Yhteiskunta murroksessa | Kulttuurielämä | Taiteilijaystäviä | Muistojen seutuja
Vuosilukuja | Taustakirjallisuutta

YHTEISKUNTA MURROKSESSA
1880-1932

Venny-draamasarjan aikajanaksi piirtyy vuosien 1883 ja 1931 välinen aika. Tuona aikana Suomi ehti käydä läpi useita yhteiskunnallisia muutoksia. 1880-luvun alkupuolella elettiin Venäjän vallan alla erityisoikeuksia nauttivana autonomisena suuriruhtinaskuntana. Valtaan astui Aleksanteri II kuoleman jälkeen vuonna 1881 Aleksanteri III.

Muun Euroopan tavoin teollistuminen alkoi tehdä tuloaan 1800-luvulla myös Suomeen. Vaikka Suomessa elettiinkin vielä pitkään pääasiassa maataloudesta, teollistuminen ajoi kansaa kaupunkeihin. Helsingin väkiluku oli kasvanut 1800-luvun puolivälistä 1880-luvulle yli puolella. Työväestön kasvu puolestaan nousi vuosisadan vaihteeseen mentäessä lähes kolminkertaiseksi.

Yhteiskunnallisten muutosten myötä kansakunnan jako alkoi muotoutua uudella tavalla - enää väestö ei jakautunut pelkästään aatelistoon, papistoon, porvaristoon ja talonpoikaistoon. Jo 1860-luvulta lähtien kieli jakoi kansaa suomen kielen vahvistuessa ja taistellessa asemastaan ruotsin kielen rinnalla. Vuonna 1863 Aleksanteri II:n asettama kieliasetus oli määrännyt suomen kielen tasavertaiseksi ja viralliseksi kieleksi ruotsin kanssa 20 vuoden kuluessa. Kieliasetus astui lopulta voimaan vuonna 1886.

Yhteiskunta alkoi jakautua myös luokkakantaisesti. Työväenluokka aloitti järjestäytymisensä ja muodosti työväenliikkeen. Ensimmäinen suomalaisen koulukasvatuksen saanut sukupolvi syrjäytti konservatiiviset fennomaanit 1890-luvun vaihteessa. He ryhmittyivät uuden Päivälehden ympärille ja perustivat nuorsuomalaisen Puolueen, jonka ydinjoukkoa oli Juhani Aho kirjailijaystävineen.

Taloudellisen ja yhteiskunnallisen murroskauden keskellä Venäjä aloitti Suomessa sortokauden. Vuonna 1894 valtaan astunut hallitsija Nikolai II lakkautti Suomen lähes sata vuotta nauttimat erityisoikeudet vuonna 1899 ja päätti nostaa venäjän kielen virkakieleksi. Vuonna 1905 Suomen kansa pyrki yhtenä rintamana saamaan oikeutensa takaisin suurlakon avulla. Tavoite saavutettiin vain kolmeksi vuodeksi kunnes vuonna 1908 alkoi toinen sortokausi, joka kesti Suomen itsenäistymiseen asti.

Suurlakon jälkeen Suomen sisäiset ristiriidat alkoivat kärjistyä. Työväestön kannattamat punaiset ja porvaristopiirien valkoiset asettuivat näkyvästi omille puolilleen ja ajautuivat aseelliseen välikohtaukseen nykyisen Suomenlinnan edustalla.

Suomen vaaliuudistus toi mukanaan uudenaikaisen eduskunnan. Vuonna 1907 pidettiin ensimmäiset eduskuntavaalit ja naiset saivat ensimmäisen kerran luvan äänestää. Suomen eduskunta ei kuitenkaan kyennyt toimimaan täysipainoisesti Venäjän vallan puristuksessa.

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen aiheutti levotonta liikehdintää Suomessa. Vastakkainasettelu punaisiin ja valkoisiin syveni entisestään Venäjän vallankumouksen ensimmäisen aallon aikaan vuonna 1917 Suomi jakautui jo niin jyrkästi kahtia, että sisällissotaa ei pystytty välttämään.

Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta vuonna 1917 ja Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden viimeisenä päivänä. Vuonna 1918 puhkesi kansalaissota, joka vaati tuhansia uhreja molemmilta puolilta. Punaisten ja valkoisten kireät välit eivät parantuneet moniin vuosiin.

Itsenäisen Suomen hallitusmuoto varmistui mutkien kautta tasavallaksi vuonna 1919. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin K.J. Ståhlberg. Hänen hallintokaudellaan Suomen oloja pyrittiin vakiinnuttamaan mm. luomalla ulkopoliittisia suhteita, vakinaistamalla armeijaa ja avaamalla uusia kauppasuhteita. Nuoren valtion ensiaskeleet olivat melko vakaat, nopean taloudellisen kasvun tukena oli kansainvälinen noususuhdanne.

Vahva uudistustyö tuotti hedelmää. Vuonna 1921 astui voimaan yleinen oppivelvollisuuslaki ja vuotta myöhemmin uskonnonvapauslaki. Vuonna 1919 voimaan tullut kieltolaki vaikutti voimakkaasti tavallisten ihmisten elämään.

Vuonna 1925 presidentiksi valittiin L.K. Relander. Hänen valtakauttaan varjostivat 1930-luvun molemmin puolin sisäpoliittiset levottomuudet. Suomenkieliset alkoivat vaatia ruotsin kielen käytön vähentämistä ja kommunistinen puolue haluttiin kieltää, minkä seurauksena oikeistoradikaalit perustivat lapuanliikkeen.

Väestörakenne jatkoi uusiutumistaan. Teollistumisen myötä kaupunkeihin muutti yhä enemmän työvoimaa. Vuonna 1931 presidentiksi valittiin P.E. Svinhufvud ja kieltolaki kumottiin vuonna 1932 kolmentoista vuoden voimassaolon jälkeen. Suomalaista yhteiskuntaa odotti uusi aika.

"Mitä ihmettä miettii kuu? Mitä ajattelevat pilvet? Mitä uneksii yksinäinen tähti? Missä on maailma ja missä ovat sen ihmiset? …On tyhjyyden aatto, iankaikkisen olemattomuuden ilta ennen sen lopullista yötä." Juhani Aho

Yhteiskunta murroksessa | Kulttuurielämä | Taiteilijaystäviä | Muistojen seutuja
Vuosilukuja | Taustakirjallisuutta