Graafikko Tapio Tapiovaara tunnetaan kantaaottavasta grafiikastaan vasemmistolaisissa kulttuurilehdissä. Tapiovaara oli nuorena imenyt vaikutteita Tulenkantajat-lehdestä ja tullessaan opiskelemaan Helsinkiin 1930-luvun alussa hän liittyi Erkki Valan ympärille ryhmittyneeseen joukkoon nuoria taiteilijoita, kirjailijoita ja ajattelijoita.

	Savilintu

Tapiovaara on itse todennut, että Suomen kulttuurielämä oli 1930-luvulla jakautunut kahtia. Oikealla olivat IKL ja Akateeminen Karjala Seura, vasemmalla ”me” eli Tulenkantajat-lehti, Kirjallisuuslehti sekä Akateemisen Sosialistiseuran Soihtu-lehti.

Tapiovaara toimi Tulenkantajat-lehden avustajana 1933-39 ja avusti myös vuonna 1934 perustettua kirjallisuuslehteä. Tapio Tapiovaara oli lehden merkittävin avustaja. Vuosina 1932-39 hänen linokaiverruksiaan vedostettiin lehteen 80 kappaletta. Vuonna 1936 hän liittyi vasemmistolaiseen kirjailijaryhmittymään Kiilaan kuvittaen vuosialbumeja.

Tapiovaaran grafiikan voima perustuu ekspressiiviseen ilmaisuun, ajankohtaisuuteen ja kantaaottavuuteen. Kuville on tyypillistä voimakkaat mustat pinnat ja ekspressiivinen viiva sekä tasapainoinen sommittelu. Oman luonteensa grafiikalle antaa myös sen julkaisumuoto: lehdissä julkaistut linot olivat alkuperäisvedoksia. 1930-luvulla ei ollut varaa hankkia kalliita kuvalaattoja, joten kuvat painettiin suoraan linoleumlaatalta.

Kuvat olivat ajankohtaisten tapahtumien kommentteja. Tapiovaara kuuluukin eurooppalaisten graafikoiden joukkoon, jotka jo 1920-luvulta lähtien olivat avustaneet radikaaleja vasemmistolaisia lehtiä. Aiheiltaan Tapiovaaran kuvat ovat ajattomia, sillä ne kertovat ihmiskunnan pyrkimyksestä rauhaan ja tasa-arvoon.

Tapiovaaran kuvissa yksittäinen ihminen on joukon ja aatteen, taistelun symboli. Anja Kaarina Räsänen on jaotellut Tapiovaaran tuotannon muotokuviin, kansankuvauksiin ja kantaaottaviin kuviin. Muotokuvilla on huomattava osuus Tapiovaaran tuotannossa. Kansankuvausten aihesisältönä on sosiaalinen myötätunto. Huomio kiinnittyy useissa kuvissa työläisten suuriin käsiin – nyrkkiin ja kouraan, joukkovoiman symboliin.

	Vedenneito

	Viljami vaihdokas

Tapio Tapiovaara kuvitti myös useita kirjoja. Muun muassa Elmer Diktoniuksen ”Medborgare i Republiken Finland I-II” (1935 ja 1940) ja Janne Kuutio (1949), Arvo Turtiaisen ”Rautakourat” (1938), Eino Leinon ”Simo Hurtta” (1948) sekä Elvi Sinervon ”Viljami Vaihdokas” (1946) ovat Tapiovaaran kuvittamia. Viivapiirrokset ovat Tapiovaaran dramaattisten linopiirrosten vastakohtia. Esimerkiksi Elvi Sinervon Viljami Vaihdokkaan tarinan herkkävireinen tunnelma tiivistyy Tapiovaaran runollisissa kuvissa.

Lähteet

Ars Suomen taide 5. Toim. Salme Sarajas-Korte. Otava, Keuruu. 1990.

Räsänen Anja Kaarina 1977. Tapio Tapiovaaran grafiikkaa. Kansankulttuuri, Helsinki.