Tuure Kilpeläinen on viime vuosina löytänyt vahvasti oman äänensä lauluntekijänä Kaihon Karavaani orkesterinsa kanssa. 'Valon pisaroita' ja 'Unkarin syreenit' olivat vuoden 2010 soitetuimpia kappaleita radioissa. Uudella, syksyllä 2011 julkaistavalla Erämaa -levyllä Tuure ja yhtye ovat hioutuneet orgaaniseksi kokonaisuudeksi, joka esittää kaihoa ja rillumareitä.
Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin musiikki on löytänyt kuuntelijoita kaiken ikäisistä, keikoille tullaan vauvasta vaariin. Kuuntelijoitaan Tuure haluaa muistuttaa siitä, että levyjen ostamisella on oikeasti merkitystä koko alalle. Levyllä bändi takuulla kuulostaa paremmalta, kuin YouTubessa ja nettikuluttaminen ei näy missään tilastoissa, joten bändin oikeaa suosiota on vaikea mitata. Näin esimerkiksi keikkajärjestäjät eivät välttämättä uskalla tilata bändiä soittamaan, jos sen levyt eivät keiku listojen kärjessä.
Tuure on paitsi kysytty muusikko, myös perheenisä, joka haluaa suojella lapsiaan kuulemasta liikaa omaa musiikkiaan. Kotielämä on tarpeellista vastapainoa keikkailulle, mutta silti Tuure ei innostu ajatuksesta, että vaimo olisi nostanut roskapussin rapulle odottamaan, kun hän tulee kiertueelta kotiin.
Keikoilla Tuurelle on tärkeää yhdessäolo Kaihon Karvaani -yhtyeensä kanssa. Heistä on mukavaa soitella yhdessä ennen keikkaa ja sen jälkeenkin ja tästä syystä kiertueilla viinanjuonti jää vähemmälle. Aikaisemmin Tuure laukaisi jännitystään ennen keikka ottamalla pienen kännin, mutta nyt hän haluaa olla tietoisempi ja läsnäolevampi joka keikalla. Omaa tehtävää pitää kunnioittaa ja miettiä, haluaako tarjota omaa työtään kännissä, sanoo Tuure Kilpeläinen.
Tuure Kilpeläinen on syntynyt Uudessakaupungissa ja muistoissa on lauantai-illat, kun perheellä oli kiire saunasta katsomaan Lauantaitansseja ja syömään uunilenkkiä, ja illan kruunasi, kun isä kampasi pojalle Elvis-kampauksen.
Tuure Kilpeläinen on Tarja Närhi löylytettävänä.
Kommentit (4)
Tuure ja Kaihon Karavaani luokoon omat ikivihreänsä eli en tahdo missään nimessä kuulla mitään toisten ikivanhoja rallatuksia. Ihanaa on kerrankin kuulla jotain uutta ja aitoa. Suosio näyttäisi olevan kasvussa, katsotaan mihin rahkeet riittävät. Ei ole mielestäni mikään humppatanssibändi, mutta tarvinneeko ollakaan.
Kaihon Karavaani on hyvä bändi. Kun se ei kikkaile liikoja, niin suksee on taattu. Perinteitä kehiin (= keikoille ja MYÖS lavatanssikeikoille) 60 %, uutta 30 % ja loput 10 % luovaa hulluutta. Jotenkin noin. Menestystä ja nöyryyttä Karavaanille kovasti! Settivalikoimassa pitäis olla tunnetusti ikivihreitä aika roimasti, muutoin ollaan "etäällä" siitä kuuluisasta "kansasta" eli tasavertaisesta kanssaeläjästä.
Ihana levy, kiitos Tuure. Neljä päivää on kuunneltu ja täytyy sanoa, että kaikki kappaleet ovat hyviä jälleen. Pidän kaikista, mutta omia suosikkikappaleita sieltä alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa hahmottua. Mahtavaa Tuure!
Kiva haastattelu, kiitos. Hienoja ajatuksia Tuure. Soittamisen ilon ja riemun näkee ja aistii koko porukasta. Levykauppaan kipitetään 14.9. ja varmasti saadaan taas upeaa musiikkia sisältävä levy. t. Raija
Ps. Komeita laulaja/soittajapoikia on putkahtanut tuolta Ukista (aiemminkin) iloksemme;)