YLE Teema

 

Julkaistu keskiviikkona 31.03.2010 4 173

Onko ranskalaismies maineensa veroinen?

Kirjoittanut: Sini Sovijärvi

Onko niin, että Ranskassa näkee rakastuneita, toisiaan jatkuvasti hipelöiviä pariskuntia enemmän kuin muualla?

Onko tuo fyysinen, kihelmöivä jännite miesten ja naisten välillä kliseitä kuvittelevan silmän omaa tuotetta? Ranskalaismiesten fyysiset huomionosoitukset julkisilla paikoilla vaikuttavat ainakin rohkeammilta kuin meillä päin. Ravintoloissa, busseissa, kadulla on tavallista nähdä mies, joka hukuttaa kumppaninsa helliin suudelmiin, pitkiin katseisiin tai yltiölempeisiin pikku eleisiin.

Muistan, kuinka opiskeluaikojeni ihana ranskalainen ystävätär, kaunis ja älykäs strasbourgilainen Marie-Louise selosti minulle, mitä kaikkea hän miehiltä odottaa. Hyvää ja hienostunutta erotiikkaa seremonioineen, siitä hän jutteli avoimesti. Ranskatar miettii tarkkaan alusasunsa ja odottaa, että mies ostaa niitä hänelle lahjaksi. Anaïs-Ninin tai muun eroottisen kirjallisuuden lukeminen on suositeltavaa. Romanttiset olosuhteet on osattava rakentaa huolellisesti, jotta h-hetki onnistuu täydellisesti. Tähän leikkiin on kummanikin osallistuttava ja siinä prosessissa miehen huomaavaisuus on naiselle tärkeää.

Marie-Louisen ihanne oli kirjailija Balzacin luoma käsite ”une femme de trente ans”, kolmekymppinen, tyylikäs ja itsenäinen nainen, joka tapailee tarkkaan valitsemiaan miehiä. Ystävätär paljasti minulle, että ei aikoisi suostua ”instituutioavioliittoon”. Mitä se tarkoitti? Että vielä 1970- ja 1980-luvuilla Ranskassa solmittiin paljon suvun sanelemia liittoja, joissa tarkoituksena oli rahan saattaminen rahan luo tai muut intressit. Olin järkyttynyt, koska mielestäni Suomessa ei tuota käytäntöä enää lainkaan ollut. Marie-Louise valisti minua myös rakastaja / rakastajatarjärjestelmästä, joka Ranskassa on ollut avoimen yleinen ja lienee edelleen. Jos joutuu väärään liittoon, voi sentään lohduttautua hankkimalla rakastajan, jos ei esimerkiksi taloudellisista syistä raaski ottaa avioeroa. Tuolloin kuvittelin sen kuuluvan lähinnä kirjallisuuteen ja elokuviin. Erehdyin.

Ohjelmaamme varten haastattelin Montpellier’ssä muutamia ranskattaria heidän käsityksistään ranskalaisten nykymiesten romanttisista ansioista. Kaunis, martiniquelainen Corinne, 48, oli sarkastinen ranskalaisten miesten suhteen. Kaikesta kuulsi läpi pieni katkeruus epärehellisyydestä. Kun kysyin, mikä on tärkein piirre miehessä, hän vastasi empimättä: rehellisyys ja naisen kunnioittaminen. Corinnea harmittaa miehessä tapahtuva nopea muutos seurustelun alkuvaiheen jälkeen. Kaikki huomaavaisuus ja romantiikka lopahtaa jo parin viikon päästä. Ei enää kukkia eikä ravintolakäyntejä. Ärsyttävää on myös miesten suuri tarve saada osakseen naisten paapomista. Haluaisin tuntea itseni enemmän naiseksi kuin äidiksi miehen seurassa, Corinne huokaa. Loppukuittaus on kuitenkin ranskalaisen miehen ylistäminen rakastajana, vaikka surkimuksiakin kuulemma löytyy.

