Jean Sibeliuksen neliosaisen Lemminkäis-sarjan (1895/97) osat Tuonelan joutsen ja Lemminkäisen kotiinpaluu olivat kantaesityksestään lähtien muodostuneet osaksi orkesterien kantaohjelmistoa Suomessa ja ulkomailla. Sen sijaan Sibelius piti kahta muuta osaa – Lemminkäinen ja saaren neidot ja Lemminkäinen tuonelassa – esityskiellossa.

Yksi mahdollisista syistä Sibeliuksen päätökseen voi olla se, että juuri näistä osista Robert Kajanus, Sibeliuksen ”hovikapellimestari”, ei pitänyt.

Sibeliuksen Lemminkäis-sarjan syntyyn liittyy monta ongelmaa, ratkaistavaa ja ratkeamatonta. Sibeliuksen itsensä antaman tiedon mukaan sarjaan sisältyy Kalevalaan perustuvan toteutumattomaksi jääneen oopperasuunnitelman Veneen luomisen alkusoitto: Tuonelan joutsen.
Kriitikko Karl Flodin hyökkäsi järein asein Lemminkäis-sarjan kimppuun Nya Pressenissä 3.11.1897: ”Tällainen musiikki tuntuu ihan patologiselta ja jättää niin sekavia, piinallisia ja luonteeltaan epämääräisiä vaikutelmia, että niillä on hyvin vähän yhteistä sen esteettisen mielihyväntunteen kanssa, jota kaiken kaunotaiteen ja ennen muuta musiikin tulee herättää.”

Vuonna 1920 Sibelius rahapulassaan luovutti koko Lemminkäis-sarjan käsikirjoituksen Kalevalaseuran arkistoon.

	Jean Sibelius

Kun esityskiellossa olleet Lemminkäis-sarjan kaksi osaa esitettiin vihdoin Kalevalan 100-vuotisjuhlan konsertissa Georg Schnéevoigtin
johdolla Helsingin Messuhallissa 1.3.1935, kriitikkojen äänensävy oli muuttunut ylistäväksi:

”Voidaan pitää selviönä että huomio vastaisuudessa tulee kohdistumaan mitä suurimmassa määrin näihin ’uudesti löydettyihin’ nerokkaisiin sävellyksiin.” (Selim Palmgren Hufvudstadsbladetissa 2.3.1935.)

Sibeliuksen Lemminkäis-sarjan musiikki liittyy kiinteästi 1890-luvun symbolismiin, ja sillä on henkisiä yhteyksiä Gallen-Kallelan samanaikaisten maalausten ja piirrosten kanssa.

Niinpä on mielenkiintoista havaita, että Sibeliuksen ehkä wagneriaanisin teos sai täyden hyväksynnän vasta 1930-luvulla. Samalla Sibeliuksen nuoruudenteosten uusi tuleminen jätti varjoonsa nuorempien säveltäjien aikaansaannokset, ja täytyy odottaa 1940-luvun loppupuolelle asti, kunnes uusi raikas ääni ilmestyy kuuluville suomalaisessa säveltaiteessa: Einar Englund.

	Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti

Lähteet

Erik Tawaststjerna : Jean Sibelius 2 ja 5. Otava 1971 ja 1988.