Taas uusi askel...

En voi uskoa, että tänään kuulemme finalistien nimet. Tuntuu ihmeelliseltä että tämä kilpailu etenee niin nopeasti eteenpäin. Palasimme tänään Jyväskylän seurueen kanssa varhaisella aamujunalla Helsinkiin. Tällä iloisella seurueella oli kaikki mennyt hienosti Jyväskylässä. Itselläni oli heidän kanssaan myös mukavaa – oli hauskaa saada tutustua näihin neljään eri persoonaan!

Jyväskylässä meitä kohdeltiin hyvin, ellei suorastaan hemmoteltu. Jyväskylä Sinfonian väki piti meitä kuin kukkaa kämmenellä. Teatteritalo tuntui kotoisalta ja palveli meitä ainakin ulkoisilta puitteiltaan hyvin. Kilpailijatkin olivat innoissaan siitä, että pääsivät soittamaan muuallakin kuin Helsingissä! Se oli tietysti mukava kuulla, sillä etukäteen ei voi tietää kuinka he suhtautuvat asian. Minunhan kuuluu etupäässä ajatella kilpailijoita, joten olin tyytyväinen tilanteeseen.

Pääharjoitukset alkoivat keskiviikko-aamuna teatterilla. Henkilökunnan tiloissa oli rento tunnelma, kaikki olivat letkeän ystävällisiä ja asiat hoituivat, jos niiden toivoi hoituvan. Ennen illan konsertteja piti vain hoitaa esimerkiksi sivulavan muuri kiinni, jottei yleisö häiriintyisi lavan sivulla nököttävästä lavaste-autosta jossa vilkkui jouluvalot. Kilpailijoille oli harjoitustilaa, mutta italialainen veteli mielummin skaaloja tyhjässä aulahallissa. Mikäs siinä, siellä oli oikein mukava akustiikka.

Konsertissa toimin itse tällä kertaa sisäänheittäjänä. Tämän lomassa seurasin lavan sivusta esityksiä vihertävästä monitoriruudusta ja juttelin leppoisan orkesterijärjestäjän (kuulemma Suomen paras!) kanssa. Hänellä oli ihailtava varmuus ja arviointikyky kaikessa mikä konserttiin liittyi! Hauskaa. Illan aikana orkesterin naisten joukossa oli myös silminnähden havaittavaa ihastusta saksalaisvahvistuksemme ulkoiseen olemukseen.. Ehdoton must-aihe aina kilpailuissa!

Konsertin jälkeen illastimme vielä juryn kanssa, ja kilpailijat häipyivät kukin teilleen. Aamulla sellistit ja minä nuokuimme matkan yhdessä Helsinkiin, kaikilla oli univelkaa ja liian aikainen herätys takanaan. Nyt tuntuu vieläkin ikävämmältä, että porukka pienenee taas. Mutta sellaista se on, ja toisaalta tietysti odotan kuitenkin myös kilpailun huipentumaa. Nyt mieli jo käy kuumana läpi finaaliin liittyviä kommervenkkejä. Huomenna alkaa se sykli sitten. Loputkin porukat takaisin ja taas uuteen rumbaan.

Jännityksellä huomiseen,
Eeva