Onko ranskalaismies maineensa veroinen?

No joo, tässä on paljon myyttejä, jotka syntyivät mm. Hollywoodissa kun amerikkalaiset kävivät Pariisissa -40 ja -50 luvulla.

En ole varma, että kaikki ranskalaiset urokset ovat kovin ritarillisia ja hienostuneita. Muutamia vuosia sitten kysyttiin ranskattarilta, minkälainen kumppaninsa oli. Mies oli useimmiten täysjuntti ja tai tuppisuu tai tv:ta töllöttävä sohvaperuna yms.

Ylikohtelias, viehättävä, henkevä mies oli muuttunut vuosien kuluessa kummalliseksi otukseksi, joka ei liikahda pikku sormeaan, kun vaimo raataa kotona.

Toinen vakava juttu on että vaikka ranskattaret toisin kuin saksattaret käyvät yhtä ahkerasti töissä kuin pohjoismaalaiset siskonsa, taakka kotona ei ole mitenkään keventynyt nykypäivänäkin.

Mies joka vaihtaa vaippoja tai tiskaa tai siivoa on yhä harvinaisuus. Mulla on pariisilainen ystävätär joka on toimittaja ja kirjailija. Kun hän pääsee töistä klo 18-19, hän juoksee ostoksille. Talo on yleensä sekasortoinen, joten täytyy kerätä sinne tänne heitettyjä vaatteita, sitten hän laittaa ruokaa. Miehellään on kevyempi työ, silti hän tuskin tarjoutuu auttamaan. Ja tämä on sentään "kulturelli" perhe!

Entäs yrityksissä ja politiikassa? ei ole paljon kehumista ranskalaisten miesten charmista! Ranskattaret puhuvat lasikatosta tai epäasiallisista kommenteista.

Onneksi kanssakäyminen miesten ja naisten välillä on aina ihana, hauska. Haluamme viettää aikaa yhdessä, keskustella kaikesta, emmekä vietä erikseen "miesten iltoja" ja "naisten iltoja". Minua järkyttää seurata miten naisten ja miesten maailmat ovat erillään Suomessa ihan kuin olisimme jossain muslimimaassa. Ihmettelen usein, missä vaiheessa naiset ja miehet kohtaavat, ihan kuin he eivät osaisi olla yhdessä luontevasti selvin päin ja harrastaa samoja asioita. Olen ratsastanut vuosia ja ihme ja kumma ratsastus on naisten harrastus, joten olen useimmiten ainoa mies koko ryhmässä. Ei se mua häiritse.... itse asiassa se on nautinto!

Mutta kyllä osaamme leperellä ja immarrella niin, että nainen uskoo olevansa kuningatar. Miehen on oltava "naisten naurattaja". Jos mies ei osaa hauskuuttaa naisia, jotka häntä kiinnostavat hän on surkimus, tylsimys, tosikko, Hus pois tai ikävystyn kuoliaaksi sellaisen typin kanssa! ranskattaren sanoo.

Osaamme sanoa, mitä meitä kiinnostavat naiset odottavat meidän sanovan ja tekevän. Flirttailu on hauska ja kevyt. Nainen ei katso vihaisena ihan kuin kyseessä olisi vakava kosinta tai seksuaalista ahdistelua. Kaikki tietävät, että kyseessä on leikki.

Malli on syntynyt 1600- luvun alussa kun oppineet, hienostuneet aristokratian naiset järjestivät salongeissaan kaikenlaisia verbaalisia leikkejä ja kilpailuja. Määriteltiin ihanteellisen miehen ominaisuudet: kaunopuheinen, joka harrasti runoutta, musiikkia, tanssia, jolla oli keskustelitaito, mutta joka osasi myös ratsastaa, harrasti liikuntaa jne.

No mutta ollaan menossa eurooppalaiseen miesmalliin. Vietän kaikki kesät ihanassa burgundilaisessa kylässä ja kerran vein tyttäreni tanssimaan johonkin klubiin. Klo oli 1 yöllä ja mitään ei tapahtunut. Tytöt ja pojat olivat erillään salin eri puolilla. Tytöt tanssivat yksin tai keskenään, kun pojat tuijottelivat ja ryyppäsivät. Vasta klo 1.30-2 alkoi tapahtua. Pojat olivat sellaisessa kunnossa, että uskalsivat mennä hakemaan tytöt tanssimaan! Eikö kuulosta tutulta?

Aiheesta kenties hiukan harhaan, mutta liittyy kenties vähän tuohon ranskalaiseen perhe/parisuhde-teemaan.