Chloë, 16, kehui poikaystäväänsä helläksi ja huomaavaiseksi. Nuorimies tuo kukkia ja suputtaa helliä sanoja tyttöystävän korvaan. Näinkin untuvikkoa tyttöä arvelutti romanttisen vaiheen kesto. Kun aika kuluu, tuntuu, että huomionosoituksista tulee vähemmän aitoja, miettii Chloë.

Emilie, 28, on varsin tyytyväinen nykyiseen kumppaniinsa, vaikka joutuu tätä välillä ohjastamaan. Mies ei tajua tehdä asioita, ellei nainen niitä hänelle kerro. Spontaanit huomionosoitukset jäävät vähäisiksi. Täytyy olla jokin merkkipäivä tai juhla, jotta parisuhteessa elävä ranskalaismies muistaa osoittaa romanttista huomaavaisuutta naiselleen. Nykyinen kumppani pyrkii aktiivisesti tuottamaan mielihyvää ja rakentamaan suhdetta hyvään suuntaan. Siitä mies saa korkeat pisteet. Exäni olivat pahempia, muistelee Emilie nauraen.

Kreikkalaissyntyinen ranskatar Joanna, 32, painotti rakkauden taitojen subjektiivisuutta. Kaikki on niin herkkää ja tapauskohtaista. Kyllä ranskalaismiehissä löytyy todella taitavia rakastajia. Henkilökohtaisesti uskon ja toivon, että tuo kaunis klisee pitää edelleen paikkansa. Yleisesti ottaen ranskalainen nimittäin ON hyvä rakastaja, paljastaa Joanna.

Ranskalaismiehen vahva imago rakastajana ei siis vieläkään ole murentunut. Romantiikka lienee saanut muutaman kolhun sitten Balzacin päivien. Se ei tunnu olevan ranskattarien mieleen.

Sini SovijärviTalo Ranskassa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.

Suosittele173 Suosittelee

Kommentit

Taneli Oulusta

No joo, tässä on paljon myyttejä, jotka syntyivät mm. Hollywoodissa kun amerikkalaiset kävivät Pariisissa -40 ja -50 luvulla.

En ole varma, että kaikki ranskalaiset urokset ovat kovin ritarillisia ja hienostuneita. Muutamia vuosia sitten kysyttiin ranskattarilta, minkälainen kumppaninsa oli. Mies oli useimmiten täysjuntti ja tai tuppisuu tai tv:ta töllöttävä sohvaperuna yms.

Ylikohtelias, viehättävä, henkevä mies oli muuttunut vuosien kuluessa kummalliseksi otukseksi, joka ei liikahda pikku sormeaan, kun vaimo raataa kotona.

Toinen vakava juttu on että vaikka ranskattaret toisin kuin saksattaret käyvät yhtä ahkerasti töissä kuin pohjoismaalaiset siskonsa, taakka kotona ei ole mitenkään keventynyt nykypäivänäkin.

Mies joka vaihtaa vaippoja tai tiskaa tai siivoa on yhä harvinaisuus. Mulla on pariisilainen ystävätär joka on toimittaja ja kirjailija. Kun hän pääsee töistä klo 18-19, hän juoksee ostoksille. Talo on yleensä sekasortoinen, joten täytyy kerätä sinne tänne heitettyjä vaatteita, sitten hän laittaa ruokaa. Miehellään on kevyempi työ, silti hän tuskin tarjoutuu auttamaan. Ja tämä on sentään "kulturelli" perhe!

Entäs yrityksissä ja politiikassa? ei ole paljon kehumista ranskalaisten miesten charmista! Ranskattaret puhuvat lasikatosta tai epäasiallisista kommenteista.

Onneksi kanssakäyminen miesten ja naisten välillä on aina ihana, hauska. Haluamme viettää aikaa yhdessä, keskustella kaikesta, emmekä vietä erikseen "miesten iltoja" ja "naisten iltoja". Minua järkyttää seurata miten naisten ja miesten maailmat ovat erillään Suomessa ihan kuin olisimme jossain muslimimaassa. Ihmettelen usein, missä vaiheessa naiset ja miehet kohtaavat, ihan kuin he eivät osaisi olla yhdessä luontevasti selvin päin ja harrastaa samoja asioita. Olen ratsastanut vuosia ja ihme ja kumma ratsastus on naisten harrastus, joten olen useimmiten ainoa mies koko ryhmässä. Ei se mua häiritse.... itse asiassa se on nautinto!

