Opettaja – nuhteeton kansankynttilä?

”Ensin oli jumala, sitten tuli opettaja ja opettajan sana oli laki.” Opettaja oli aikanaan auktoriteetti paitsi luokkahuoneessa niin myös kyläyhteisössä.

Opettajaa kunnioitettiin ja häntä piti kylän raitilla tervehtiä lakki kourassa. Monet pelkäsivätkin opettajaa tai ainakin hänen karttakeppiään.

Koulu oli maalla kylän keskipiste. Jo Uno Cygnaeuksen ideana oli kylän keskellä elävä opettaja, jonka asunnosta valonsäde - eli sivistys - levisi kyläläisille.

Opettaja oli perillä uusimmista viljelyvinkeistä ja satolajikkeista, häneltä kylän naiset saivat tietoa lastenhoidosta. Muutenkin hänen tuli toimia hyvänä ja siveellisenä esimerkkinä niin oppilaille kuin muillekin kyläläisille. Opettajuus oli täysipäiväistä hommaa ja edustamista.

Jos opettaja pystyi seuraamaan kylän tapahtumia, niin myös kyläläiset seurasivat tiiviisti opettajan elämää. Kuka kävi opettajalla kylässä? Miten opettaja pukeutui? Mitä opettaja teki pihamaalla? Mihin aikaan opettajan asunnon valot sammuivat?

Rooli muuttuu - vai muuttuuko sittenkään?

Ajat ovat muuttuneet: opettaja ei enää ole ehdoton auktoriteetti eikä välttämättä tiedäkään ihan kaikkea kaikesta. Yksityiselämääkin saa olla, ja opettaja voi pyöriä vaikkapa samassa harrastuspiirissä kuin oppilaansa.

Nuhteettoman kansankynttilän leimaa ei kuitenkaan täysin ole onnistuttu karistamaan. Työn ulkopuolellakin moni opettaja tuntee olevansa ei-opettajaa tiukemmassa syynissä. Käytöstä arvioivat paitsi oppilaat niin myös vanhemmat ja ehkä myös kollegat, niin kuin Big Brotherin Sorellaa.

Edelleenkin opettaja menee mieluummin kapakkaan oman oppilasalueensa ulkopuolelle. Kaupan kassalla silmäistään vaivihkaa kassajonon muut asiakkaat. Onhan se noloa jos Marko-Petterin äiti näkee pienokaisensa opettajan kilikilikassin kanssa tupakkahyllyä tavoittelemassa.

24/7 -työtä

Nykyäänkin opettajuus voi olla ympärivuorokautista työtä, tosin hiukan toisella tavalla kuin entisaikojen kyläkouluissa. Kännykät ja sähköposti mahdollistavat sen, että opettaja on aina tavoitettavissa. Tätä mahdollisuutta oppilaat ja vanhemmat osaavat käyttää hyväkseen: viestejä ja puheluja saa halutessaan vastaanottaa iltaisin ja viikonloppuisinkin, opettajan vapaa-ajalla.

Myös vanhempainillat, leirikoulupalaverit ja muut kissanristiäiset vaativat osallistumista. Nekin järjestetään useimmiten ilta-aikaan vanhempien työajan ulkopuolella.

Missä siis kulkee opettajan työn ja vapaa-ajan raja? Pitääkö perheiden puheluihin tai tekstiviesteihin vastata mihin vuorokauden aikaan hyvänsä? Jos työnsä hoitaa moitteettomasti niin saako vapaa-aikanaan tulla kotiin konttauskunnossa - tai esiintyä Sorellan tavoin BB-ohjelmassa? Saako opettaja tehdä töitään kuin leipäpappi, joka riisuu liperinsä kirkon ovesta ulos astuessaan?

Raili Löyttyniemi, Opettaja.tv

Ota kantaa, keskustele asiasta!

Keskustelupalstalle
Viikon kysymys: Saako koulu puuttua siihen, mitä opettaja tekee vapaa-ajallaan?
Studio: Saako opettajalla olla elämää?