Alakoulussa pakon edessä tikuteltu vohveliliina on jättänyt moniin lähtemättömät arvet. Mutta pitäisikö täydellisen naisen ylipäätään osata tehdä käsitöitä? Onko milloinkaan liian myöhäistä tuntea itsensä osaajaksi - edes vähän?

Helsingin Eteläesplanadilla astun maailmaan, joka on aina ollut minulle vieras ja pelottava. Kyse ei ole kummitusjunasta tai käärmenäyttelystä, vaan käsityöliikkeestä. Lankoja, neuloja, virkkuukoukkuja - monenlaista pientä hörsötintä, joka on saanut sormet solmuun ja hien kihoamaan pintaan. Helsingin käsi- ja taideteollisuuden Taito Shopissa on kuitenkin vastassa iloisesti hymyilevä Kirsi Juntunen, joka on täysin vakuuttunut siitä, että minäkin osaan tehdä käsilläni yhtä ja toista.

"Ajattelin, että tekisit tällaisen miniryijyn", Kirsi sanoo. Kuulostaa suuruudenhullulta. Ikkunalla roikkuu mallikappaleita. Ne eivät ole koolla pilattuja - 25x26 cm - mutta mitenkähän käy?

"Kaikki oppivat, jos haluavat", kuittaa opastajani.


MUMISEVA OMPELIJA

Työ aloitetaan kerimällä nukkalangat yhdeksi keräksi käyttäen viittä eriväristä lankaa. Otan kerästä noin 80 sentin pituisen langan. Hetken taistelun jälkeen saan ne jopa neulansilmään.

Ryijynukkien ompelu aloitetaan alhaaltapäin neljänneltä nukkariviltä. Ompelu etenee vasemmasta reunasta oikeaan. Aivoja kiristää, kun kertaan ohjeita: neula viedään reunimmaisen langan alta oikealta vasemmalta ylös. (Onneksi kädessäni on kello, niin muistan paremmin suunnat.) Sen jälkeen nukkalangan pää jätetään vapaaksi kolmen sentin pituudelta. Siitä syntyy nukka. Palataan seuraavan langan alta oikealta vasemmalta niin, että yläpuolelle jää lenkki. Kiristetään lenkki, ja siinä se on - solmu on valmis.

Ei tästä vielä vähään aikaan mitään rentoutumiskeinoa minulle kyllä tule... Jouduin kelaamaan jokaista vaihetta moneen kertaan. Luultavasti mumisen itsekseni ääneen. Jos kyseessä olisi tanssi, kompuroisin pahasti.


KURSSEJA AIKUISILLE

Aikuisten käsityökurssit ovat taas alkamassa Taito Helskyssä syksyllä. Alkeiskurssit ovat olleet suosittuja. Niissä ei ole taitotasovaatimuksia, vaaditaan vain oppimisen halua.

Pitääkö kaikkien naisten sitten osata tehdä käsitöitä? Kirsin mielestä ei, niin mukavaa kuin käsitöiden tekeminen onkin. Ihmiset osaavat erilaisia asioita, kaikki eivät millään voi hallita kaikkea.

Mietin kuinka mystisenä aikakautena nimeltään "ennen vanhaan" osani käsityöinvalidina olisi ollut paljon vaikeampi. Nyt kaikkea saa valmiina, ja naisen avuiksi hyväksytään muutkin kuin huusholliin liittyvät taidot.





PERINTÖRYIJY

Ensimmäinen nukkarivini on jo viittä vaille valmis. Käyttöön otetaan viivottimen näköinen vempele nimeltään nukkalasta. Lanka kierretään lastan päältä sen alapuolelle ja tehdään seuraava solmu viereisiin lankoihin. Kun lasta saadaan valmiiksi, leikataan langankierrot saksilla auki. Kas, on syntynyt siisti nukkarivistö.

Puuha ei ollut rentouttavaa, mutta ei myöskään täysin mahdotonta. En tosin usko, että minusta ikinä tulee intohimoista käsityöihmistä.

Saan keskeneräisen miniryijyn ja ohjeet kotiin. Vielä muutama viikko töitä, niin lapsille on valmiina minikokoinen perintöryijy. Tapelkoot paremman puutteessa siitä.


Priima/Regina Rask