Akuutti - Terveyttä, tietoa, tunteita

Mirva Haltia

• 28-vuotias
• mainonnan suunnittelija Helsingistä
• tupakoinut 15 vuotta
• polttanut aikaisemmin 20 savuketta päivässä
• ei ole yrittänyt lopettaa aikaisemmin

Otteita Mirvan päiväkirjasta:

2007

Syyskuu

"Vuosi savuttomuutta tuli täyteen! Käytiin juhlistamassa merkkipäivää ravintolaillallisella ja sain lahjaksi aivan loistavan Kiroilevan siili -kirjan... ilmeisesti yhtäläisyydet itseni ja siilin välillä ovat olleet aviomiehen mielestä tupakoimattomuuden alkutaipaleella jonkin asteiset ;) Nelonen oli ystävällisesti järjestänyt illalla taipaleeni kunniaksi ilotulituksen, joten juhlavuuden puutteesta ei tätä merkkipäivää voine syyttää!"

"Tulipa taas todettua, että juuri tänään on hyvä päivä aloittaa mikä tahansa tarvitsemansa muutos. Ei huomenna, ei ensi viikolla, ei "sitten kun sitä ja tätä", vaan tänään, nyt heti. On tietyllä tavalla varsin huojentunut olo siitä, että onneksi lopetin vuosi sitten, koska nyt vuosi on jo takana eikä vaikkapa edessä."

Elokuu

"Röökirahoilla ostettu bändi rokkasi häissä ja oma puku säilyi tupakanpolttamilta. Kaikki vieraat eivät olleet yhtä onnekkaita: hulmuavat helmat ja navakka tuuli tupakkapaikalla tekevät pahaa jälkeä... "

"Kesän ulkomaanmatka suuntautui tällä kertaa uskomattoman kauniiseen Prahaan, joka on kyllä varsinainen testi vaikka ei koskaan olisi tupakoinutkaan. Pubi jos toinenkin jäi väliin kun kuumassa kesäillassa ovelle tullessa sisältä uhoava kuuma, kostea ja tukahduttavan savuinen ilma suorastaan tukki tien. Tuntui että kaikki ihmiset tupakoivat kaikkialla, koko ajan. Toki allekirjoittanutkin on vaikkapa ruokalajien väleissä tottunut röyhyttelemään, mutta istuimme turistiseurueen vieressä, jossa kessu paloi toisessa kädessä samalla kun haarukka lappasi ruokaa suuhun toisella kädellä... Ehkä joku vastareaktio kotimaan tiukentuneisiin tupakkalakeihin? Jos vielä polttaisin, olisin tuntenut saapuneeni taivaaseen, nyt seurailin lähinnä huvittuneena (ja silmät vuotaen) nikotiinin kohtuutonta imurointia. Eipä savu sentään matkaa pilannut, on kaupunki sen verran upea kohde. Täytyy silti myöntää, että olin suhteellisen huojentunut kotiin palatessa siitä, kuinka raikasta meillä täällä nykyään on. Ehkä ensi kerralla kun menen Prahaan, on Tshekissäkin siirrytty moderniin savuttomaan aikaan, kuten heillä jo suunnitelmissa on. Sitä odotellessa!"

"Parin päivän kuluttua on kulunut tasan vuosi siitä kun stumppasin viimeisen tupakan. Tuntuu uskomattomalta, että siitä on niin vähän aikaa! Toki elämä on ehtinyt muuttumaan aika paljon vuodessa muutenkin, mutta tuntuu ihan kummalliselta, että on tosiaan kulunut vain vuosi. Tuntuu vuosikymmeltä! Pitänee juhlistaa tätä saavutusta jotenkin. Vaikka polttamalla sikari? Ei vaiskaan..."

Heinäkuu

"Kummastelin Kihveli soikoon -festarilla terassilla notkuessani, että "ihme juttu kun tekee yhtäkkiä mieli röökiä, että johan tässä on viime kesä jo vietetty savuttomana samaisissa kinkereissä". Sitten muistin, että eipäs olekaan, että tämä on tosiaan ensimmäinen savuton kesä. Ajantaju ainakin hämärtyy. Onneksi mieliteko poistui yhtä nopeasti kuin tulikin."

