Nuoruudessani kaikki ei suinkaan ollut paremmin kuin nyt. Kun alakoululainen 1970-luvun alussa etsi itselleen naispuolisia esikuvia, oli valikoima sangen kapea. Vaikka 1960-luvulla oli muka kovasti vapauduttu, oli rockelämän tarjoama naiskuva vielä sangen kapea.
Janis Joplin oli jo kuollut, Suzi Quatrolla oli sentään nahkatakki ja hän soitti bassoa eikä pelkästään laulanut. Muskakin oli aika kova mimmi. Silti kukaan heistä ei ollut pikkutytölle täydellinen samastumiskohde.
Sääli, ettei Rehtorit-yhtyeen rehtori Reponen junioria eli Sannaa ollut keksitty vielä silloin – tuskin hän silloin oli edes syntynyt. Kun aloin kuunnella Rehtoreita, Sanna oli sen kitaristi, taustalaulaja ja yksi biisintekijöistä. En pahemmin ajatellut hänen sukupuoltaan, vaikka bändin muut neljä jäsentä, myös silloinen laulusolisti, olivat miehiä. Sekabändejä, jossa nainen tai naiset ovat instrumentalisteja, ei ole edelleenkään yhtään liikaa, mutta Rehtorit raivasi tietä tässäkin.
Kun Rehtoreiden laulusolisti jätti bändin eikä seuraava mieslaulajakokeilu onnistunut, rehtori Reponen jr:stä tuli bändin laulaja. Naislaulajan vaihtaminen miehen tilalle ei rockpiireissä ole kovin yleistä. Aluksi olin hieman pettynyt – en siksi, etteikö Sanna olisi mainio laulaja, vaan siksi, että pelkäsin hänen nyt saavan bändissä tavanomaisen naisen paikan. Onneksi se ei mennyt niin.
Bändi sovitti vanhoja biisejään uudelle laulajalle sopivampaan sävellajiin, muttei suinkaan hylännyt niitä. Perjantain ja maanantain välinen yö kuulostaa Sannan suusta aivan yhtä räväkältä kuin Kuraattori Kurjen. Kun Sanna laulaa Surftytöstä, en mieti sen kummemmin laulajan sukupuolta kuin mahdollista seksuaalista suuntautumista. Biisejä jaetaan muutenkin liikaa naisten ja miesten lauluihin, on hyvä, että rajat rikkoutuvat.
Rehtori Reponen jr. on idolini, koska hän on karismaattinen muusikko, joka sattuu olemaa nainen, mutta joka ei sen kummemmin korosta kuin peittelekään sukupuoltaan. Typerysten "näytä tissis” – huudot hän ohittaa virnistyksellä. Olisipa tuollaisia rokkinaisia ollut esikuvanani silloin kun olin pikkulikka. Olisi sen oman tien löytäminen voinut olla minulle piirun verran helpompaa.
