En ole koskaan kokenut vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisältä mitään sellaista painetta, joka olisi ollenkaan verrattavissa siihen paineeseen, mitä Ihmisoikeusliiton selvitys ja sitä seurannut mediakeskustelu ovat tuoneet vanhoillislestadiolaisille. Erityisesti huolestutti Voimalan alussa se, miten Kouros korosti selvityksen juridista puolta.
Ihmiskunnan historiaan mahtuu vaiheita, jolloin uskontoja on vainottu lainsäädännöllä, mutta Suomessa tämä on ollut harvinaista.
Jehovalaisten verensiirtokielto on keskimäärin suurempi uhka terveydelle kuin monet synnytykset. Katolinen kirkko kieltää ehkäisyn. Muu Eurooppa on siirtolaisuuden vuoksi joutunut sopeutumaan huomattavasti vanhoillislestadiolaisuutta patriarkaalisempiin ja konservatiivsempiin yhteisöihin. Miksi koko yhteisö halutaan asettaa juridisesti kyseenalaiseen asemaan, jos siellä on ihmisiä, jotka voivat pahoin?
Että jokaisella on oma suhde jumalaan vl-yhteisössäkin. Toiselle jumala on ankara, toiselle myötämielinen. Ehkäpä Jumala meni Virtasille ja sanoi "okei saatte ottaa tv:n" ja sitten Lehtisen äidille "okei saat värjätä tukkaasi" ja sitten Kimmolalle "en päästä teitä taivaaseen, jos tuo pesukoneen ikkuna ei häviä".
Jos mä olisin tienny, että nuo asiat onkin jotenkin henkilökohtaisia (et minä itse saisin ohjata päätöksiäni)
ja omantunnon kysymyksiä (mä luulin et jumala määrää)
ja jos mä olisin tiennyt että tuossa yhteisössä on jotenkin mahdollista elää LAITAMILLAKIN kuten tämä Lauri Hyry kertoi (mä luulin että on vain yksi usko, että joko joo tai ei, eikä mitään eri alueita, joissa tehdään omien tarpeiden mukaan - ei hitto MIKSI TE NYKYPÄIVÄN NUORET AIKUISET ETTE OLE PERUSTANEET ERISEURAA, ei toi ole mitään VANHOILLISLESTADIOLAISUUTTA)
jos mä olisin tiennyt näitä nyt esille tulleita asioita, mä en välttämättä olisi lähtenyt siihen vuosia kestäneeseen suohon irrottaakseni itseni sieltä.
Rakkaudellista uskoa on! Olen kokenut sen. Avaat vain suusi. Uskovia ihmisiä on joka puolella, ympärilläsi. Kuuntelet vain ja tunnistat kristityn, kun hän tulee lähelle. Uskohan ei ole kauhean muodikasta nykyään, mutta uskovia on.
Hankalaa on se, että uskoo, että on muitakin uskovia kuin lestadiolaiset. Lisäksi se, että uskot, että itse olet uskova. Sillä yllätys-yllätys. Mistähän se lie tulee, että epäilee kaikkien muiden uskoa ja sitten omaansa, kun on lähtenyt lestdiolaisesta liikkeestä.
Jos 30 vuotta on sanottu, että missään muualla ei voi pelastua ja "maailmassa" on vain epätoivoa, siihen väistämättä uskoo. Sitä pitää vain puhua ja puhua. Apua olen saanut teologeilta ja entisiltä lestadiolaisilta. Monella entisellä lestadiolaisella on tullut uskontoon sellainen täys-kyllästys, ettei kiinnosta enää mitkään hengelliset asiat, vaikka niitä on harjoittanut aiemmin kovinkin ahkerasti.
En sitten millään käsitä tota voinkotappaa-asiaa.
Eihän ole kysymys abortista nyt.
Eihän jumala voi tarkoittaa että niitä lapsia on joka mutkassa yritettävä hankkia mahdollisimman paljon.
Kyllähän minäkin käsitän, että lapset on jumalan lahja, eikä niitä kaikki edes saa.
Henkilökohtaisesti en myöskään ihan ymmärrä liiallista perhesuunnittelua.