"Railakkaita polttareita vietin myös menestyksekkäästi ilman kessun kessua. Osa retkueesta poltti sitten minunkin puolestani ja kärsi sitä nikotiinimyrkytyspäänsärkyä sitten naamat kalpeina aamulla ;) En voi sanoa, että olisin kadehtinut! Loistavat bileet (kiitos uskomattomien ystävieni!) ja näköjään iisisti myös savuttomat."

Kesäkuu

"Juhannuksen kynnyksellä olisin luullut, että tuntuisi tekevän tiukkaa, mutta näköjään tämä meneekin ihan rutiinilla. Ei ongelmia. Terassilla on oltu, mökkeilyt on hoidettu, eikä tunnu missään. Hienoa."

"Olen alkanut kiinnittää jostain syystä erityistä huomiota siihen, miltä tupakointi näyttää. Hyvin harva ihminen osaa tupakoida tyylikkäästi ja tällä tarkoitan siis sitä, että onnistuu näyttämään viehättävältä kun polttaa. Tämä on enemmänkin naisten ongelma, sillä nainen tuppaa näyttämään aina jotenkin nuhjuiselta kessu kädessä, vaikka olisi kuinka viimeisen päälle laitettu muuten. Tässä itsetutkiskelun keskellä olen uteliaana analysoinut mikä siihen vaikuttaa. Tällä hetkellä käden asento, ote tupakasta, tapa imeä savua... ne kaikki yhdessä tekevät joko tyylikkään tai täyden pellen näköiseksi. 95 % tupakoivista naisista näyttää pelleltä: ote ei ole siro tai provosoivan jätkämäinen kämmenote, vaan avuton keskinivelsijoitus, suu on suppurassa ja silmät räpyttelevät savua pois, eikä se hatsikaan tunnu menevän ihan perille asti. Ulospuhalluksesta viimeistään karsitaan jyvät akanoista: perjantaipolttajat possauttavat puoliposkarinsa pilvenä pellolle, eikä kauniina ohuena ja tiiviinä nauhana, joka jää kiemurtelemaan vasten sinistä taivasta. Se viisi prosenttia voi luonnollisesti nyt huokaista onnesta ja todeta, että "no mutta minähän en pelleltä näytä". Siihen voi aina lohduttaa, että kyllä sinä vieläkin haiset pahalle vaikka näytät hyvälle."

Toukokuu

"Huomasin kuin vahingossa kuinka paljon passiivinen savu vaikuttaakaan psykologisesti. Olin viettämässä iltaa seuruessa, jossa poikkeuksellisesti kaikki muut polttivat ja istuin siis koko illan enemmän tai vähemmän savun keskellä. Seuraavana yönä näin samantien taas unta siitä, että poltan, kauhistun, että enhän minä polta ja sitten päätän, että what a hell, menköön ja jatkan polttamista. Nyt kun olen seuraillut, niin olen huomannut, että nämä unet ilmaantuvat aina kun olen altistunut tupakansavulle. Aivot selviävät siis mainiosti ilman, mutta kun ne saavat pari "kiusausannosta" passiivisesti, ne muistavat taas sen muka autuaan ihanuuden ja tuovat sen vähintään uniin. Kummallisinta on, että tähän riittää esimerkiksi se, että kävelee kadulla ja saa vastentahtoisesti jonkun savut naamalleen ja henkeen sitä myötä."

"Tässä kohtaa tupakoiva ajattelee, että "no ei kadulla se savu voi haitata". Kyllä se voi :) Ihan yhtä pahalle löyhkäät kadullakin, savu vain haihtuu nopeammin :) Muistan kuinka kuulin tarinaa siitä, miten eräässä perheessä isoisä sanoi haistavansa tupakansavun jo tielle asti mökille tullessaan, joten nuoret perheessä olivat tietenkin aina tulisilla hiilillä ja ihmettelivät tätä mystistä taikavoimaa. Ei siihen taikavoimaa tarvita... vain oikea tuulensuunta ja minäkin haistan kymmenien metrien päästä tupakansavun. Minusta tulee varsin inhottava savunvalvoja tulevaisuudessa pahaa-aavistamattomille nuorille..."

