Samplaukseen pohjautuvan musiikin tekemisen kuvittelisi olevan todella helppoa. Sen kun leikkaa hyvistä biiseistä pätkiä ja rytmipohjia ja liimaa niitä yhteen ja aina toimii, vai mitä? Ei aivan. Yrittäjiä tällä saralla riittää, mutta useimmiten lopputulos kuulostaa väkinäiseltä äänitilkkutäkiltä, joka on paljon vähemmän kuin osiensa summa. Vaatii poikkeuksellista näkemystä ja pelisilmää saada puhallettua samplesekoitus omaperäiseen ja vetävään lentoon. Oppikirjaesimerkki siitä, miten homma tehdään tyylillä ja taidolla, on tuottaja/DJ RJD2:n debyyttialbumi Deadringer (Definitive Jux, 2002).
Taiteilijanimen RJD2 taakse kätkeytyvä Ramble Jon Krohn (s. 1976) on hankkinut kannuksensa toimimalla rap-yhtye MHz:n DJ:nä. Vaikka RJD2:n tausta on tukevasti hip hopissa, avautuu hänen sooloalbumillaan kiehtova musiikillisten vaikutteiden kirjo, joista syntynyt kuulokuva pakenee määritelmiä virvatulen lailla.
Soul- ja funk-sampleista rakennetun kivijalan päälle RJD2 lisää samplauksia Twilight Zone -TV-sarjasta (The Horror), vetäviä torvi- ja kitarariffejä (Ghostwriter), tai elokuvallista maalailua John Barryn hengessä (Shot In The Dark). Vaihtelevien pintakerrosten alla biisejä yhdistää moniulotteinen ja usein tummissa sävyissä svengaava rytmikudos. Lauluosuudet ovat pääosin samplattuja ja lisäkuorrutusta maukkaalle instrumentaalikeitokselle. Mukana on myös kolme mainiota rapäytystä (Final Frontier, F.H.H. sekä June) vierailevien vokalistien tahdittamina.
RJD2:n ilmeinen hengenheimolainen instrumentaalisen hip hopin saralla on DJ Shadow, jonka esikoislevyyn Entroducing (1996) RJD2:n debyyttiä on usein verrattu. RJD2 on kuitenkin DJ Shadow’ta suoraviivaisempi ja svengaavampi, eikä häpeile vahvojen ja selkeiden melodioiden käyttöä. Deadringer-albumi ansaitsee paikkansa jokaisen rytmimusiikin ystävän levyhyllyssä.