Mutta se on jokaisen oma asia. Ja jos jollakin on paljon lapsia, koska haluaa, ja jaksaa ne kasvattaa ja pystyy elättämäänkin vielä se on ihan oma asia.
Mutta kun tässä edelleen puhutaan niistä, jotka ei pysty, jaksa eikä halua.
Ja että painostus kuitenkin kova , niin eikö siihen kukaan mitään muuta keksi kun ton tappamismomentin jankutuksen.
Näitä kun miehet siellä päättää, kun kunnon nainenhan vaikenee seurakunnassa, eikö teistä ikinä tunnu, että parempi olis mokomilta vetää munat solmuun. Vai kuka niitä lapsia sitten viimekädessä synnyttää ja hoitaa.
Kyselijä sanoi, että sairaita perheitä ei yhteisön sisällä voida mitenkään hoitaa.
Joku muu sanoi, että Salome Tuomaala oli väärässä, ettei 90-luvulla olisi ollut hoitokokouksia.
Minäkin kannan korteni kekoon ja tuon päivänvaloon asioita, joita itse olen nähnyt.
Olen 90-luvun lapsi. Perheemme eli pääkaupunkiseudulla ja joka viikonloppu kävimme Oulunkylässä rauhanyhdistyksellä seuroissa.
Luin läpi tämän linkin: http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit ja alkukappaleesta lähtien tuossa oli suurimmaksi osaksi mielestäni vain totuutta. Tuo ikkunallinen pesukone oli vitsi yhteisön sisäpuolellakin.
Seurapuheissa on selvästi sanottu, että nuo asiat ovat syntiä, ne ovat maailmasta, synnillisiä, turmelevia, epäsopivia. Asiat on sanottu niin, ettei niissä ole mitään tulkinnanvaraa. Siksi minäkin ihmettelen miten yhteisön sisällä voi olla niin paljon eri tulkintoja. Linjanhan on pitänyt olla yhtenäinen, koska sana tulee Jumalasta. Ja usko on sama täällä ja muualla. Mutta törmäsin itsekin vielä tällä vuosituhannella siihen, että eräs Oulun uskovaisista sanoi, että täällä etelässä säännöt olisi tiukemmat kuin heillä Oulussa. Että Oulussa on ihan sallittua pitää esimerkiksi tv:tä.
Perheeni oli hyvin sairas ja jälkeenpäin ajatellen minäkin toivon, ettei sitä olisi edes yritetty yhteisön sisällä hoitaa. Silti 90-luvulla perhettäni varten pidettiin hoitokokouksia tuolla myrskyläntien rauhanyhdistyksellä. Siellä puhujat yrittivät käsitykseni mukaan selvittää vanhempieni avioliiton ongelmia ja evankeliumin avulla hoitaa kaiken parhain päin. Harmi vain, että Jumalan armo ei hoitanut mielisairautta kuntoon vaikka puhujat kuinka yrittivät.
Voimala viime maanantaina oli juupas-eipäs -puhetta. Tässä oli ongelmana sanan määrittely. Olisi pitänyt keskustella pelkästään "ehkäisyn synnistä" ei "ehkäisykiellosta". Ja ongelma on jokaisen henkilökohtainen asia:
a) tekeekö syntiä ja eroaa tekojensa vuoksi liikkeestä ja jättää koko edeltäneen elämänsä jälkeensä, vai
b) tekeekö syntiä ja uskoo sen aina anteeksi ja menettää samalla uskovien "luottamuksen" ja jopa oman mielenterveytensä, mutta pysyy uskossa, vai
c) uskoo ja luottaa Jumalaan edelleen ja synnyttää lapsia niin paljon kuin Jumala antaa, vaikka hengen uhalla. "Kyllä Jumala tietää, mikä minulle on parasta."
Siis ongelma on uskonvapaudesta tältä kannalta. Mutta ongelma onkin se, että lestadiolainen yhteisö on erittäin vahva sosiaalinen yhteisö. Saattaa olla, että kaikki naapurit, kaikki sukulaiset neljän polven ajan ovat olleet yhteisön jäseninä. Tilanteessa, jossa kaikki naapurit, sukulaiset, puolison sukulaiset ja kaikki 10 lasta ovat yhteisössä, ei niin vain sanota, että minäpä tässä valitsen, koska minulla on uskonnonvapaulaki puolellani.