Huhtikuu

"Parempi puoliskoni luopui tupakasta kaksi ja puoli kuukautta sitten, ja sen huomaa kotona. On ollut paljon helpompi oppia ulos sosiaalisista rytmeistä, kun niille ei jatkuvasti samalla tavalla altistu. Esimerkiksi parvekkeella ravaamisen loputtua sitä ei kerta kaikkiaan enää muista koko juttua. Että olisi muka pitänyt mennä siitä sohvalta ulos jotain tekemään. Siis muuta kuin lenkkeilemään tai kalastamaan ;)."

"Olen todella ylpeä puoliskostani. Miehille lopettaminen on näköjään vähän tuppisuisempaa touhua. Itse oli kokoajan pälättämässä ja fiilistelemässä sitä, että miltä tänään tuntuu ja analysoi puhki omia reaktioitaan ja tuntemuksiaan. Äijä vain lopetti. Välillä sivulauseessa jollekin muulle puhuessa käy ilmi, että tekee vielä mieli silloin tällöin, mutta muuten savuttomuudesta ei puhuta halaistua sanaakaan. Nämä taitaa olla näitä naisten ja miesten eroja, joka sopii kaikkeen muuhunkin tuo ylianalysointi ja henkinen pakko loputtomasti keskustella tärkeistä asioista."

Maaliskuu

"Ympärillä on nyt monia lopettaneita ja kun puhe kääntyy siihen kuinka taas tekisi mieli tässä ja tässä tilanteessa röökiä, en voi oikein hyvällä omallatunnolla osallistua siihen. Minun ei kerta kaikkiaan tee mieli röökiä. Tuntuu kuin olisin jotenkin vääränlainen tupakoija, kun en kieriskele tuskasta ja muistele kultaisena mielikuvana savullisia aikoja. Mitä enemmän aikaa menee, sitä vähemmän romanttiselta tupakointi edes muistoissa tuntuu. Hyvä niin."

"Unia näen edelleen. Niitä joissa unohdan, etten polta ja vedän röökiä. Ehkä kerran kuussa - parissa. Olen ihan älyttömän ylpeä kaikista niistä jotka ovat taistelleet savuttoman elämänsä puolesta kaveripiirissäni. Todiste siitä, että ei joku pikku kääryle saa taluttaa kokonaista ajattelevaa ihmistä perässään. Hyvä me!"

"Sitä kaikille kysyjille tulee jankutettua, kun luopuu itsensä kusettamisesta, voi luopua röökistä.

– Musta röökin vetäminen on kivaa, en mä halua lopettaa, harmi vaan että se on niin epäterveellistä että kai on joskus pakko.

– Nyt on niin tärkeä projekti töissä, ei ole hyvä hetki lopettaa.

– Kyllä mä muuten lopettaisin, mutta kun mies/nainen polttaa ja se on niin mahdotonta sitten yksin.

– Kyllä mä sitten lopetan kun tulen raskaaksi.

Niin varmaan. Se on se ahaa-elämys, se on se salaisuus: ei saa huijata itseään. Kaikki loppu on sitten vain sisusta kiinni ja sitähän meiltä suomalaisilta luulisi löytyvän."

Helmikuu

"Parempi puoliskoni päätti siirtyä savuttomaksi! Ilokseni voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se ei todellakaan ollut seurausta minkään asteisesta painostuskampanjasta. Olen nyt pari viikkoa seurannut varovasti sivusta kuinka savuttomuuteen siirtyminen sujuu ja yrittänyt pitää suuni säpissä, etten turhaan toisi tupakkaa toisen mieleen jorinoillani. Emme edelleenkään voi juurikaan keskustella aiheesta, sillä jotenkin kaikki mitä sanon aiheesta kuulostaa omissakin korvissani jonkinasteiselta käännytykseltä tai 'lopettajalahkolaisuudelta'. Ulkoisesti tuen ja olen rauhallinen, salaa kuitenkin tuuletan kuin Selänne konsanaan ja jipotan riemusta kiljahdellen: savuton koti! Jess! Olen niiiiiin ylpeä puoliskostani."

