Levylöytö: Philemon Arthur & The Dung

Julkaistu Su, 23/11/2008 - 07:00
  • Levyn kansi (Kuva: )
  • Ruotsin kuningaskunnan varjelluin salaisuus ei ole totuus Olof Palmen murhaajasta tai prinsessa Madeleinen buduaarin ovikoodi. Se on Philemon Arthur & The Dung.

Garagerockia, kansanmusiikkia ja psykedeelistä laulelmaa syvällä skoonen murteella, akustisen kitaran, haitarin ja milloin minkäkin käteen sattuvan kalistimen säestyksellä runttaava Philemon Arthur and The Dung on onnistunut pitämään henkilöllisyytensä suurelta yleisöltä piilossa pian neljänkymmentä vuotta. Huomattava saavutus keltä tahansa, saati sitten kaksikolta jota rakastetaan ja vihataan niin paljon, että yhtyeen saatua Grammis-palkinnon vuonna 1972, aiheutti siitä seurannut skandaali osaltaan koko pystin jakamiseen 15 vuoden tauon.
 
PA&TD:n henkilöllisyys on todennäköisesti vain muutaman Silence-levy-yhtiön työntekijän tiedossa. Valistuneet veikkajat ovat arvioineet kertoimen pienimmäksi Thomas ja Mikael Wieheen kohdalla. Spekulointia silti kaikki tyynni.
 
Esikoislevyllään Philemon Arthur and the Dung (Silence 1971) duo avaa pelin minimalistisella garagerockilla. In kommer Göstan kitarariffi hakkaa kuin Iggy and The Stooges ilkeimmillään. Tämän jälkeen peli käännetään ronskisti ylipatetiaksi hulvattomalla Min ända vän kantri-ruikutuksella. Jatkoa seuraa mm. hilpeän luonnonsuojeluaiheisen Naturen-jenkan ja haitarivetoisen hard rock-junttauksen, Stanna när ni är, muodossa. Jatko on yhtä hulvatonta. Jos luettelisin tässä levyn kaikki tyylilliset ulottuvuudet, minua epäiltäisiin liioittelusta. Useammin kuin kerran tuo yhtye mieleen alkuaikojen 22-Pistepirkon.
 
Levy kuulostaa kuin se olisi äänitetty kasettinauhurilla ja rikkinäisellä mikrofonilla. Instrumentaatio on osastoa: mitä kotoa tai mummolasta on sattunut löytymään. Viritin ei kuulu näihin. Muitakaan rajoitteita ei ole ollut vaan käytössä on koko populaarimusiikin kirjo avoimen lapsenmielisesti tutkailtuna. Touhusta paistaa läpi luomisen riemu ja vapaus mutta myös kyseenalaistamaton musiikillinen lahjakkuus. Epävireisyyskin tuntuu tehokeinolta jota käytetään vain oikeissa paikoissa.

Levyn lyriikat ovat yhtä ennakkoluulottomia kuin musiikkikin. Inte heter mind hund Kerberos. Inte har han mossa i öra (Min hund). Enempää ei välttämättä tarvita herkän pop-palan tekstiksi. Non-sensen lisäksi levyllä otetaan myös kantaa niin yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuin luonnonsuojeluunkin.
 
Ilman tätä levyä olisi maailma huomattavasti tylsempi paikka.
 

Levylöydöt