Itse lähdin toivottoman elämäntilanteeni takia. En "kieltänyt uskoani", kuten mnulle sanottiin. Edelleen uskon Jeesuksen vapahtajakseni. Koin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni. Perhettä ei ollut minulle "suotu", koska aviopuoliso annetaan lestadiolaisesta yhteisöstä - jos annetaan. Siis Jumala antaa.
Edelleenkään en ole löytänyt "sitä oikeaa", mutta nyt minulla on toivoa. Muutenkin elämässäni on enemmän mahdollisuuksia - ei synnin tekoon vaan elämään.
mietiskelijälle, että tuo tyttö on kuten minä olin, paitsi että olemme saaneet parannuksen armon ja oikeasti hävettää kuinka pinnallista lapsellista voi olla ajatus ja suunnitelmat. en tiedä miten ehkäisypillerien käyttö vaikuttaa itse kenenkin elimistöön, mutta me olemme lapsettomia, emmekä omasta tahdostamme. sitä vielä mietin, että voisihan SRKn johtokunta täydentyä muutmalla naisella. onhan siellä käsittääkseni naisia ollutkin. ja ryn johtokunnissa monilla paikkakunnilla on. eihän se uskon näkemyksiin vaikuta, mutta ehkä tiedottaminen, tyyli ja herkkyys olisi eri sävyistä. (vanhat) miehet puhuvat miesten äänellä, miesten tyyliin ja osalla on jalat tukevasi irti tämän päivän maan kamaralta. vanhat miehet eivät sitten koskaan huomaa antaa tilaa nuoremmille, olipa kyse politiikasta, uskonnosta tai perheestä.
Sallikaa muiden ajatella asioista yhtä mustavalkoisesti kuin te itse ajattelette.
Teillehän olemassa on vain Jumalan valtakunta, eli te ja sitten maailma, eli me kaikki muut. Teille on olemassa vain taivas ja helvetti. Ja vain Jumalan valtakunta eli te siirrytte taivaaseen.
Te puhutte hänestä joka miettii ja kyseenalaistaa uskoaan : "hänellä menee vissiin vähän huonosti". Ja hänestä joka erosi liikkeestä "meni maailmaan".
Ja miten te puhutte maailmasta, eli meistä kaikista. Maailma edustaa seurapuheissa pahuutta, syntiä, viettelystä, turmeltuneisuutta... Seurapuheissa teitä varoitetaan maailmasta.
Itse olen elänyt yhteisössä elämäni ensimmäiset 20 vuotta. Tiedän tasan tarkkaan, kuinka suvaitsevaisia ja lähimmäisenrakkautta pursuavia olette. En kanna vihaa enkä katkeruutta, mutta enemmän suvaitsevaisuutta, onnellisuutta ja rakkautta olen nähnyt yhteisön ulkopuolella.
Teitä koetellaan, teitä pilkataan uskonne tähden. Mutta tasoissa ollaan - te olette itse käytöksellänne luoneet mustavalkoisen asettelun "te-vastaan muu maailma". Myös te pilkkaatte muita uskontoja. Tästä esimerkkinä Jämsän kristillisen kansanopiston entinen rehtori Heikki Kankkonen, jonka olen kuullut vitsailevan pensasaidan takana olevista (eli Jehovan todistajista, joiden valtakunnansali sijaitsee opiston naapurissa pensasaidan takana) opetuksessaan ja seurapuheissaan.
Edelleen seuroissa vielä tänäkin päivänä maailman ihmisistä ja vaaroista saarnataan paatoksella.