Tammikuu

"Seurailen suurella uteliaisuudella ravintolatupakointia koskevan lain voimaantulon mukanaan tuomia muutoksia. Nythän on enää nelisen kuukautta aikaa siihen, että laki astuu voimaan. Savuttomat ravintolaympäristössä ovat aina tuntuneet olevan jotenkin tylsempiä, vässyköitä, valittajia tai jotain muuta vastaavaa. Nyt kun itse on tylsä ja savuton vässykkävalittaja, huomaa toimivansa raflassa täysin samoin kuin "muka rennompana aikanaan", mutta ilman röökiä, eikä sitä edes osaa kaivata. Lähinnä kiittää aamulla, kun saa happea ja päätä ei särje. Jaksaa ihmetyttää se, että jos en ole tätä asiaa tajunnut kyseenalaistaa elämässäni aiemmin, mitä muuta minulta on jäänyt huomaamatta? Odotan innolla savuttomia ravintoloita! Sitten saa eliminoitua sen viimeisenkin inhottavuuden, eli röökin löyhkän hiuksissa ja vaatteissa sekä väistämättömän passiivisen tupakoinnin aiheuttaman tunkkaisen olon. Jippijee!"

"Viimeinen suuri haastehan tässä savuttomuudessa on kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä kesä ja kesäloma, johon kessu on varsin olennaisena osana kuulunut. Nyt on kuitenkin se toiseksi suurin, eli talvinen ulkomaanmatka lämpimiin maisemiin takana. Menestyksekkäästi se sujui, mutta ei käy kieltäminen, että tietyissä tilanteissa jotain tuntui puuttuvan. Tuntuu kuin olisi rikkinäinen levy tätä hokiessani, mutta sanotaan nyt kuitenkin: taaskaan ei tehnyt mieli itse röökiä, sitä makua, vaan tapaa. Sitä, että olisi istuskellut sirkkojen sirittäessä etelän lämpimässä illassa ja katsellut savukiehkuroiden leijailua siideritölkin sihahduksen säestämänä... Tulee oikeasti nautittua vähemmän hetkiä ulkona, kaikessa rauhassa istuskellen, kun ei polta. Toinen hankala paikka on rannalla, jossa perinteisesti hikoilun välissä on kutsuttu koolle niin sanottu "pöllikerho", eli hörpätty vettä ja polteltu tupakkaa, pidetty siis taukoa auringonotosta. Nyt sekin tauotus jäi siten pois ja kieltämättä vähän haikeana sitäkin pohti, vaikkei varsinaisesti mitään menetäkään. Kirottuja kaikenlaiset riippuvuudet... Ei pitäisi aloittaa, niin pääsisi hiton paljon helpommalla."

2006

Joulukuu

"Kaupassa jouluostoksilla kävelen röökihyllyn ohi. Huomaan, että tupakkavalmistaja valmistaa sittenkin entistä röökimerkkiäni. Tunnen pakottavaa tarvetta saada ostaa aski vaikkei tee mieli polttaa. Tyydyn toteamaan ääneen, että hyvä tietää, että mun merkkiä vielä on, jos joskus päätän alkaa polttaa. Kiero mieli... Onpa tosi hyvä!?!?!"

"Reilu kuukausi sitten kynteni eräänä päivänä kuolivat. Ennen sitä ne ovat olleet aina luonnostaan vahvat ja paksut, monet ovat luulleet niitä usein tekokynsiksi, kun ne aina tuppaavat kasvamaan itsestään pitkiksi. Nyt kuitenkin äkisti kynnen pinta vain delasi. Kynnet alkoivat liuskottumaan ja lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin siistiä ne jatkuvasti aivan nysiksi ja silloinkin pienikin kasvu alkoi liuskottumaan. Nyt kaikki muut kynnet alkavat olla ihan kuosissa, mutta oikean käden etu- ja keskisormi ovat edelleen surkeassa kunnossa. Onko mahdollista, että röökisormillani on vierotusoireet? Oikeasti, miksi ei: Ne ovat kuitenkin tottuneet saamaan tietyn määrän nikotiinia ja kemikaaleja... Koskakohan poloiset alkavat toipua. Toivottavasti pian"

Marraskuu

"Nyt tuntuu siltä, että mitä pidempi aika menee, sitä ikävämmälle tupakoitsijat haisevat. Tämä on taas herättänyt hieman jälkinolostusta siitä, minkälaisena haisunäätänä sitä on kulkenut. Äiti sanoi sen mitä en uskaltanut ajatella: 'Kulta älä ota tätä väärin, koska rakastan sinua vaikka haisisit mille, mutta on ihanaa halata ja olla lähellä sinua nykyään kun tuoksut niin hyvälle!'"

