Arvostelun vaikeus

Viimeisen alkueräpäivän ensimmäiset äänet ovat jo kajahtaneet ilmoille. Soittovuorossa on enää kolme kilpailijaa, joten Sibelius-Akatemia vaikenee sellokilpailujen osalta puolen päivän jälkeen. Suurin osa kilpailijoista on jo harjoittelemassa konserttojaan. Noin kello 15 saamme kuulla, ketkä pääsevät tiistaina, keskiviikkona ja torstaina järjestettäviin välieriin.

Tuomariston tehtävä tuntuu kyllä aivan mahdottomalta. Näistä 25 hienosta soittajasta pitää valita 12 jatkoon pääsijää. Musiikkikilpailuissa on pitkälti kyse makuasioista, sillä kaikki kilpailijat ovat jo nauhakarsinnan läpäistyään osoittaneet yltävänsä tietylle tekniselle ja tulkinnalliselle tasolle. Vaatimukset ovat kuitenkin kovat: pitäisi soittaa puhtaasti ja hyvällä äänellä. Eri säveltäjien ja aikakausien teokset tulisi tulkita tyyliensä mukaisesti mutta kuitenkin persoonallisesti. Myös kilpailijan ulkoinen olemus vaikuttaa, sillä vaikka kuulokuva on tärkein, niin esiintymistilanteessa näköhavainnotkin vaikuttavat kuulijan mielipiteeseen.

Annetaanko pienet epäpuhtaudet tai asemanvaihtohudit anteeksi, jos esitys on muuten mainio? Meneekö persoonallinen ajankäyttö joskus liiankin vapaaksi? Voiko puhdas, hyvässä tempossa ja kauniisti soitettu musiikki olla liian konemaista? Saako ääni mennä rikki muutenkin kuin uuden musiikin teoksissa? Kuka löytää hiljaisimmat sävyt? Kuinka paljon erilaiset sellot vaikuttavat soittoon?

Tärkeintä olisi kuitenkin koskettaa kuulijaa, antaa elämyksiä, jäädä mieleen. Jokainen kuulija arvostaa eri ominaisuuksia soitossa ja soittajissa. Toivottavasti tuomaristo pääsee nopeasti yhteisymmärrykseen, ettei meidän tarvitse odottaa tuloksia kovin pitkään!