Luokkaretki maaseudulle. Hieno yllätys!

Eero

17.9. Torstai.
Pääsimme kahden yön yli kestävälle yllätyslomalle vuorten ympäröivään pieneen kaupunkiin. Hotelli on mukava, kaupunki kuin matkailumainoksesta ja syömme ravintoloissa upeaa ruokaa. Meidät vastaanottanut pormestari söi päivällisen samassa ravintolassa kuin me ja tuli vaihtamaan kanssamme muutaman sanan. Nauroimme illan aikana enemmän kuin koskaan. Menimme varmaan kaikki nukkumaan tyytyväisinä: jo vähän rutiininomaisen opiskelijaelämän katkaiseminen tällaisella matkalla on enemmän kuin tervetullut.

18.9. Perjantai.
Kaikkien aikojen Ranskan päivä! Minut vietiin ravintolaan töihin ja kaikkea annettiin tehtäväkseni. Selvisin tarjoilijankin työstä kiitos sen, että olemme oppitunneilla käyneet läpi miten ravintoloissa käyttäydytään. Iltapäivällä nousin yksin korkealle vuoristoa ja jäin kastumaan ukkossateeseen. Alas laskeutuessani vesi valui valtoimenaan polkua pitkin. Teille päästyäni Sitikka-mies otti väsyneen vaeltajan yllättäen kyytiinsä ja toi hotellimme lähelle. Menin lounastamaan samaan ravintolaan, jossa olin aamupäivällä töissä. Lounasaika oli kuulemma ohi, mutta he juoksivat kadulle perääni ja sanoivat että erikoisvieraalle kyllä tarjoillaan! Maukas lounas – vajaa kaksi viikkoa Ranskassa ja olen jo yhden ravintolan erikoisasiakas!

19.9 Lauantai.
Paluu kotiin Montpelieriin – etsin tiettyä DVD:tä Suzanin 10-vuotislahjaksi, en löytänyt, mutta sainpahan puhua ranskaa kysellessäni tuotetta ja ostopaikkaa. Tein pitkän kävely- ja juoksulenkin isossa puistossa, jota joki halkoi. Lenkin jälkeen pulahdin uima-altaaseen. Perhe sanoi, että on liian kylmä - lähtiessäni lenkille mittarissa oli +24 astetta! Olen oppinut laulamaan muutamia ranskalaisia lauluja, olo tuntuu nyt niin ranskalaiselta, niin ranskalaiselta! Arkea täälläkin eletään; olen siivonnut huoneeni, pessyt pyykkiä ja järjestellyt tavaroitani.

20.9. Sunnuntai.
Avasin kitaralaukun ja yksi kieli oli poikki! Kieliähän löytyy kyllä täältäkin, mutta klassisen kitaran kielen vetäytyminen soittokuntaan kestää oman aikansa. Tärkeintä on kuitenkin ettei ranskan kieli katkea. Suzannen synttärit olikin siirretty tälle päivälle. Vieraita tuli, mutta minua ei kutsuttu mukaan, eikä synttäreistä puhuttu minulle. Kerroin että laulan ja annan lahjani huomenna. Kävelin ostoskeskukselle, jos saisin vaikka kahvilassa vaihtaa muutaman sanan. Kaikki kolme kahvilaa olivat arabialaisia! Tähän olen päätynyt: istumaan arabiankieliseen kahvilaan katsomaan englantilaista jalkapallo-ottelua yksinäisenä suomalaisena! Niin ja se aamupyykki: kahvilassa ollessani oli satanut kovasti ja kuivuneet vaatteeni odottavat minun kanssani aurinkoisempia ja parempia päiviä. Myöhemmin illalla minut kutsuttiin juhliin ja sain laulaa Suzanille synttärilauluni, hyvä niin.

Laura

Lähdettiin Saint Guilhem le Desertiin, oli pieni kuvaussessio, mutta muuten vapaata. Teki tosi hyvää. Syötiin illalla mieletön ateria kilpailijoiden kesken hotellin ravintolassa! Ehkä yksi niitä illallisia, joita en koskaan unohda. Loistavia juustoja, viinejä, ah! Tuli tunne, että tarvitsisin viimeistään nyt vähän oopperaa, ihan missä muodossa tahansa.