"Olen nyt törmännyt pariinkin kertaan epäileviin Tuomaksiin, joilla tuntuu olevan jotain salaista tietoa tupakoimattomuuden määritelmistä. Kyseiset ihmiset kokevat tarpeekseen valistaa tyhmää tupakoimatonta siitä, että tämä ei ole vielä lopettanut ehei. Ei se niin helposti käy. Ei voi kuulemma sanoa lopettaneensa vasta muutaman hassun kuukauden perusteella. Se on jotenkin masentavaa, sillä luonnollisesti olisi hauskempaa kuunnella vain kannustusta ja iloitsemista siitä, että taas yksi on saatu syöpäkääryleistä käännytettyä."

Lokakuu

"Totesin eilen, että vielä on pitkä matka edessä. Olin nimittäin menossa ystävän luokse Puistolaan ja jouduin sprinttaamaan steissiltä ykkösraiteelle minuutissa. Normaalisti olisin ehkä juossut vain muutaman metrin ja todennut, että menköön mokoma, mutta nyt painelin menemään kuin aropupu. Keho jaksaa jo, mutta keuhkot eivät vielä… Puolessavälissä nimittäin pilli hirtti taas kiinni ja tajusin, että matkani tupakoimattomana on vasta alkanut."

"Viime yönä poltin unissani nikotiini-inhalaattoria. En tosin tiedä miksi, mutta unessa muistan miettineeni, että mitähän järkeä käyttää inhalaattoria, kun en kerran nikotiinia tarvitse. Olo sen jälkeen oli kuin halolla olisi päähän lyöty (se ekan röökin huimaus) ja kurkussa maistui taas nikotiinin yököttävä maku. Edelleen sujuu luvattoman hyvin. Odottelen mielenkiinnolla, että koska se pakollinen takapakki tulee."

Syyskuu

"Minua onniteltiin tänään siitä, että tupakoimattomuutta on viikko takana. Ehkä vaikein haasteeni tällä hetkellä on löytää tapa pitää tauko ilman tupakkaa. Niskalihakseni ovat kiukusta kippurassa ja kun joudun stressaavaan tilanteeseen, tuntuu että pääni halkeaa, koska tupakalle meno on ollut se, millä olen laukaissut kiperät tilanteet. Tupakointi on antanut minulle syyn seistä yksin silmät kiinni ja puhdistaa mieleni kaikesta. En osaa tehdä sitä vielä ilman tupakkaa. Mutta opettelen ja etsin, josko jotain löytäisin."

"Ilmeisesti on hyvä merkki, etten muista kauanko olen ollut savuttomana. Siitä voisi yhtä hyvin olla kaksi päivää tai kaksikymmentä vuotta. Muutoin savuttomuus tuntuu melko helpolta. Koin ensimmäisen kunnon baari-iltanikin, enkä oikeastaan ehtinyt edes kaivata tupakkaa. Yllättävää myös miten freesi olo on aamulla kun ei ole polttanut. On oikeasti yllättävän helppoa olla tupakoimatta."

"Näin viime yönä unta, että poltin tupakkaa. Imin oikein antaumuksella henkeen röökiä ja kun olin stumpannut, kylmä hiki nousi otsalleni tajutessani, että enhän saanutkaan polttaa! Aamulla pilli oli samalla tavalla jumissa kuin poltteluaikoina ja suussakin maistu pahalta. Omituista. Ehkä kävin unissani tupakalla? Ei unissakävelijä vaan unissapolttaja? Selittäisi sen miksi tämä on näin helppoa."

Teemu Kinnunen

• 51-vuotias
• asiakaspalvelupäällikkö Vantaalta
• tupakoinut 33 vuotta
• polttanut enimmillään kaksi askia päivässä
• on yrittänyt lopettaa aikaisemminkin, muttei ole onnistunut

Otteita Teemun päiväkirjasta:

2007

Syyskuu

Vuosi on tullut nyt oltua tupakkalakossa ,joka mielestäni on onnistunut ,vaikka en olekaan täysin päässyt tupakoinnista eroon. Ennen poltin vähintään askin päivässä ,nyt viikossa menee korkeintaan viisi savuketta. Nyt rakennusprojekti on ihan loppusuoralla uskon että kun rakentamisen paineet loppuvat niin voin paremmin keskittyä savuttomuuteen .Edelleen olen sitä mieltä, että olen asiassa niskan päällä ja täydellinen savuttomuus ei ole kaukana.