Itse liikkeestä eronneena ihmettelen sitä, että tämä nuori nouseva oma sukupolveni (eli omat nuoruudenystäväni vl-yhteisössä) yrittävät nyt vimmatusti modernisoida liikettä omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Vielä kymmenen vuotta sitten oli selvää, ettei uskoa ja sen rajoituksia voi ihminen koskaan muuttaa koska oppi ja sana tulee Jumalasta. Silloinkin käytiin näitä keskusteluja ja koska tiesin, ettei minun polkuni ihmisenä voi koskaan kulkea tällaisten rajoitusten sisäpuolella, oli itselleni selvää että elämäni on yhteisön ulkopuolella. Ei olisi tullut mieleenikään ruveta keräämään adressia jumalan sanaa vastaan. :)
Olen ominut lapsena oppimiani arvojani nykyiseen elämääni ja elän mielestäni tasapainoista ja kunnollista elämää. Sitä mitä te kutsutte siunaukseksi, sitä minullakin on ollut. En käytä päihteitä, en edelleenkään osaa tanssia, nautin luonnosta ja rauhallisuudesta. En käy koskaan discoissa ja rafloissa. En valehtele, enkä varasta, olen tunnollinen ja ahkera työntekijä. Mutta uskovaiset ystävät kokivat ystävyyden jatkumisen kanssani kuitenkin liian raskaaksi. Eivät jaksaneet sitä, että minun tieni kulkee helvettiin. Menetin yhteisöstä erotessani lähes kaikki ystäväni. Minua ei loukkaa se, että he/te uskovat/tte niin. Minulle sopii se, että elän vain tässä elämässä ja palan muun maailman kanssa sitten siellä roviolla. Minä näen itseni avarakatseisena, suvaitsevana ja lähimmäistään ymmärtävänä ja rakastavana henkilönä enkä alennu sellaiseen keskusteluun, jossa teidän valtakuntanne ja me muut laitetaan vaakakuppeihin.
Ystävälläni on pikkusisiko, jolle kävi näin: He, kaksi uskovaista nuorta solmivat avioliiton. Tytön haaveena oli kaksi lasta;tyttö ja poika, ammatti, ura, arvostettu asemankin ja siisti koti. Hän halusi jopa vaikuttaa siihen, että ensin syntyisi tyttö. Mutta poika halusi ottaa vastaan ne lapset, jotka ovat tullakseen. Tyttö halusi ne, jotka halusi.Ja vaikuttihan tämä lapsiasia niihin loppuihinkin haaveisiin. Tyttö ei ole enää uskovainen, mutta tämä perhesuunnittelu ei ole tässä se keskeinen asia, vaan ekspositio tilanteelle on tapahtunut jo kauan sitten. Olennaista on asenne koko elämään ja sen hallintaan. Yrittääkö rakentaa elämäänsä itse vai rakentaako niin, että antaa Jumalan olla pääarkkitehti. Elämän synty on pääarkkitehdin aluetta. Ihmisellekin jää yllin kyllin omaa tonttia. Omantunnonasiahan ehkäiseminen on. Omatunto on sana, joka useissa kielissä on käännetty oikein (esim. ruotisissa samvete, yhteinen tieto). Se tarkoittaa kristillistä, yhteistä vakaumuksellista tietoa siitä, miten on oikein. Joskus yksilön oma tahto on ristiriidassa samvete-yhteisen omantunnon kanssa. Jos omatunto ei ole sidottu Jumalansanaan, se tuudittaa ihmisen väärään rauhaan. Tämä teologiasta. Kun uskovaiset perheet suunnittelevat elämäänsä, he eivät tiedä lasten lukumäärää ennalta. Me suostumme siihen epävarmuuteen ja olemme oppineet joustamaan. Kun on sairautta tai uupumista tai muita erityistapauksia, ja joudutaan ehkäisemään, ne ovat raskaita päätösiä asianosaisille ilman ulkopuolista päivittelyäkin. Viides käsky sanoo älä tapa. Ajattelen syntymättömän lapsenidun olevan jo Jumalan lapsi, kuten kaikki maailman pienet lapset ympäri maailmaa, syntymättömät ja syntyneet. Voinko tappaa? Voinko tappaa jonkun rikollisen, joka on kauhean paha ja ehkä tappanut muita? Voiko yhteiskunta tappaa tämmöisen roiston, onko se oikein? Voiko sitten tappaa syntymättömän vauvan? Voiko tuleva äiti/isä tehdä sen päätöksen? Tästä kaverini pikkusiskosta vielä. Heillä on nyt kaksi poikaa, molemmilla vanhemmilla ura, siistimpi talo kuin meillä (5poikaa). Perhe ei ole uskovainen, mutta en usko heidän katkeroituneen.
