Koponen

Rakastuin jo pienenä sanoihin ja tarinoihin. Kirjoitin runoja, satuja ja aikakauslehtiä perheelle ja ystäville. Lopulta myös barbieni piti saada osansa jakamastani sivistyksestä ja kynäilin niille omaa minikokoista lehteä. Sen pikkuruista tekstiä pystyi lukemaan vain suurennuslasilla.

Isompana selvittyäni ärräviasta löysin myös puhumisen ja oman ääneni lahjat ja päädyin laulamaan, näyttelemään ja  lopulta töihin radioon.

Rakastan taidetta ja pyrin uppokastamaan itseni ihanissa kulttuuriliemissä päivittäin. Makuskaalani on erittäin laaja, nautin yhtä paljon Star Trekin tähtilaivaston seikkailuista kuin venäläisen kirjallisuuden klassikoistakin. Minua vaivaa kuitenkin se ongelma, että usein hyvää pitää odottaa, oli sitten kyse suosikkiohjaajan uudesta elokuvasta tai kiinnostavan bändin näkemisestä livenä. Olen  esimerkiksi toivonut jo yli 15 vuotta pääseväni yhden teini-ikäni suosikin, Pearl Jamin keikalle.

Lukuisa joukko ihmisiä on elämäni varrella kysynyt, onko minulla ikinä huonoa päivää. Olen yleensä yhtä hymyä. Kerran ystävieni kanssa halusimme tarkastaa mihin suuntaan suupielemme kääntyvät kun naamamme ovat peruslukemilla. Minä en saanut aikaan totista ilmettä, koska suuni ei suostunut vääntymään alaspäin. Syytän tästä lupsakkaa savolaisuuttani ja upeita ihmisiä, joiden kanssa saan viettää aikaa päivittäin.

Minut tapaat Matleenan kanssa YleX Viikonlopussa.