Elokuu

On ollut monia juhlia sukulaisten keskuudessa. Niissä en ole polttanut ollenkaan. Työssä mieli ei tee yhtään tupakkaa. Kotona ja rakennuksella poltan silloin tällöin.

Heinäkuu

Loma oli kesä/heinäkuussa. Vähän tuli poltettua ,muttei ollenkaan jatkuvana korsteenina. Rakentaminen jatkuu. Näyttää siltä että pääsisimme muuttamaan uuteen ,savuttomaan kotiin lokakuussa. Siellä tupakointi on ehdottomasti kielletty kaikilta.

Kesäkuu

Rakennuksella on ollut kaikenlaisia pikku vaikeuksia. Silloin tällöin on tupakka palanut, kun on täytynyt pitää tuumaustaukoa. Naapureiden kanssa on vietetty kesäisiä iltoja viinin kera ja silloin on pari tupakkaa palanut .Olen kuitenkin niskanpäällä .Ennen meni aski päivässä ,nyt sitä määrää ei mene edes kuukaudessa.

Toukokuu

Koko kevät on ollut sairastelua .Paha flunssa muuttui keuhkoputken tulehdukseksi. Hyvä puoli on se, että tupakkaa ei ole tehnyt mieli. Pikku hiljaa olen päässyt taas kuntoilemaan kuntosalilla pari kertaa viikossa. Olen pysynyt lähes savuttomana.

Huhtikuu

"Yskä on vähän hellittänyt. Uusia tutkimuksia on tehty ja loppukuusta saan tiedon tuloksista. Muutama tupakka on tullut poltettua, mutta ainoastaan ystävien seurassa viikonloppuna. On joskus työssäkin tupakka tullut mieleen onnistuneen työtehtävän jälkeen, mutta ne tilanteet olen pystynyt ohittamaan alkamalla jauhaa nikotiinipurukumia. Viikonloput ovat vaikeita. Hyvät ystävät ja vähän viiniä, niin en huomaakaan, kun tupakka palaa. Olen laskenut, että keskimäärin menee yksi tupakka viikossa. Nyt keväällä on ollut viikkoja, etten ole polttanut yhtään savuketta. Minusta tuntuu, että hajuaisti on parantunut, odottelen nyt kovasti kevään tuoksuja. Makuaisti on myös parantunut. Olen taas alkanut käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Kyllä minusta vielä tulee täysin savuton."

Maaliskuu

"Paha yskä on jatkunut. Keuhkoja on tutkittu ja kuvattu, mutta mitään selvää syytä ei ole löytynyt. Olen ollut pari viikkoa sairauslomalla. Tupakkaa ei ole tehnyt mieli. Kuntosalilla käyntiäkin on täytynyt vähentää, koska sairaana ei uskalla rehkiä. Edelleen tunnen, että olen niskanpäällä ja pystyn vielä lopettamaan tupakoinnin kokonaan."

Helmikuu

"Hirveä köhä ja pahoja yskänkohtauksia on ollut muutaman viikon, joten menin lääkäriin ja tilannetta tutkittiin allergiana. Mitään allergiaan viittaavaa ei löytynyt. Pohdimme lääkärin kanssa sellaista mahdollisuutta, että nyt kun olen ollut lähes polttamatta, niin keuhkorakkuloissa tapahtuneet muutokset ja puhdistuminen saattavat aiheuttaa herkkyyttä esimerkiksi pölylle. En ole polttanut. Arkisin jauhan nikotiinipurukumia ja viikonloppuisin käytän nikotiinilaastaria. Viikonloppuisin tupakka edelleen tulee mieleen, mutta yksi suuri edistysaskel on tapahtunut - käsi ei enää hapuile tupakka-askia. Paino nousi syksyllä viitisen kiloa, nyt olen saanut sen laskemaan pari kiloa. Nykyään käyn kuntosalilla neljä kertaa viikossa."

Tammikuu

"Tupakan kanssa on ollut ongelmia. Pääsääntöisesti olen ollut ilman. Päivisin en polta, mutta iltaisin sallin itselleni yhden tupakan. Rakennus edistyy ajallaan, enkä siitä jaksa ottaa nyt stressiä. Siellä on kaksi työmiestä ja meidän pitäisi päästä sinne muuttamaan loppukesästä. Uskon edelleen, että tilanne on minulla ihan hyvin hallinnassa. Käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa."