En ole koskaan kokenut vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisältä mitään sellaista painetta, joka olisi ollenkaan verrattavissa siihen paineeseen, mitä Ihmisoikeusliiton selvitys ja sitä seurannut mediakeskustelu ovat tuoneet vanhoillislestadiolaisille. Erityisesti huolestutti Voimalan alussa se, miten Kouros korosti selvityksen juridista puolta.
Ihmiskunnan historiaan mahtuu vaiheita, jolloin uskontoja on vainottu lainsäädännöllä, mutta Suomessa tämä on ollut harvinaista.
Jehovalaisten verensiirtokielto on keskimäärin suurempi uhka terveydelle kuin monet synnytykset. Katolinen kirkko kieltää ehkäisyn. Muu Eurooppa on siirtolaisuuden vuoksi joutunut sopeutumaan huomattavasti vanhoillislestadiolaisuutta patriarkaalisempiin ja konservatiivsempiin yhteisöihin. Miksi koko yhteisö halutaan asettaa juridisesti kyseenalaiseen asemaan, jos siellä on ihmisiä, jotka voivat pahoin?
Että jokaisella on oma suhde jumalaan vl-yhteisössäkin. Toiselle jumala on ankara, toiselle myötämielinen. Ehkäpä Jumala meni Virtasille ja sanoi "okei saatte ottaa tv:n" ja sitten Lehtisen äidille "okei saat värjätä tukkaasi" ja sitten Kimmolalle "en päästä teitä taivaaseen, jos tuo pesukoneen ikkuna ei häviä".
nyt häntä heiluttaa koiraa.
Jos mä olisin tienny, että nuo asiat onkin jotenkin henkilökohtaisia (et minä itse saisin ohjata päätöksiäni)
ja omantunnon kysymyksiä (mä luulin et jumala määrää)
ja jos mä olisin tiennyt että tuossa yhteisössä on jotenkin mahdollista elää LAITAMILLAKIN kuten tämä Lauri Hyry kertoi (mä luulin että on vain yksi usko, että joko joo tai ei, eikä mitään eri alueita, joissa tehdään omien tarpeiden mukaan - ei hitto MIKSI TE NYKYPÄIVÄN NUORET AIKUISET ETTE OLE PERUSTANEET ERISEURAA, ei toi ole mitään VANHOILLISLESTADIOLAISUUTTA)
jos mä olisin tiennyt näitä nyt esille tulleita asioita, mä en välttämättä olisi lähtenyt siihen vuosia kestäneeseen suohon irrottaakseni itseni sieltä.
Nuori nainen, luin tuon tekstisi.
Rakkaudellista uskoa on! Olen kokenut sen. Avaat vain suusi. Uskovia ihmisiä on joka puolella, ympärilläsi. Kuuntelet vain ja tunnistat kristityn, kun hän tulee lähelle. Uskohan ei ole kauhean muodikasta nykyään, mutta uskovia on.
Hankalaa on se, että uskoo, että on muitakin uskovia kuin lestadiolaiset. Lisäksi se, että uskot, että itse olet uskova. Sillä yllätys-yllätys. Mistähän se lie tulee, että epäilee kaikkien muiden uskoa ja sitten omaansa, kun on lähtenyt lestdiolaisesta liikkeestä.
Jos 30 vuotta on sanottu, että missään muualla ei voi pelastua ja "maailmassa" on vain epätoivoa, siihen väistämättä uskoo. Sitä pitää vain puhua ja puhua. Apua olen saanut teologeilta ja entisiltä lestadiolaisilta. Monella entisellä lestadiolaisella on tullut uskontoon sellainen täys-kyllästys, ettei kiinnosta enää mitkään hengelliset asiat, vaikka niitä on harjoittanut aiemmin kovinkin ahkerasti.
En sitten millään käsitä tota voinkotappaa-asiaa.
Eihän ole kysymys abortista nyt.
Eihän jumala voi tarkoittaa että niitä lapsia on joka mutkassa yritettävä hankkia mahdollisimman paljon.
Kyllähän minäkin käsitän, että lapset on jumalan lahja, eikä niitä kaikki edes saa.
Henkilökohtaisesti en myöskään ihan ymmärrä liiallista perhesuunnittelua.
