depemoi 07.10.2012 11:22:40

Opettajana diginatiiveille

Tutkimusten mukaan merkittävimmät oppimiskokemukset ja jopa 80 prosenttia oppimisesta tapahtuu koulun ulkopuolella. Oppimisympäristöt koulun ulkopuolella ovat media- ja kuvakulttuureissa. Koulun kehittämisideoista on puhuttu jo pitkään teknologian ja median mahdollisuuksista opetuksessa ja oppimisessa, mutta vain harvat oppilaitosten työkulttuurit ovat päästäneet kehittyneitä mediakulttuureita ikkunoistaan sisään.

Opetussuunnitelmassa määrättyjen tavoitteiden ja käytännön opetuksen välillä on suuri kuilu. Esimerkiksi opetussuunnitelmassa 5-luokkalla äidinkielessä arvosanan 8 yksi kriteereistä on, että oppilaan tulisi osata käyttää tekstinkäsittelyohjelmia. Harvoin äidinkielen tunnilla näkee kuitenkin tekstinkäsittelyohjelmien käyttöä tai etenkään sen käyttöön ohjaamista ja opettamista. Opetusmenetelmien ja opittavien asioiden välillä pitäisi olla looginen yhteys.

Jämähtäneiden koulujen takana ovat pääasiassa opettajat. Ennen 80-lukua syntyneiden opettajien on ymmärrettävästi vaikeaa kohdata nettisukupolven lapsia, mutta on järjetöntä, että opettajat piiloutuvat vaikeutensa ja pelkojensa taakse. On kohtuutonta, että lapselle ominaisimmat oppimisympäristöt jäävät koulurakennuksen ulkopuolelle lapsen astuessa koulun ovesta sisään. Tämä etäännyttää lapsen koulusta ja aiheuttaa vähitellen kouluviihtymättömyyttä. Mielestäni näitä vanhanaikaisia ja digitaalisuutta pelkääviä opettajia tulisi kannustaa ottamaan luokassa oppijan rooli. Tarviiko opettajan aina tietää kaikki aiheesta opettaakseen sitä? Nykyajan konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä opettaja ja oppilas tutkivat yhdessä ilmiöitä ja oivaltaminen tapahtuu oppilaassa itsessään. Opettajan rooli on ohjaava sen sijaan, että tietoa kaadettaisiin oppilaiden päälle.

Tiina Tikkonen haastattelee artikkelissaan (Opettaja-lehti 13.1.2012) pedagogista tukihenkilöä Jaakko Mylläriä liittyen tieto- ja viestintätekniikan opetukseen koulussa. Mäntymäen koulun kolmannet ja neljännet luokat ovat saavat nauttia Myllärin ohjauksesta neljä tuntia viikossa neljän viikon ajan. Lisäksi Mylläri on aiemmin pitänyt opettajille intensiivikurssin. Artikkelissa haastattelut opettajat kokivat tukihenkilön erittäin positiiviseksi avuksi. Suomi - teknologian ihmemaa - ei kulje etunenässä tieto- ja viestintätekniikan pedagogisessa tukemisessa Tikkasen mukaan ja vaikka muutosta tarvitaan, opettajilla ei tunnu olevan aikaa uusien laitteiden ja ohjelmien opetteluun. Mielestäni tukihenkilön käyttäminen olisi loistava ratkaisu niille opettajille, jotka pelkäävät teknologiaa niin paljon etteivät uskalla asettua ohjaajan rooliin.

Lopuksi haluan vielä korostaa kuinka ehdottoman tärkeää olisi tuoda mediakulttuurit koulun sisään. Ne toisivat niin paljon oppimismahdollisuuksia ja yhdistäisivät nuorten omaan maailmaan lisäten motivaatiota koulussa. Lisäksi mediakasvatuksen tärkeyttä ei tulisi unohtaa. Oppilas on usein yksin medioituneessa kulttuurissaan ilman minkäänlaista ohjausta tai tukea. Viattomana ja tietämättömänä lapsi voi joutua huijatuksi tai ymmärtää väärin asioita. Median käyttöä tulisi harjoitella luokassa nimenomaan yhteisössä, kaikki yhdessä, jotta lapsi osaisi koulupäivän jälkeen toimia yksin mediaympäristöissä vastuullisesti ja fiksusti. Opettajan tulisi rakentaa siltoja koulun ja muiden oppimisympäristöjen välillä ja toimia eri tavoin tapahtuvan oppimisen ohjaajana.

• Lainaa