Helena Nikkanen on toiminut Valamon konservaattorina 80-luvun alusta alkaen. Valamon konservointilaitoksella käsitellään myös muiden kuin ortodoksikirkkojen taide-esineitä.
Ikonimaalausharrastus johdatti Helenan taidekonservaattorin opintoihin Roomaan, jossa hän erikoistui perinteisiin puuikoneihin ja -veistoksiin. Oma lempi-ikoni on 1500-luvulta.
IHANA VÖYRIN ALTTARIKAAPPI
Helena konservoi parhaillaan Vöyrin kirkon valtavaa alttarikaappia, joka on valmistettu Lyypekissä 1400-luvulla. "Tämä alttarikaappi on Suomen hienoimpia taideteoksia. Sen maali on alkuperäistä, ja se on aivan poikkeuksellista."
"Ihanaa, että meillä on nyt Vöyri työn alla. Se on minun erikoisalaani. Suoritin Roomassa vuoden täydennyskoulutuksen polykromiveistoksista", Helena innostuu.
Alttarikaappi on purettu osiin käsittelyn ajaksi. Kolmiosaisen alttarikaapin sivuissa on maalaukset, ja kaapin sisällä on maalattuja ja kullattuja puuveistoksia.
Parhaillaan Helena liimaa halkeilevaa maalia. Pöydällä on pieniä numeroituja rasioita, jotka ovat täynnä pieniä maalin murusia. "Meidän haaste ovat nämä murut. Puuveistoksista irronneille muruille pitää löytää oikea paikka. Kun haimme tämän kaapin Vöyristä, valokuvasimme sen. Samalla valokuvaan merkittiin, mistä mikin muru on."
"Jos saamme säilytettyä seuraavalle sukupolville nekin maalinmurut, mitkä ovat meille säilyneet, niin meidän konservaattoreiden tehtävä on täytetty."
Taidekonservaattorin tehtävä on säilyttää teokset siinä kunnossa kuin ne ovat meidän päiviimme asti säilyneet. Esineestä ei tehdä ehjää eikä uudenveroista.
"Esimerkiksi jos katsotaan alttarikaapin puuveistoksia. Siinä on alueita, joista kultaus on kulunut kokonaan pois. Olisi hirveän sääli alkaa kullata niitä uudestaan. Mikä on poissa, on poissa. Tämä on 1400-luvun veistos, ja pitää saada luottaa siihen, että kaikki on tuon ajan kultausta. Ei tarvitse miettiä, että onko Helena Nikkanen kullannut sitä uudestaan Valamossa vuonna 2008", nauraa Helena.
INTOHIMOINEN IKONIEN PELASTAJA
Helenalle rakas ikoni on kokenut kovia, mutta se on tuonut konservaattorille paljon onnistumisen iloa. Ikoni joutui sodassa maalitauluksi, ilkivallan uhriksi. Ikoni oli ammuttu säpäleiksi, muun muassa Neitsyt Marian kasvot oli tuhottu.
Aikaisemmin ikonit korjattiin usein niin, että päälle maalattiin uusi maalaus. Se oli nopein tapa korjata ikoni. Myös tässä vandalismin uhrina olleessa ikonissa oli useampi maalaus päällekkäin. Röntgenkuvista paljastui, että Neitsyt Marian kasvot olivat alla olevassa maalauksessa hiukan eri kohdassa kuin päällimmäisessä kuvassa. Kun päällemaalaus poistettiin, esille saatiin ehjät Neitsyt Marian kasvot.
1700-luvun puolessa välissä Valamossa riehui raivoisa tulipalo, joka tuhosi lähes kaikki ikonit. Arvioiden mukaan vain kolme ikonia säilyi tuosta palosta.
Ilman sotia, tulipaloja ja vesivahinkojakin konservaattorilla riittää haasteita. Tärkein on tasainen huoneilman kosteus. Puu on erityisen herkkä: se turpoaa ja kutistuu kosteuden vaihtuessa.
"Me olemme suojanneet kunkin ikonin erikseen. Ikoneissa on suojalaatikot, joissa on kosteuspuskurointi. Se pitää kosteuden tasaisena. Kun kosteutta on liikaa, se imee sitä itseensä. Jos sitä on liian vähän, niin se luovuttaa kosteutta."
Ikonit on myös suojattu laseilla. "Onhan se hirveän ikävää ihmisille, että näissä on lasit päällä. Se on meidän konservaattoreiden vika. Me haluamme suojata näitä ikoneja. Täällä esimerkiksi suitsutetaan, ja olemme myös niin monta kertaa pyyhkineet huulipunaa, vahatahroja tai nokea pois hienoista ikoneista. Jos kunnioitat ja rakastat ikonia, niin suutelet sitä. Ja aina ei ole ollut suutelun kestävää punaa."
Osa ikoneista tulee konservaattorille todella huonossa kunnossa. Helenalle vanhojen maalausten pelastaminen on intohimo: "On niin huonokuntoisia teoksia, jotka ovat pelkkiä paloja vaan. Tiedät, että jos nostaisit sitä toiselta puolelta, niin kaikki palat vierisivät ja teos tuhoutuisi. Tässä työssä voin olla hyödyllinen ja liimata esineen niin, että se säilyy tuleville sukupolville. Se on aika antoisaa."
Priima/Sari Soininen