Essi Lamppu

Nuoruudessani sain kuulla paljon vitsejä sukunimestäni. Uskon, että olen kuullut jo kaikki mahdolliset vitsit, mitä Lampusta voi keksiä. Hurahdin melko pitkäksi teininä ja toivoin lyhennyspillereitä äidiltäni. Olin luokkani pisimpiä tyttöjä. Nykyään en vaihtaisi näistä kahdesta pois kumpaakaan. Sukunimeni saa monet nauramaan ja pituuteni on osoittanut käteväksi keikoilla.

Musiikki on ollut elämässäni aina mukana ja olen kokeillut nuorena mahdollista soittajan uraa. Kanteleurani lässähti kielen katkeamiseen virittämisen yhteydessä ja pianourani tössähti siihen, että en oppinut nuotteja, vaan soitin korvakuulolta. Nykyään soitankin lähinnä suutani ja laulan yksin suihkussa.

Olen hyvin ylpeä yläasteella saamastani kotitaloudenstipendistä. Kaikki läheiset ja ei niin läheiset ihmiset kuulevat siitä aina kun on puhetta ruoanlaitosta. Hymypatsasta en ole koskaan saanut, joten kotitaloudenstipendi täyttää sen jättämää tyhjyyttä.

Rakastan meren tuoksua, ystäviäni, miesten parfyymejä, brunsseja, perhettäni, irtokarkkeja, pitkiä aamu-unia ja huumoria. Heittäydyn välillä kaveriporukkani koomikoksi, huolimatta siitä halusivatko he. Toimin ystävieni parisuhdeneuvojana, vaikka omakohtaista kokemusta minulla ei olekaan.

Kun kasvan isoksi, tulen olemaan hyvin ryppyinen. Puhun kasvoillani ja välitän tunteita ilmein. Osa ystävistäni kutsuukin minua naispuoliseksi Mr. Beaniksi. Onneksi radion taakse on hyvä piiloutua!