Ja voittaja on...

Silver Ainomäe aloitti viimeisen kilpailupäivän Lutosławskin sellokonsertolla. Toisin kuin Altstaedt, Ainomäe tuntui soittavan kovin ryöpsähtelevää musiikkia mahdollisimman kontrolloidusti. Toisin sanoen Ainomäen lähestymistapa Lutosławskin musiikkiin oli täysin erilainen kuin hänen kanssakilpailijansa versiossa. Ainomäen ollessa mielestäni analyyttisempi sekä painottaen enemmän introverttiä suhtautumista tähän kappaleeseen. Se teki esityksestä minusta erittäin vahvan. Siinä oli läpi esityksen jotain maagista, joka piti kuulijan otteessaan. Olo oli kuin kauhuelokuvassa. En voi olla taas mainitsematta RSO:n ja Slobodeniukin hienoa panosta, joka varmasti auttoi jokaista kilpailijaa soittamaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Silver Ainomäe

Hänen Bachinsa ei Lutosławskin tapaan innostanut minua. Hän kuitenkin toi tanssillisia aspekteja musiikkiin painottamalla harmonisesti tärkeitä nuottikulkuja sekä varioimalla hieman kertauksia. Kuudes sija oli minulle, kuten monelle muullekin, yllätys. Varsinkin tämän erittäin hienon Lutosławskin jälkeen.

Béatrice Reibelin soitossa kuului alkutahdeista lähtien epävarmuus. Tässä tasaväkisessä kilpailussa erot rupeavat näkymään ja kuulumaan viimeisessä erässä kestävyyden kautta. Toisille tuottaa hieman ongelmia hallita kolme konserttoa samanaikaisesti, joillekin se taas näyttää olevan yhtä helppoa kuin veden keittäminen. Reibel kuitenkin tuntui antavan kaikkensa ja pisti viimeisetkin voimansa tähän uskomattoman voimakkaaseen kappaleeseen, jota toivoisi kuulevan useamminkin. Harvoin, varsinkin Suomessa, kuulee Šostakovitšia soitettavan näin romanttisin äänenpainoin. Harmillista, että myöskään Bach ei ollut hänellä hallinnassa, kaunis sarabande soi kauttaaltaan epäpuhtaasti. Pitää yhtyä HS:n kirjoitukseen, että tämän konserton perusteella toinen sija oli yllättävä ratkaisu. Mutta koska en ole kuullut hänen esitystään Lalon konsertosta, en lähde tätä sen enempää spekuloimaan. Kisa oli ilmeisen tasaväkinen, lukuunottamatta voittajaa, joka oli helppo löytää.

Andreas Brantelid

Olen enemmän kuin iloinen entisen opiskelukaverini menestyksen johdosta. Andreas Brantelid on yksi ystävällisimmistä ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut. Ja sitä positiivista elämänasennetta ei voi olla kuulematta hänen soitossaan. Hän on soittaessaan myös niin rehellinen, ettei se voi olla vetoamatta ihmisiin. Soitosta on vaikea löytää mitään päälleliimattua tai sisällöllisesti turhaa. Prokofjev oli aivan uskomaton esitys! Myös Bach soi vakuuttavasti, joka teki siitä nautittavan. Minulla menevät korvat usein kiinni Bachia kuunnellessa jos aistin vähänkään sellaista ns. soittelun makua. Jos on jotain sanottavaa ja jos on miettinyt mitä sillä musiikilla haluaa sanoa kuuntelijoille, niin silloin tyyliseikoilla ja makuasioilla ei oikeastaan ole mitään väliä. Tärkeintä on, että soittaa rehellisesti ja avoimesti, juuri niin kuin itse kokee oikeaksi.

Kiitoksia taas kaikille tästä kokemuksesta! Minä jatkan kiertuetta täällä Amerikan Yhdysvalloissa. Ja paljon onnea, Andreas!

Tipi