yhdessä tekemistä ja leikkiä. Ota hänet mieluummin mukaan pöytää kattamaan, kuin istuta ruudun ääreen ”siksi aikaa”. Kannattaa säästää sähköiset viihdyttimet viime hätään, niitäkin tilanteita kyllä tulee...
 
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

 

Lisää aiheesta:

Suomen Unitutkimusseura ry: Lapset ja tv

Tv ja pelit hiipivät lasten leikkeihin ja puheisiin

Peliraati.fi - luotettavaa tietoa ja keskustelua vanhemmille lasten tietokonepeleistä

Kommentit

Olipas pipo tiukalla...
Nykyaika on kuitenkin nykyaikaa ja on hyvä mitä aiemmin lapset tulevat tietokoneiden ja muun tekniikan kanssa tutuksi. Oma tyttäreni on istunut tietokoneen ääressä 7 vuotiaasta lähtien aikas paljon. On nyt 14 ja ihan tasapainonen normaali nuori neiti. Mutta päihittää kyllä tietsikan käytössä monet naapuruston pojat ;)

Ja eipä ole jäänyt maailmankuva kapeaksi...

Hyvä että on pipo tiukalla, pysyy paremmin päässä nykymaailman puhalluksessa. Fysiologisesti ei ihminen ole kovin paljoa muuttunut tässä esim. viimeisen 50 vuoden television vaikutusvallan aikana ja nuo mitä eri tutkijat ovat todenneet lasten kehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä olisi hyvä ottaa vakavasti.
Kyse on myös siitä, että lapsen tulisi saada olla lapsi tarpeeksi pitkään. Sääli jos vanhemmat luovuttavat joko laiskuuttaan tai osaamattomuuttaan lastensa kasvatuksen ulkopuolisille. Sen satoa saamme olla ihan kyllin niittämässä.
Mutta mahtavaa että neitinne on tasapainoinen!

"Aikaa täytyy lyhentää, jos lapsi on tv:n tai pelaamisen jälkeen ”ylikierroksilla” eli ärtynyt, levoton tai tauotta näkemästään puhuva."

Muuten hyvässä kirjoituksessa tämä pistää silmään. Ihminen on luonnostaan "kierroksilla" koettuaan jotain kivaa, elämysvoimaista ja eläytymistä vaativaa. Eikä siinä ole mitään pahaa tai kiellettävää! Kuinka moni lastenpsykiatri pitäisi nappulaliigan jalkapallopeliä lapselle sopimattomana, mikäli tenava puhuisi pelin jälkeen illan putkeen siitä, miten teki sen upean maalin ja miten kaveri syötti monta kertaa hienosti? Tai harva varmaan lähtisi ilmoittamaan, että lapsi saa pelata vain puolet ottelusta, mikäli missatut maalipaikat tai epäoikeudenmukaisena pidetyt vihellykset aiheuttaisivat ärtymystä jälkikäteen.

En tarkoita, etteikö lapsen käytöstä tulisi seurata ja sääntöjä muokata sen mukaan, miten lapsi reagoi mediasisältöihin, mutta kohtuus nyt tässäkin. Psykiatri kirjoittaa mielestäni turhan mustavalkoisesti, asiaa tulisi avata enemmän kuin ei voi olettaa kaikkien lukijoiden ymmärtävän rivien välistä. Kyllä tekemisen pitää olla lupa aiheuttaa kiihtymystason nousua, niin median parissa kuin muissakin toiminnoissa. Mediankäytön kieltämisen sijasta pitäisi panostaa tunnetaitojen opetteluun, eli siihen, kuinka lapsi itse oppii säätelemään ja käsittelemään toiminnoista tai sattumuksista syntynyttä ärtymystä, levottomuutta, iloa, pettymystä jne. Tässä media onkin mainio apuväline.

Pikku Kakkonen on lasten oma makasiiniohjelma, jossa katsotaan tuttujen juontajien kanssa turvallisia lastenohjelmia; draamaa, henkilökuvia, animaatioita ynnä muuta lasten maailmaa sivuavia asioita.
YLE TV2 ma-pe 6.50 ja n. 17.20, la 7.45, su 8.00

Television katselemista on kyllä syytä vahtia tai ainakin mitä sieltä katsotaan. Nykyään kun on niin paljon erilaisia plustv paketteja ja muita junioreita sekä disney channeleita, ettei vanhemmat välttämättä pysy mukana kaikissa sarjoissa, jos ei itse ole mukana katsomassa edes vähän aikaa mitä sieltä töllöstä tulee. Yksi hyvä tapa on tallentaa pari hyvää ohjelmaa jotka on itse myös nähnyt boksille ja laittaa aina sieltä niitä samoja. Lapset tykkäävät suosikki sarjoistaan ja toisto ei ole yhtään pahitteeksi jos ohjelmat ovat vielä opettavia kuten useimmat lastenohjelmat nykyään ovat.

70vZ7T fpbmtdxxqqqu, [url=http://vojikrygadgu.com/]vojikrygadgu[/url], [link=http://ymspjhceoaoj.com/]ymspjhceoaoj[/link], http://ggfwqeaymdzz.com/

Perhepaletti

  • PP_210.jpg (Kuva: )
    Perhepaletti on erilaisten perheiden kohtauspaikka. Täällä kirjoittavat tavalliset, eritaustaiset äidit ja isät, huoltajat ja hoivaajat. Esille tulevat perhettä, arkea, lapsia ja rakkautta käsittelevät mielipiteet, tutkitut asiat sekä kevyemmät kipinät. Tervetuloa suvaitsevaisen vertaistukemme pariin!