Juha

Menetin poikuuteni äänisuunnittelijan hommiin YleX:n edeltäjäkanavalla joskus viime vuosituhannella. Sitä ennen suhailin ympäri maata ja merta DJ:nä, ravintolakokkina, ”lihamestarina”, tarjoilijana, arkkitehtitoimiston tsupparina, baarimikkona, piirilevyporaajana…
Paikkakuntia ja paikkoja en jaksa käydä tässä luettelemaan. Kiteytettynä: en ole oikein mistään kotoisin.

Intohimoinen suhteeni mediaan alkoi vaippaikäisenä. Määrätietoisuuteni valkeni jo tuolloin vanhemmilleni laittaessaan minua nukkumaan. Saatoin seistä tai istua tuntikausia pinnasängyssä rystyset valkoisena ja tuijottaa oven raosta olohuoneen televisiosta kajastavaa valoa.

Mainonta alkoi kiinnostaa ylä-asteella. Lukion jälkeen arkkitehtityökaveri pelotteli minua mainostoimistokokemuksillaan. Päätin kokeilla jotain muuta. Kaikenlaista. Sattuma nimeltään kohtalo johdatti minut kuitenkin mainonnan pariin. Enkä ole katunut sitä päivääkään. Saan väsäillä tunnuksia, puffeja/promoja/mainoksia, tietoiskuja, spotteja ja taustamusiikkeja omalla näkemyksellä. Kaupallisella puolella asiat olisivat varmasti toisin.
Jos jokin ahdistaa, niin voin hoitaa sielun sopukoiden puunauksen esittelemällä musiikillisia seikkailujani Henkilökuntamusiikkia -ohjelmassa.

Kolmas intohimoni ovat elokuvat. Kerran kuussa poimin DVD -varastoni kätköistä esittelyyn jonkun elokuvamaailman kummajaisen YleX Tänään -ohjelman Leffakultti -osiossa. Vieläkään ei ole ollut aamua, jolloin en olisi tullut hymyssä suin töihin. Vastassahan ovat parhaat työkaverit ja paras työpaikka ikinä.

Enkä ole katunut sitäkään, etten ala-asteella suostunut malliksi postimyyntikuvastoon Tarzan –kalsareissa.