Mutta se on jokaisen oma asia. Ja jos jollakin on paljon lapsia, koska haluaa, ja jaksaa ne kasvattaa ja pystyy elättämäänkin vielä se on ihan oma asia.
Mutta kun tässä edelleen puhutaan niistä, jotka ei pysty, jaksa eikä halua.
Ja että painostus kuitenkin kova , niin eikö siihen kukaan mitään muuta keksi kun ton tappamismomentin jankutuksen.
Näitä kun miehet siellä päättää, kun kunnon nainenhan vaikenee seurakunnassa, eikö teistä ikinä tunnu, että parempi olis mokomilta vetää munat solmuun. Vai kuka niitä lapsia sitten viimekädessä synnyttää ja hoitaa.
Kyselijä sanoi, että sairaita perheitä ei yhteisön sisällä voida mitenkään hoitaa.
Joku muu sanoi, että Salome Tuomaala oli väärässä, ettei 90-luvulla olisi ollut hoitokokouksia.
Minäkin kannan korteni kekoon ja tuon päivänvaloon asioita, joita itse olen nähnyt.
Olen 90-luvun lapsi. Perheemme eli pääkaupunkiseudulla ja joka viikonloppu kävimme Oulunkylässä rauhanyhdistyksellä seuroissa.
Luin läpi tämän linkin: http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit ja alkukappaleesta lähtien tuossa oli suurimmaksi osaksi mielestäni vain totuutta. Tuo ikkunallinen pesukone oli vitsi yhteisön sisäpuolellakin.
Seurapuheissa on selvästi sanottu, että nuo asiat ovat syntiä, ne ovat maailmasta, synnillisiä, turmelevia, epäsopivia. Asiat on sanottu niin, ettei niissä ole mitään tulkinnanvaraa. Siksi minäkin ihmettelen miten yhteisön sisällä voi olla niin paljon eri tulkintoja. Linjanhan on pitänyt olla yhtenäinen, koska sana tulee Jumalasta. Ja usko on sama täällä ja muualla. Mutta törmäsin itsekin vielä tällä vuosituhannella siihen, että eräs Oulun uskovaisista sanoi, että täällä etelässä säännöt olisi tiukemmat kuin heillä Oulussa. Että Oulussa on ihan sallittua pitää esimerkiksi tv:tä.
Perheeni oli hyvin sairas ja jälkeenpäin ajatellen minäkin toivon, ettei sitä olisi edes yritetty yhteisön sisällä hoitaa. Silti 90-luvulla perhettäni varten pidettiin hoitokokouksia tuolla myrskyläntien rauhanyhdistyksellä. Siellä puhujat yrittivät käsitykseni mukaan selvittää vanhempieni avioliiton ongelmia ja evankeliumin avulla hoitaa kaiken parhain päin. Harmi vain, että Jumalan armo ei hoitanut mielisairautta kuntoon vaikka puhujat kuinka yrittivät.
Voimala viime maanantaina oli juupas-eipäs -puhetta. Tässä oli ongelmana sanan määrittely. Olisi pitänyt keskustella pelkästään "ehkäisyn synnistä" ei "ehkäisykiellosta". Ja ongelma on jokaisen henkilökohtainen asia:
a) tekeekö syntiä ja eroaa tekojensa vuoksi liikkeestä ja jättää koko edeltäneen elämänsä jälkeensä, vai
b) tekeekö syntiä ja uskoo sen aina anteeksi ja menettää samalla uskovien "luottamuksen" ja jopa oman mielenterveytensä, mutta pysyy uskossa, vai
c) uskoo ja luottaa Jumalaan edelleen ja synnyttää lapsia niin paljon kuin Jumala antaa, vaikka hengen uhalla. "Kyllä Jumala tietää, mikä minulle on parasta."
Siis ongelma on uskonvapaudesta tältä kannalta. Mutta ongelma onkin se, että lestadiolainen yhteisö on erittäin vahva sosiaalinen yhteisö. Saattaa olla, että kaikki naapurit, kaikki sukulaiset neljän polven ajan ovat olleet yhteisön jäseninä. Tilanteessa, jossa kaikki naapurit, sukulaiset, puolison sukulaiset ja kaikki 10 lasta ovat yhteisössä, ei niin vain sanota, että minäpä tässä valitsen, koska minulla on uskonnonvapaulaki puolellani.
