Rakkautta ensisilmäyksellä

Teema-kanava esittää keskiviikkoisin 1. syyskuuta alkaen neuvostoliittolaisen televisiotuotannon klassikkoa: Kevään 17 hetkeä. Sarjan ohjasi Julian Semjonovin vakoojatarinan pohjalta Tatjana Lioznova, joka kommentoi nyt 35 vuoden takaista työtään jaksojen lopussa.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin 26-vuotias Yleisradion suomentaja, kun vuonna 1974 suomentaessani sarjaa Yleisradiolle kohtasin ensi kertaa SS-Standartenfűhrer Stirlitzin. Sain uudistaa rakkauteni vuonna 1984, kun sarja esitettiin uusintana ja korjasin suomennokseni ensimmäisen kerran. Nyt tapaan Stirlitzin jälleen, tällä kertaa värillisenä, kun muokkaan vanhoja suomennoksiani 35 vuoden jälkeen. Tosi rakkaus ei sammu, Stirlitzin eli näyttelijä Vjatšeslav Tihonovin lumoavat silmät tehoavat yhä. Moni nainen onkin sitä mieltä, että hetki Stirlitzin kanssa olisi parempi kuin 17 hetkeä oman aviomiehen kanssa.

Vanhoja suomennoksia korjatessani huomaan, että natsi-Saksan historia on ollut nuorelle suomentajalle haaste. Suomentaminen oli aikoinaan työlästä senkin takia, että 1970-luvun puolivälissä ei suomentajalla ollut käytössään sellaisia apuvälineitä kuin nykyään, ei ollut nettiä eikä kunnon sanakirjoja. Jouduin tarkistuttamaan SS-arvojen vastaavuudet kirjoittamalla arvot paperilapulle. Sen avulla silloinen esimieheni Nils Ljungdell tarkisti ko. arvon tuttavaltaan, joka oli palvellut SS-joukoissa Saksassa. Koko aihe oli silloin kai vielä arka, kun en saanut itse soittaa suoraan syväkurkulle.

Nyt SS-arvot voi tarkistaa Wikipedian samannimisestä artikkelista, ja väärin kirjoitetun venäjänkielisen sanan ”soljami” tunnistaisin jo itsekin ”salamiksi”. Tuolloin 1974 tekstilistan venäläinen laatijakaan ei kai ollut sanaa tunnistanut, kun sen niin kummallisesti kirjoitti. Silloinen sanakirjani, Moskovassa vuonna 1963 painettu Kuusisen ja Ollikaisen venäjä-suomi sanakirjakaan ei vielä tiennyt salamin olemassaolosta. Kysyin kummallisen sanan merkitystä ainoalta tuntemaltani venäläiseltä, ystäväni 19-vuotiaalta vaimolta, juuri Gruusiasta Suomeen muuttaneelta. Hän ei tiennyt tarkkaan, mitä sana tarkoitti, mutta arveli, että eiköhän kyseessä ole kala. Kalaksi sen sitten käänsin ja pääsin Helsingin Sanomien yleisönosastoon. Martti Anhava kertoi minulle ystävällisesti sanan merkityksen.

Kevään 17 hetkeä oli ensimmäinen Neuvostoliitossa tehty televisiosarja. Se yhdistää taitavasti fiktiota ja dokumenttiotoksia. Sarjan syntymiseen vaikutti KGB:n silloisen päällikön, sittemmin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin, Juri Andropovin kiinnostus taiteita kohtaan. Andropov halusi antaa pahamaineiselle laitokselleen hieman ihmisenkasvoista imagoa ja salli sarjan kuvaamisen. Stirlitz on juuri hänen virastonsa mies vaikka pasteeraileekin natsi-Saksan viimeisinä hetkinä SS-upseerin moitteettomassa mustassa juhlaunivormussa sankaritekoja tehdessään. Ei ihme, että Tihonovin esittämä Stirlitz nousikin kulttihahmoksi koko Neuvostoliitossa.

Kun näyttelijä Vjatšlav Tihonov kuoli viime joulukuussa, venäläinen kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä Jevgeni Griškovets sanoi Tihonovista tai siis oikeastaan Stirlitzistä:

”Rakastan Kevään 17 hetkeä niin paljon, että ostin koko sarjan dvd:nä. Panin kaappiin, enkä ole katsonut sitä kertaakaan. Mutta kun Stirlitziä näytetään jollain ääliömäisellä kanavalla miten hankalaan vuorokauden aikaan tahansa, minä istun katsomassa sitä. Jos katsoisin dvd:tä, voisin painaa nappia ja mennä kesken kaiken vessaan, ja Stirlitz odottaisi minua. Mutta voisinko rakastaa sellaista Stirlitziä? Vain sellaista Stirlitziä voi rakastaa, jota ei voi pysäyttää!” Sattuvasti sanottu!

Pirjo Aaltonen on toiminut Ylessä kääntäjatoimittajana 1.7.1973 - 31.5.2010 Filmipalvelussa, YLE Importissa sekä YLE Kääntäminen ja versiointi -osastolla. Tällä hetkellä hän työskentelee av-kääntäjänä ja freelancerina.