Viivyimme vielä Saint Guilhem le Desertissä. Pääsin vierailemaan vanhalla keramiikkatehtaalla jossa kaikki tehdään käsin. Se oli minulle erityisen ihana kokemus, sillä minun suvussani on paljon keramiikkataiteilijoita ja olen ennenkin dreijannut. Tosin en nyt aivan televisiossa. Illemmalla oli illallinen, johon tulivat kaikki tehtäviimme osallisina olleet henkilöt, sekä yllärinä PHILIPPE! Oli ihan mahtavaa! Meni tosi myöhään.

Lähdettiin aamulla 9 maissa liikkeelle. Uskomatonta, vapaa päivä. Que’est-ce que c’est? Eli kilpailijoiden kesken “keskö see”. Ihanaa! Ajoin 2 ratikan toiseen Jacoun päähän. Väärä suunta! Siellä ei ollut mitään, pelkkää metsää.

Jaana

17.9. torstai
Saavuimme kylään 40-50 km päähän Montpellieristä. Kylän nimi on St.Guilhem le Desert. Kaunista ja valokuvauksellista. Asumme pienessä, kodikkaassa perhehotellissa; tytöillä ja pojilla omat huoneet. Virpi lähti pian saavuttuamme “töihin” viinitilalle. Lauran kanssa kierreltiin kylää ja otettiin lukuisia valokuvia. Illalla söimme yhdessä: Virpi, Laura, Mikko ja Eero sekä minä, tämän reissun parhaimman aterian. Neljä ruokalajia ja aikaa kului kolme tuntia. “MIELETTÖMÄN” hyvää!

18.9. perjantai
Minulla oli klo 8 lähtö “töihin”. Nukuin huonosti, mutta ehdin silti. Ja tuttuun tapaan ilman aamiaista - aamiaisaika alkoi hotellissa vasta klo 8. Madame kuitenkin suostui antamaan minulle tiskiltä tuoremehulasillisen - osasin pyytää sen ranskaksi. Tehtävänäni oli leipoa pipareita, cookies. Onneksi numerot/luvut ovat suht hyvin hallussa, vain kerran olinkin niin muualla, etten millään meinannut ymmärtää. “Leipurimestari” Marc oli erittäin miellyttävä, joten meillä oli oikein hauskaa. Pelleilimme ja saimme kuin saimmekin piparit paistettua. Hänen vaimonsa oli myös ystävällinen ja pienet tytöt olivat suloisia. He lähtivät jo ennen koitostani kouluun. Sain muuten tuliaisiksikin pipareita mukaani. Ehdin lounaaksi takaisin kylään ja iltapäivä oli vapaa. Illalla söimme yhdessä “työnantajiemme” kanssa. Minun “pomoni” ei valitettavasti päässyt mukaan. Tunnelma oli vähän teko-iloinen, sillä vieraillamme oli kiire pois. Enkä edelleenkään tykkää syömisen kuvaamisesta. Sori vaan. Jatkoimme juttelua keskenämme vielä jonkin aikaa ja opettaja-Philippekin oli vähän aikaa mukana. Kivaa oli nähdä häntä myös tuntien ulkopuolella. Illalla tuli uni nopeasti - ehkä kesken lauseen/kikatuksen - ja nukuin pitkästä aikaa erittäin hyvin. Kukaan ei varmaankaan putoa huomenna ja lähde sunnuntaina kotiin. Saan “hengittää” vapaasti yli viikonlopun.

19.9. lauantai
Lähdimme aamiaisen jälkeen takaisin Montpellieriin. Söimme yhdessä lounaan. Huomasimme kaikki olevamme voipuneita, koska juuri nyt ei tarvitse jännittää yhtään mitään. Kroppa ei ole väsynyt, pääparka on.

20.9. sunnuntai
Vapaapäivä. Aurinkoista. Tutustuin Virpin kanssa Antigone:en ( Montperllierin kaupungissa, rakennettu “vanhan näköiseksi“) rauhallisesti lampsien. Illalla lukemista…..

