Koirat haukkuvat ranskaksi

Montpellier’ssä, kuten muissakin Ranskan kaupungeissa, näkee saman, kummallisen ilmiön, jota olen jaksanut ihmetellä maailmalla: koirat juoksevat vapaana kaduilla, pääasiassa jalkakäytävillä jäämättä autojen alle. Ne vain puikkelehtivat sujuvasti ja osaavat selvästi varoa autoja. Meillä eivät koirat tuota taitoa voi oppia, koska ne ovat aina kytkettyinä. Ihmisen kanssa eläminen on opettanut koirat jopa liikennekulttuuriin siellä, missä se vain on mahdollista.

Miksi ranskalaisilla on niin paljon koiria? Ei tiedetä varmasti, mutta tutkijat väittävät, että seuran puute syystä tai toisesta on useimmiten koiran hankkimisen perusmotiivi. Myös Ranskassa on paljon yksinäisiä vanhuksia, jotka kaipaavat seuraa ulkoiluun ja arkipäivän rutiineihin. Koiria näkee paljon myös hölkkääjillä tai pyöräilijöillä, joilla on seuranaan vapaana juokseva urheilullinen, karvainen kumppani.

Koirien suuri määrä on aina aiheuttanut ulosteongelmia kaupunkien kaduilla. Nyt asiaan on puututtu ja koiranomistajat osaavat jo kulkea tarkoituksenmukaisten muovipussien kanssa lemmikkiään ulkoiluttaessaan. Myös Montpellier’n vanhan kaupungin siloiset laattakivikadut pyritään pitämään jätöksistä puhtaina, niinpä julkisilla paikoilla ja suosituissa koirapuistoissa näkee ”kakkapussiautomaatteja”. Erittäin fiksua!

Ranskan omia koirarotuja

Ranskassa koiria on aina tarvittu metsästykseen, mutta niiden sosiaalisia ominaisuuksia on myös osattu arvostaa. Ranskan omien rotujen edustajat ovat merkillinen yhdistelmä hienostunutta metsästystaitoa ja rakastettavaa sosiaalisuutta, lieneekö yhdistelmä ranskalainen erikoisuus?

Suomessakin suosittuja ranskalaisia tai ranskalais-belgialaisia rotuja ovat bassetit ja perhoskoirat. Ranskaksi haukkuvia rotuja on yllättävän paljon ja ne ovat usein tiettyjen maakuntien omia kasvatteja. Rodut ovat siksi sopeutuneet hyvinkin erilaisiin olosuhteisiin. Ranskan hoviin on aina otettu koiria sekä töihin että lemmikeiksi eri puolilta maata.

Brie, joka sijaitsee Pariisin itäpuolella Île-de-Francen maakunnassa, on tunnettu koko maailman valloittaneesta valkohomejuustostaan. Samaisesta paikasta on kotoisin myös suosittu koirarotu Brien paimenkoira eli briard (berger de Brie), joka palveli mm. Kaarle Suurta. Toisen maailmansodan aikana briardit toimivat lääkintäkoirina, jotka etsivät ruumiiden seasta elossa olevat haavoittuneet. Tämän koiran luonne on hyvin lämpöinen ja se tunnetaan lapsirakkaana ja taitavana ”lasten paimentajana”. Luonteessa on tarvittaessa myös rohkeutta ja uhmakkuutta vaaratilanteissa. Briard on myös erinomainen vahtikoira, kelpasi jopa Napoleonille.

Älykkyydestään ja kouluttautumishalukkuudestaan kuulu bretoni (épagneul breton) on kotoisin Keski-Bretagnen kelttiseuduilta. Se on varsin sopeutuvainen ja monipuolinen metsästyskoira, jota käytetään etenkin lintukoirana. Bretoni on myös mainio seurakoira. Tämä on yksi maailmalle kaikkein laajimmin levinneistä ranskalaisroduista.

Midi-Pyrénéen maakunnasta, Languedoc-Roussillonin läntisestä naapurista on kotoisin harvinaiseksi käynyt ranskalainen ajokoirarotu, seisova lintukoira braque de l’Ariège. Se oli vähällä kadota 1990-luvulla, mutta on onneksi saatu elvytettyä, kiitos asialle vihkiytyneiden kasvattajien. Rekisteröityjä yksilöitä on Ranskassa tällä hetkellä noin 200 ja rodun arvostus on voimakkaasti noussut. Tämä lempeäluonteinen ja helposti koulutettava kumppani on mitä taitavin metsästyskoira.

Pyreneittenkoira (chien des Montagnes des Pyrénées) on peräisin ranskalaisilta Pyreneiltä ja tunnettiin sekin jo keskiajalla. Tämä rotu oli karjalaumojen paimenkoira ja urhea vahti, joka uhmasi susia ja karhuja. Nykyään se on loistava seurakoira hienon luonteensa ja hellyttävän ulkonäkönsä vuoksi. Pyreneittenkoiria pidettiin Aurinkokuninkaan hovissa Versaillesissa, joten siitä on sukeutunut ranskalaisen ihmisluonteen ekspertti.

Versaillesin hovia esittävissä maalauksissa komeilee usein kaunis ranskanspanieli (épagneul français), jonka kantaisien ja äitien tiedetään olleen suosittuja metsästyskoiria jo varhaisella keskiajalla. Seisovien lintukoirien roduista se lienee vanhimpia, niinpä sen tarkkaa maantieteellistä alkuperää on vaikea määrittää Ranskassa. Rotumääritelmässä koira kuvataan elegantiksi ja urheilulliseksi. Erittäin rakastettu rotu on seurakoirana, joka viihtyy vilkkaissa lapsiperheissä. Tälle tarkkaavaiselle älykölle on myönnetty jopa Ranskan kansalliskoiran arvonimi.

Tel chien tel maître

Ranskan kielessä on monta koiriin liittyvää sanontaa. Meillekin tuttu koiranilma, temps de chien, on niistä käytetyimpiä. Tunnelmallinen ilmaisu on myös ”entre le chien et le loup” (koiran ja suden välimaastossa). Sanonta tarkoittaa iltahämärän hetkeä eli hämärän laskeutuessa. Psykologisesti mainio sanonta ”Tel chien tel maître" kertoo paljon: millainen koira, sellainen isäntä. Vai pitikö sen olla päinvastoin?

Talo Ranskassa –blogin kirjoittaja on romaanisiin kieliin erikoistunut YLEn toimittaja ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.