Ei ole kauaakaan siitä, kun lueskelin artikkeleita parista ranskalaisesta feminististä.
1) http://www.lejdd.fr/Societe/Actualite/J-accuse-un-certain-feminisme-reac...
2) http://www.lejdd.fr/Societe/Actualite/Elisabeth-Badinter-a-deux-trains-d...

Noista tuo ns. "kelkasta jäänyt" l. Elisabeth Badinter pääsi myös hesarin sivuille (21.3.2010, s. D5).

Hämmästelin kovasti aiheen saamaa suurta huomiota, koska täällä kotomaassa on äitiyden ja uran yhteensovittaminen jollain tavalla itsestäänselvyys; enemmistö naisista on työelämässä kuitenkin - ja on tietysti pitkät äitiyslomat, isyyslomat jne. - yleistän tässä tahallani hiukan.

Sitten näin yle-teemalta dokumentin, jossa puhuttiin ranskalaisesta perhepolitiikasta viimeisen parin sadan vuoden ajalta. Kuinka sodan jälkeen yritettiin vaikuttaa syntyvyyteen erinäisillä keinoilla jne. Oli aikast mykistävää, että aborttikin sallittiin vasta n. 1970 (en muista enää tarkkaa vuosilukua). Feministit olivat vauhdissa siinäkin, mm. Simone Beauvoir.

Kenties tuo historia sitten vaikuttaa vieläkin voimakkaasti, noissa yleisissä rooliasenteissa, ja selittävät tuota feminismikeskustelua myös - olisivatko 20-vuotiaat jo ns. uudempi sukupolvi, ilman tuota vanhaa painolastia.

Mihin itse aikanaan kiinnitin huomiota oli parikymppisten miesten tanssitaito, osasivat jivea :)

Se on Pohjoismaissa itsestäänselvyys, koska luulisin, että työn jako kotona on paljon tasapainoisempi, tasa-arvoisempi kuin Ranskassa. Mainitsemasi lehdessä esitettiin tuore tutkimus, josta ranskattarien arjen laatu käy ilmi.

Naiset huolehtivat yhä 80 % kotitöistä ja naisten taakka painaa yhä enemmän sitä muka kun syntyy lapsia! Tässä suhteessa Badinter on valitettavasti oikeassa. Äitiys kahlitsee yhä enemmän ranskalaisia naisia.

Silti yksi varoitus. Ranskalainen älymystö rakastaa abstraktisia rakennelmia ja ideologioita, joten täytyy suhtautua varovasti heidän sanomaansa. Ranskalainen älymystö on ollut jatkuvasti väärässä ja uskonut löytäneensä maanpäällisen paratiisin ihmeellisiltä paikoilta, joista he eivät tienneet mitään, koska he puhuvat ainoastaan ranskaa ja viihtyvät ainoastaan Pariisissa!

Pitäisi tarkistaa, mihin Badinterin väitteet perustuvat. Hän on filosofi eikä sosiologi, joka harrastaa "tylsää" kenttätutkimusta.

Oliko Badinterilla käytettävissä tutkimuksia naisten arjesta? mielipiteistä? suhtautumista äitiyteen? Vai onko taustalla ainoastaan ideologia ja mutu-tietoa?

Esim. kun hän puhuu äidin vaistosta (vai sanotaanko vietistä? instinct maternel) hän lähtee kahdesta faktasta: 1700- luvun aristokratian naiset antoivat heti vauvansa imettäjälle ja nakivät lapsensa hyvin harvoin. Toinen on että hän katsoo miten naiset näyttävät ikävystyneiltä kun vievät lapset leikkimään Pariisin Luksemburgin puistoon. Mutta onko hän koskaan mennyt haastattelemaan heitä?

Badinter tosiaan vaikutti tuossa ranskankielisessä lehtileikkeessä sellaiselta, ettei ole juuri tutustunut asioihin muissa maissa. Saksan hän mainitsee, mutta ei tosiaan Skandinaviaa tai Portugalia. Tai entä sitten Espanja, missä naiset vastaavat kyllä kodista, mutta saavat kuitenkin täysin käytettäväkseen miestensä palkkarahat.

Hesarissa E.B. paljasti, että hänellä itsellään on kolme lasta. Mutta mielipiteissä kuitenkin heijastuu jonkinlainen katkeruus. Muiden haastattelut voisivat tosiaan saada hänet hämmästymään.

Olen eräällä keskustelukurssilla kuullut muidenkin mielipiteitä noista artikkeleista. Ja useimmat kokivat, että Edwige Antier kuvasi enemmän tämän päivän käsityksiä. Lähinnä siinä mielessä, että naiset eivät koe tilannetta niin kielteisenä.

Kiitos kommenteista :)