Itse lähdin toivottoman elämäntilanteeni takia. En "kieltänyt uskoani", kuten mnulle sanottiin. Edelleen uskon Jeesuksen vapahtajakseni. Koin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa elämääni. Perhettä ei ollut minulle "suotu", koska aviopuoliso annetaan lestadiolaisesta yhteisöstä - jos annetaan. Siis Jumala antaa.
Edelleenkään en ole löytänyt "sitä oikeaa", mutta nyt minulla on toivoa. Muutenkin elämässäni on enemmän mahdollisuuksia - ei synnin tekoon vaan elämään.
mietiskelijälle, että tuo tyttö on kuten minä olin, paitsi että olemme saaneet parannuksen armon ja oikeasti hävettää kuinka pinnallista lapsellista voi olla ajatus ja suunnitelmat. en tiedä miten ehkäisypillerien käyttö vaikuttaa itse kenenkin elimistöön, mutta me olemme lapsettomia, emmekä omasta tahdostamme. sitä vielä mietin, että voisihan SRKn johtokunta täydentyä muutmalla naisella. onhan siellä käsittääkseni naisia ollutkin. ja ryn johtokunnissa monilla paikkakunnilla on. eihän se uskon näkemyksiin vaikuta, mutta ehkä tiedottaminen, tyyli ja herkkyys olisi eri sävyistä. (vanhat) miehet puhuvat miesten äänellä, miesten tyyliin ja osalla on jalat tukevasi irti tämän päivän maan kamaralta. vanhat miehet eivät sitten koskaan huomaa antaa tilaa nuoremmille, olipa kyse politiikasta, uskonnosta tai perheestä.
Sallikaa muiden ajatella asioista yhtä mustavalkoisesti kuin te itse ajattelette.
Teillehän olemassa on vain Jumalan valtakunta, eli te ja sitten maailma, eli me kaikki muut. Teille on olemassa vain taivas ja helvetti. Ja vain Jumalan valtakunta eli te siirrytte taivaaseen.
Te puhutte hänestä joka miettii ja kyseenalaistaa uskoaan : "hänellä menee vissiin vähän huonosti". Ja hänestä joka erosi liikkeestä "meni maailmaan".
Ja miten te puhutte maailmasta, eli meistä kaikista. Maailma edustaa seurapuheissa pahuutta, syntiä, viettelystä, turmeltuneisuutta... Seurapuheissa teitä varoitetaan maailmasta.
Itse olen elänyt yhteisössä elämäni ensimmäiset 20 vuotta. Tiedän tasan tarkkaan, kuinka suvaitsevaisia ja lähimmäisenrakkautta pursuavia olette. En kanna vihaa enkä katkeruutta, mutta enemmän suvaitsevaisuutta, onnellisuutta ja rakkautta olen nähnyt yhteisön ulkopuolella.
Teitä koetellaan, teitä pilkataan uskonne tähden. Mutta tasoissa ollaan - te olette itse käytöksellänne luoneet mustavalkoisen asettelun "te-vastaan muu maailma". Myös te pilkkaatte muita uskontoja. Tästä esimerkkinä Jämsän kristillisen kansanopiston entinen rehtori Heikki Kankkonen, jonka olen kuullut vitsailevan pensasaidan takana olevista (eli Jehovan todistajista, joiden valtakunnansali sijaitsee opiston naapurissa pensasaidan takana) opetuksessaan ja seurapuheissaan.
Edelleen seuroissa vielä tänäkin päivänä maailman ihmisistä ja vaaroista saarnataan paatoksella.
