katrisuomala 25.10.2009 14:36:28

katrinlaisia minäviestejä

Minäviestit ovat hyviä juuri siitä syystä kuin Sanna edellä kuvaili. En osaa lisätä Sannan mielipiteeseen mitään.

Voisivatko minäviestit kannustaa, lohduttaa, vapauttaa? Tarkoitan sitä, etteihän kyseessä tarvitse olla ongelma. Voihan opettaja kertoa minäviestillä iloisiakin asioita, jopa omia kommelluksiaan... tai sitten vaikeita asioita. Kerran puhuimme koulussa kuolemasta. Oppilaat eivät uskaltaneet puhua mitään. Kerroin heille omia kokemuksiani ja se vapautti luokan ja hekin alkoivat puhua. Huh, sepäs olikin tapaus, koska aiemmin heiltä oli kuollut luokkatoveri tapaturmaisesti. Minä en tietenkään tiennyt tästä mitään...
Olenkohan nyt aivan hakoteillä, kun vastaan näin Nina kysymykseesi?
Kokoavsti ajatukseni on ehkä se, että mitä enemmän antaa itsestään (tietyissä rajoissa tottakai), niin sitä enemmän saa oppilailta takaisin.

• Vastaa
• Lainaa

lepppip 25.10.2009 18:04:10

Olen työssäni käyttänyt

Olen työssäni käyttänyt jo aiemmin minä-viestintää ja mielestäni se toimii ryhmästä ja oppijoista riippuen välillä oikeinkin hyvin. Kertomalla mitä tuntemuksia toisen toiminta minussa saa aikaan, herättää toivottavasti vastapuolen miettimään toimintansa vaikutuksia ja muuttamaan käyttäytymistä. Syyttely saa aikaan puolustusreaktion ja se ei tilannetta eteenpäin. Omassa työssäni aiemmin erityisopettajana ja tällä hetkellä opona, olen pyrkinyt herättelemään oppijoiden omaa ajattelua ja pohtimaan oman toimintansa vaikutuksia muihin.

Minä-viestinnän lisäksi käytän sinä-viestintää eli jos esimerkiksi pyydän hiljaisuutta luokkaan, en puhu monikossa olkaa hiljaa vaan sanon voisitko olla hiljaa tai ota kirjasta sivu 7 esiin. Viesti tuntuu silloin henkilökohtaisemmalta ja juuri minulle osoitetulta. Käytän myös usein sanaa ole hyvä, kun pyydän oppilasta tekemään jotakin. Esim. jos joudun vaihtamaan istumajärjestystä ja oppilas ei halua vaihtaa paikkaa, sanon "ole hyvä ja tule tänne istumaan. Tehoaa yllättävän hyvin.

-Pipsa

• Vastaa
• Lainaa

nina-opeko 26.10.2009 12:27:37

Myönteisyyttä!

Olenpa iloinen, kun löysitte tuota myönteisyyttä minäviestintään! Juuri oikeaan suuntaan ajatuksenne ovat lähteneet sen suhteen, että ei minäviestinnän tosiaan tarvitse olla pelkästään ongelmiin tarttuvaa. Hyviä pointteja olette nostaneet jo esille. Jatketaan tästä!

• Vastaa
• Lainaa

kirsimama 28.10.2009 14:03:47

Minäviesti perustelun työvälineenä

Kuten toisen kysymyksen alle jo kommentoin, en ole minäviesti-fani ongelmatilanteissa, vaan koen sen pikemminkin melko kädettömänä menettelytapana. Sen sijaan muihin tilanteisiin yhdistettynä se saattaisi toimiakin !
Heti ensimmäiseksi tulee mieleeni sellaiset tilanteet, joissa oppilaille on tarpeen selittää jotain, mitä ollaan tekemässä, luoda tavallaan alkuasetelma ja mielikuva tulevasta. Mikä olisikaan oivallisempi tapa kuin minäviesti ! Pääset kertomaan omista kokemuksistasi, peustelemaan näkemyksesi siitä, miksi juuri näin kannattaa edetä, eikä kukaan varmasti kyseenalaista menettelyä (ainakaan kovin helposti), sillä perustuuhan se ensikäden tietoon aiemmasta kokemuksesta. Näitä "aiempia kokemuksia" voi sitten tarpeen mukaan hieman muokata, jotta palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla kullakin hetkellä käsillä olevaa tilannetta...