Mutta kyllä osaamme leperellä ja immarrella niin, että nainen uskoo olevansa kuningatar. Miehen on oltava "naisten naurattaja". Jos mies ei osaa hauskuuttaa naisia, jotka häntä kiinnostavat hän on surkimus, tylsimys, tosikko, Hus pois tai ikävystyn kuoliaaksi sellaisen typin kanssa! ranskattaren sanoo.

Osaamme sanoa, mitä meitä kiinnostavat naiset odottavat meidän sanovan ja tekevän. Flirttailu on hauska ja kevyt. Nainen ei katso vihaisena ihan kuin kyseessä olisi vakava kosinta tai seksuaalista ahdistelua. Kaikki tietävät, että kyseessä on leikki.

Malli on syntynyt 1600- luvun alussa kun oppineet, hienostuneet aristokratian naiset järjestivät salongeissaan kaikenlaisia verbaalisia leikkejä ja kilpailuja. Määriteltiin ihanteellisen miehen ominaisuudet: kaunopuheinen, joka harrasti runoutta, musiikkia, tanssia, jolla oli keskustelitaito, mutta joka osasi myös ratsastaa, harrasti liikuntaa jne.

No mutta ollaan menossa eurooppalaiseen miesmalliin. Vietän kaikki kesät ihanassa burgundilaisessa kylässä ja kerran vein tyttäreni tanssimaan johonkin klubiin. Klo oli 1 yöllä ja mitään ei tapahtunut. Tytöt ja pojat olivat erillään salin eri puolilla. Tytöt tanssivat yksin tai keskenään, kun pojat tuijottelivat ja ryyppäsivät. Vasta klo 1.30-2 alkoi tapahtua. Pojat olivat sellaisessa kunnossa, että uskalsivat mennä hakemaan tytöt tanssimaan! Eikö kuulosta tutulta?

Anonyymi

Aiheesta kenties hiukan harhaan, mutta liittyy kenties vähän tuohon ranskalaiseen perhe/parisuhde-teemaan.

Ei ole kauaakaan siitä, kun lueskelin artikkeleita parista ranskalaisesta feminististä.
1) http://www.lejdd.fr/Societe/Actualite/J-accuse-un-certain-feminisme-reac...
2) http://www.lejdd.fr/Societe/Actualite/Elisabeth-Badinter-a-deux-trains-d...

Noista tuo ns. "kelkasta jäänyt" l. Elisabeth Badinter pääsi myös hesarin sivuille (21.3.2010, s. D5).

Hämmästelin kovasti aiheen saamaa suurta huomiota, koska täällä kotomaassa on äitiyden ja uran yhteensovittaminen jollain tavalla itsestäänselvyys; enemmistö naisista on työelämässä kuitenkin - ja on tietysti pitkät äitiyslomat, isyyslomat jne. - yleistän tässä tahallani hiukan.

Sitten näin yle-teemalta dokumentin, jossa puhuttiin ranskalaisesta perhepolitiikasta viimeisen parin sadan vuoden ajalta. Kuinka sodan jälkeen yritettiin vaikuttaa syntyvyyteen erinäisillä keinoilla jne. Oli aikast mykistävää, että aborttikin sallittiin vasta n. 1970 (en muista enää tarkkaa vuosilukua). Feministit olivat vauhdissa siinäkin, mm. Simone Beauvoir.

Kenties tuo historia sitten vaikuttaa vieläkin voimakkaasti, noissa yleisissä rooliasenteissa, ja selittävät tuota feminismikeskustelua myös - olisivatko 20-vuotiaat jo ns. uudempi sukupolvi, ilman tuota vanhaa painolastia.

