Hae yle.fi:stä:

 
Tekstiversio | Tekstikoko: + / -
 
 
 

YLE-kirjautuminen

 
 
Vuosikymmenet nakkikioskilla
 
Kategoriat:

Repen Nakki on kaikille salolaisille tuttu maamerkki Helsingintien ja Esterinkadun kulmassa. Ritva Kallio tuli vuonna 1965 kesäapulaiseksi Reino Kallion omistamaan kioskiin. Kesätyöstä kehkeytyi romanssi ja avioliitto. Ritva on jatkanut jo edesmenneen miehensä aloittamaa kioskiyritystä yli 40 vuoden ajan.



Asiakkaat ovat parasta

- Kaikki ne puhuu minustakin Repenä, ei taida kukaan oikeaa nimeä tietääkään, nauraa Ritva. Vuosien varrella on syntynyt vankka vakioasiakkaiden joukko. Ritva arvelee tietävänsä jo suurimman osan tilauksetkin etukäteen, maustevalintoja myöten. Kioskin hyvä sijainti saa toki satunnaisetkin ohikulkijat pysähtymään, varsinkin kun selviää, että Ritva myy perinteiseen malliin höyrytettyjä nakkeja.
- Monihan käyttää nykyään vaan mikroa, toteaa Ritva.

Tutut asiakkaat jäävät juttelemaan pitemmäksikin aikaa.
- Moni kertoo huoliansa ja murheitansa tietäen, että minä en niitä eteenpäin puhu. On hyvä luottamus, Ritva huomauttaa.

Kiireiset päivät

copyright YLE/videokuvaa

Ritva ajaa kioskiauton myyntipaikalle illalla 19 - 20 aikoihin. Sitä ennen on jo työtä riittänyt yhden naisen yrityksessä. Tukkukäynnit vievät oman aikansa, kesällä tukussa tulee käytyä lähes päivittäin, talvella riittää vähempi. Ritvalla on kotikellarissa työpiste, jossa hän omakätisesti pilkkoo ja leikkelee niin makkarat, nakit kuin sipulitkin. Samoin hän valmistaa tarkoin varjellun, Reino Kallion kehittämän reseptin mukaista ”Repen sinappia”.
- Tässä sitä vasta aikaa menee. Moni ihmettelee, mitä sinä oikein päivisin teet, kun eivät ymmärrä tätä valmisteluaikaa, nauraa Ritva.

copyright YLE/videokuvaa

Vielä on virtaa

Ritva Kallio arvelee, etteivät perheen aikuiset lapset lähde raskaaseen kioskiyrittäjyyteen jatkajiksi. Itse hän tuumaa jatkavansa vielä muutaman vuoden, jos terveys vain sallii.
- Mikäs on jaksaessa, kun on niin ihanat asiakkaat. Autoa en enää ryhdy uusimaan, mutta saa nähdä, kumpi hajoaa ensin, auto vai minä…

Marjo Lundvall / PRIIMA