Mikko

17.9.2009
Luokkaretki maaseudulle!! Hieno yllätys! Söimme lounasta ravintolassa, josta oli kertakaikkisen upeat näkymät Heraultin rotkoon. Illaksi majoituimme hyvin tunnelmalliseen perhehotelliin, jossa nautimme koko reissun upeimman illallisen.

18.9.2009
Nukuin huonosti uudessa paikassa ja syötyäni likaa. Puoliltapäivin minua oli pyydetty olemaan valmiina tehtävääni varten. Ella saapui paikalle vuokraamassani avoautossa ja karautimme läheiselle tippukiviluolalle. Tehtäväni oli kääntää ranskankielisen oppaan juttuja suomeksi. Onneksi olin saanut hyvän koulutuksen sanastoon ennen tehtävän alkua ja selvisinkin siitä aika hyvin. Keksin kyllä omiakin juttuja väliin ja uskon näyttäneeni siltä että olisin ymmärtänyt jotain;-) Tehtävä oli kaiken kaikkiaan kiva.

Virpi

13. pvä torstai
Tänään kouluun iloisin mielin ja olin innoissaan retkestä! Koulua kesti muutama tunti ja olimme kuin joukko yläasteikäisiä luokkaretkelle menossa. Minibussin kyytiin hypättiin ja kohteena oli St Guilhem le Desert, ihana vanha kaupunki! Majoituimme mukavaan hotelliin, meillä tytöillä ihana kimppahuone, kylppäri oli mieletön; siinä huoneen nurkassa suihkuverho eteen vedettävä, vessan ovena toimi bambuverho eli tosi riemukasta! Mutta eihän se meitä haitannut oli kivaa kun saatiin majoittua samaan huoneeseen ja höpötellä tyttöjen juttuja, yömyöhään! Heti kun saatiin kamat huoneeseen minun piti ilmoittautua alhaalla tehtävääni varten; kyllä jännitti vaikka aavistelin että tämä tehtävä on varmaan kiva, niinhän se olikin; tapasin paikallisen viinintuottajan ja hän vei minut viinitilalleen, jossa rypäleiden poiminta oli täydessä vauhdissa. Minut esiteltiin Jean-Paulille, joka oli niin perusranskalainen mustaa baskeriaan myöten. Hän näytti minulle miten rypäletertut leikataan ja heitetään koriin ja korit tyhjennetään traktorin lavalle. Olin ihan hurmiossa! Pääsin myös ajelemaan traktorilla ja kuvaajamme varmisti myös että osaanko ihan varmasti ajaa, hän ajatteli niitä kaikkia kallisarvoisia viiniköynnöksiä joiden päälle saattaisin ajaa, mutta minähän köröttelin oikein varovasti. Oli ihana päivä ja olen niin onnellinen, että sain kokea tämän kaiken. Illalla menimme hotellin ravintolaan syömään ja nautimme yhdessä olosta ja meillä oli hauskaa.

14. päivä perjantai
Aamiaisen jälkeen olikin muiden vuoro lähteä tekemään tehtäviä; Jeannine sai tehtäväkseen lähteä leipomaan keksejä (olivat tosi hyviä), Laurette pääsi tutustumaan saviruukkujen tekoon, Jean Michel lähti oppaaksi tippukiviluolaan ja Pomppis pääsi hääräämään ravintolan keittiöön ja tarjoilemaan. Illalla menimme lähellä sijaitsevaan ravintolaan syömään ja siellä tapasimme kaikki ne henkilöt, joiden kanssa olimme tällä reissulla töitä tehneet. Sain myös yhteiskuvan minusta ja Jean-Paulista, tosi kivaa. Opettajamme tuli myös paikalle ja oli tosi mukava jutella hänen kanssaan muussa ympäristössä kuin vain koulussa.

15. pvä lauantai
Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin koitti kotiin lähdön aika. Pyykin pesua ja valmistautumista seuraavan viikon koitoksiin oli ohjelmassa. Jeanninen kanssa treffattiin ja käytiin syömässä simpukoita, nam!