Mihin itse aikanaan kiinnitin huomiota oli parikymppisten miesten tanssitaito, osasivat jivea :)

Taneli

Anonyymi kirjoitti:

Hämmästelin kovasti aiheen saamaa suurta huomiota, koska täällä kotomaassa on äitiyden ja uran yhteensovittaminen jollain tavalla itsestäänselvyys;

Se on Pohjoismaissa itsestäänselvyys, koska luulisin, että työn jako kotona on paljon tasapainoisempi, tasa-arvoisempi kuin Ranskassa. Mainitsemasi lehdessä esitettiin tuore tutkimus, josta ranskattarien arjen laatu käy ilmi.

Naiset huolehtivat yhä 80 % kotitöistä ja naisten taakka painaa yhä enemmän sitä muka kun syntyy lapsia! Tässä suhteessa Badinter on valitettavasti oikeassa. Äitiys kahlitsee yhä enemmän ranskalaisia naisia.

Silti yksi varoitus. Ranskalainen älymystö rakastaa abstraktisia rakennelmia ja ideologioita, joten täytyy suhtautua varovasti heidän sanomaansa. Ranskalainen älymystö on ollut jatkuvasti väärässä ja uskonut löytäneensä maanpäällisen paratiisin ihmeellisiltä paikoilta, joista he eivät tienneet mitään, koska he puhuvat ainoastaan ranskaa ja viihtyvät ainoastaan Pariisissa!

Pitäisi tarkistaa, mihin Badinterin väitteet perustuvat. Hän on filosofi eikä sosiologi, joka harrastaa "tylsää" kenttätutkimusta.

Oliko Badinterilla käytettävissä tutkimuksia naisten arjesta? mielipiteistä? suhtautumista äitiyteen? Vai onko taustalla ainoastaan ideologia ja mutu-tietoa?

Esim. kun hän puhuu äidin vaistosta (vai sanotaanko vietistä? instinct maternel) hän lähtee kahdesta faktasta: 1700- luvun aristokratian naiset antoivat heti vauvansa imettäjälle ja nakivät lapsensa hyvin harvoin. Toinen on että hän katsoo miten naiset näyttävät ikävystyneiltä kun vievät lapset leikkimään Pariisin Luksemburgin puistoon. Mutta onko hän koskaan mennyt haastattelemaan heitä?

Anonyymi

Quote:
Ranskalainen älymystö on ollut jatkuvasti väärässä ja uskonut löytäneensä maanpäällisen paratiisin ihmeellisiltä paikoilta, joista he eivät tienneet mitään, koska he puhuvat ainoastaan ranskaa ja viihtyvät ainoastaan Pariisissa!
...
Esim. kun hän puhuu äidin vaistosta (vai sanotaanko vietistä? instinct maternel) hän lähtee kahdesta faktasta: 1700- luvun aristokratian naiset antoivat heti vauvansa imettäjälle ja nakivät lapsensa hyvin harvoin. Toinen on että hän katsoo miten naiset näyttävät ikävystyneiltä kun vievät lapset leikkimään Pariisin Luxemburgin puistoon. Mutta onko hän koskaan mennyt haastattelemaan heitä?

Badinter tosiaan vaikutti tuossa ranskankielisessä lehtileikkeessä sellaiselta, ettei ole juuri tutustunut asioihin muissa maissa. Saksan hän mainitsee, mutta ei tosiaan Skandinaviaa tai Portugalia. Tai entä sitten Espanja, missä naiset vastaavat kyllä kodista, mutta saavat kuitenkin täysin käytettäväkseen miestensä palkkarahat.

Hesarissa E.B. paljasti, että hänellä itsellään on kolme lasta. Mutta mielipiteissä kuitenkin heijastuu jonkinlainen katkeruus. Muiden haastattelut voisivat tosiaan saada hänet hämmästymään.

Olen eräällä keskustelukurssilla kuullut muidenkin mielipiteitä noista artikkeleista. Ja useimmat kokivat, että Edwige Antier kuvasi enemmän tämän päivän käsityksiä. Lähinnä siinä mielessä, että naiset eivät koe tilannetta niin kielteisenä.

Kiitos kommenteista :)