• Vastaa
• Lainaa

hallen 01.11.2009 12:56:01

minaviestin laajentamista

Katri oli pohtinut hienosti minaviestinnan mahdollisuuksia ja Pipsa puolestaan sen vaikutuksia. Sinaviestiakaan ei ole syyta toki unohtaa.

Itse olen kayttanyt minaviestintaa myos esimerkiksi kollektiivisesti nain: "Osaan olla hiljaa" . Jos oikein laajasti ymmarretaan viestinta/minaviestinta, niin opettajan oma kaunokirjan lukeminen lukutunnilla/lukuhetkessa viestittaa oppilaille, etta opettajakin arvostaa lukemista. Tama olisi siis sanatonta minaviestintaa.

• Vastaa
• Lainaa

virpu 02.11.2009 18:46:38

Tekeekö opettajat töitä iltaisin?

Tällainen kysymys kohtasi minua yläkoulun erityisluokan edessä. Olin mielestäni valmistellut kivan ja innostavan tunnin - ei niin innostavasta aiheesta. Ja kun vastaanotto oli "Tää on ihan perseestä", kerroin miten tylsältä se minusta tuntui. Sen ajan olisin voinut tehdä kotona jotakin muutakin. Oman "purkaukseni" jälkeen kävimme pitkän, hyvin rönsyilevän ja pedagogisesti loistavan keskustelun opettajan ammatista ja vastuusta aina kansakoulun historian alkumetreille saakka. Minäviesti sai aikaan hyvän opetushetken - tosin ei siitä aiheesta, josta oli tarkoitus!

• Vastaa
• Lainaa

upeteri 04.11.2009 22:00:34

voisikohan sekin olla

voisikohan sekin olla minäviestintää, kun opettaja pyytää oppilasta vaikkapa näin: "Näytä minulle, miten teit tuon matikanlaskun?" Tai ehkä tämä on ennemminkin positiivisen kannustuksen menetelmä...

Yleensä oppilaat ovat tosi otettuja saamastaan huomiosta ja meluisa tunti voi rauhoittua, kun luokan eteen tulee oppilastoveri esittelemään tuotostaan.

• Vastaa
• Lainaa

Lumotar 12.01.2010 18:30:14

Saako opettaja palkkaa?

Tämä oli aivan loistava esimerkki koulumaailmasta! Minulta on myös kysytty, että saanko minä palkkaa ;) 7.-9. erityisluokka on minullakin. Minulla oli viime vuonna vain yhdeksäsluokkalaisia ja vasta jälkeenpäin olen tajunnut arvostaa sitä, että vaikka hankalaa olikin ja selvitettävää ja paikattavaa löytyi, niin ysini suhtautuivat minuun ikäänkuin luottaen siihen, että autan heitä eteenpäin. He kipuilivat, mutta tajusivat, että opiskelevat itselleen ja minä voin siinä auttaa. Nyt tulee tosiaan kommenttia tyyliin "tää on perseestä", "saatsä tästä kiduttamisesta jotain kikcsejä", "voinko mä lähtee kotiin", "miksi sä kiusaat oppilaita" ja "ketä kiinnostaa". Ei tajuta sitä, että minulla on jo peruskoulun päättötodistus ja ei, en ole hakeutunut opettajaksi, koska haluan kiusata ihmisiä, kyllä, suunnittelen tunteja ja kyllä, kokeiden, aineiden ja tehtävien tarkastus illalla on tosiaan minun kotitehtäväni.

Tsemppiä kaikille! :)

• Vastaa
• Lainaa