Itse liikkeestä eronneena ihmettelen sitä, että tämä nuori nouseva oma sukupolveni (eli omat nuoruudenystäväni vl-yhteisössä) yrittävät nyt vimmatusti modernisoida liikettä omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Vielä kymmenen vuotta sitten oli selvää, ettei uskoa ja sen rajoituksia voi ihminen koskaan muuttaa koska oppi ja sana tulee Jumalasta. Silloinkin käytiin näitä keskusteluja ja koska tiesin, ettei minun polkuni ihmisenä voi koskaan kulkea tällaisten rajoitusten sisäpuolella, oli itselleni selvää että elämäni on yhteisön ulkopuolella. Ei olisi tullut mieleenikään ruveta keräämään adressia jumalan sanaa vastaan. :)
Olen ominut lapsena oppimiani arvojani nykyiseen elämääni ja elän mielestäni tasapainoista ja kunnollista elämää. Sitä mitä te kutsutte siunaukseksi, sitä minullakin on ollut. En käytä päihteitä, en edelleenkään osaa tanssia, nautin luonnosta ja rauhallisuudesta. En käy koskaan discoissa ja rafloissa. En valehtele, enkä varasta, olen tunnollinen ja ahkera työntekijä. Mutta uskovaiset ystävät kokivat ystävyyden jatkumisen kanssani kuitenkin liian raskaaksi. Eivät jaksaneet sitä, että minun tieni kulkee helvettiin. Menetin yhteisöstä erotessani lähes kaikki ystäväni. Minua ei loukkaa se, että he/te uskovat/tte niin. Minulle sopii se, että elän vain tässä elämässä ja palan muun maailman kanssa sitten siellä roviolla. Minä näen itseni avarakatseisena, suvaitsevana ja lähimmäistään ymmärtävänä ja rakastavana henkilönä enkä alennu sellaiseen keskusteluun, jossa teidän valtakuntanne ja me muut laitetaan vaakakuppeihin.
Ystävälläni on pikkusisiko, jolle kävi näin: He, kaksi uskovaista nuorta solmivat avioliiton. Tytön haaveena oli kaksi lasta;tyttö ja poika, ammatti, ura, arvostettu asemankin ja siisti koti. Hän halusi jopa vaikuttaa siihen, että ensin syntyisi tyttö. Mutta poika halusi ottaa vastaan ne lapset, jotka ovat tullakseen. Tyttö halusi ne, jotka halusi.Ja vaikuttihan tämä lapsiasia niihin loppuihinkin haaveisiin. Tyttö ei ole enää uskovainen, mutta tämä perhesuunnittelu ei ole tässä se keskeinen asia, vaan ekspositio tilanteelle on tapahtunut jo kauan sitten. Olennaista on asenne koko elämään ja sen hallintaan. Yrittääkö rakentaa elämäänsä itse vai rakentaako niin, että antaa Jumalan olla pääarkkitehti. Elämän synty on pääarkkitehdin aluetta. Ihmisellekin jää yllin kyllin omaa tonttia. Omantunnonasiahan ehkäiseminen on. Omatunto on sana, joka useissa kielissä on käännetty oikein (esim. ruotisissa samvete, yhteinen tieto). Se tarkoittaa kristillistä, yhteistä vakaumuksellista tietoa siitä, miten on oikein. Joskus yksilön oma tahto on ristiriidassa samvete-yhteisen omantunnon kanssa. Jos omatunto ei ole sidottu Jumalansanaan, se tuudittaa ihmisen väärään rauhaan. Tämä teologiasta. Kun uskovaiset perheet suunnittelevat elämäänsä, he eivät tiedä lasten lukumäärää ennalta. Me suostumme siihen epävarmuuteen ja olemme oppineet joustamaan. Kun on sairautta tai uupumista tai muita erityistapauksia, ja joudutaan ehkäisemään, ne ovat raskaita päätösiä asianosaisille ilman ulkopuolista päivittelyäkin. Viides käsky sanoo älä tapa. Ajattelen syntymättömän lapsenidun olevan jo Jumalan lapsi, kuten kaikki maailman pienet lapset ympäri maailmaa, syntymättömät ja syntyneet. Voinko tappaa? Voinko tappaa jonkun rikollisen, joka on kauhean paha ja ehkä tappanut muita? Voiko yhteiskunta tappaa tämmöisen roiston, onko se oikein? Voiko sitten tappaa syntymättömän vauvan? Voiko tuleva äiti/isä tehdä sen päätöksen? Tästä kaverini pikkusiskosta vielä. Heillä on nyt kaksi poikaa, molemmilla vanhemmilla ura, siistimpi talo kuin meillä (5poikaa). Perhe ei ole uskovainen, mutta en usko heidän katkeroituneen.