2006

Joulukuu

"Neljä kuukautta on kulunut. Kyllä se edelleen on melkoista 'taistelua'. Onneksi työssä on ollut kiire, niin silloin ei ole tullut tupakka mieleenkään. Edelleen viikonloppuisin tulee poltettua pari kolme kessua hyvässä seurassa. Tunnen kuitenkin, että olen voiton puolella. Muutama kuukausi sitten meni päivässä jopa puolitoista askia tupakkaa, nyt sitä määrää ei mene edes kuukaudessa. Joulun olin vaimoni kanssa anopin luona, ja kaikki oli niin jouluista. Omat vanhempani ovat jo kuolleet. Tunnelma oli hyvin jouluista, tupakkaa en tarvinnut."

Marraskuu

"Yli 200 euroa on 2 litran kipossa, ei hassummin vaikka retkahduksia on ollut. Hengitys ei enää rahise, sanoi vaimo. Hänkin on pystynyt vähentämään ainakin 1/3 tupakointiaan, olen iloinen siitä."

"Tänään oli kuvaukset eikä onneksi lääkäri vetänyt avokämmenellä vaikka kerroin muutamista retkahduksista. Häkä oli täysi nolla, joten on nuo keuhkot vähän puhtaammat kuin aloittaessa. Tänään matkalle lähtö, kestääkö äijä."

"Matka oli hyvin onnistunut. Matkalla meni kaikki säästetyt tupakkarahat eli 250 euroa. Ei tupakkaan kuitenkaan. Tuli kolme retkahdusta hyvässä seurassa ja hyvässä fiiliksessä, täytyy miettiä korvaavia toimenpiteitä näitä tilanteita varten. Ei hyvää seuraa ja fiiliksiä kannata vaihtaa. Huomenna töihin, ihanaa."

Lokakuu

"Köhä on alkanut onneksi helpottaa. Aika hyvin on mennyt. Työssä on helppo olla polttamatta, mutta vapaa-aikana vaikeaa."

"Laastari edelleen käytössä. Se kyllä riittää. Ei tule sellaisia nikotiinin vieroitusoireita. Tämä on enempikin sellainen tapajuttu. Kädet hapuilee tupakkaa, ennekuin muistan, että enhän minä enää polta."

"Edelleen viikonloput ovat vaikeita. Pitäisi olla 24 tuntia töissä, silloin ei olisi aikaa ajatella. Kyllä tämä on ajoittain sellaista henkien taistelua, mutta tunnen, että olen jo voiton puolella. En ole huomannut, että olisin ollut hermostunut tai kiukkuinen sen takia, että en polta."

Syyskuu

"Limaa on alkanut irrota todella paljon. Päivällä ei ole vaikeuksia, mutta illat ja viikonloput ottavat koville. Kaksi tupakkaa olen polttanut, poskareita pääsääntöisesti."

"Välillä tuntuu kuin ei ikinä olis polttanutkaan, välillä taas siltä, että miksi ihminen ryhtyy itseään kiusaamaan lopettamalla polttamisen."

"Viikonloput ovat vaikeita. Kun ottaa drinksuja, niin silloin tupakan himo tulee. Repsahdin taas polttamaan pari tupakkaa. Joka aamu päätän, että tänään en polta. Tupakkaa on koko ajan saatavilla ja se helpottaa, ei tarvitse stressata ainakaan sitä."

"Kuukausi kulunut ja pari repsahdusta on tullut. Olen mielestäni voiton puolella. Olen kuitenkin ollut niin paljon niskanpäällä tässä lopettamisessa, että niitä päiviä on hyvin paljon enemmän jolloin en ole polttanut kuin olen polttanut."

Elokuu

"Tänään stumppasin viimeisen tupakan. Tästä alkaa savuton loppuelämä."

Tuomas Kaartinen

• 32-vuotias
• konemestari Kotkasta
• tupakoinut 16 vuotta
• polttanut aikaisemmin 20 savuketta päivässä
• on yrittänyt lopettaa aikaisemminkin, muttei ole onnistunut

Katso otteita Tuomaksen videopäiväkirjasta:

2007

Syyskuu