Uuden kirjan kaivaminen esiin kirjapainon pahvilaatikosta on sykähdyttävä hetki. 7-8 kuukauden kirjoitusurakka konkretisoituu puolen kilon teksti- ja paperimassaksi.
On taas se aika vuodesta, kun olo on melko epätodellinen. Uuden kirjan oikolukuvaiheen päättyminen vie yleensä väsyneen kooman ja euforian vuoristoradalle.
Matkakirja kesän 2011 polkaisusta Islannin ympäri etenee hitaasti kuin vastatuuleen puskien. Mutta etenee. Oikean tunnetilan saavuttamista auttaisi, jos syystuulet riehuisivat kolmenä neljänä päivänä viikossa.
Myönnän, että olin jo unohtanut, millaista se on, kun pyörä uppoaa neli-viisisenttisen sohjoon, josta ei saa kunnon pitoa. Nyt tarvitaan samaa asennetta kuin pehmeällä tuhkakentällä Islannissa.
Turkulainen Lukas Priklopil matkasi 14 kuukautta maailman ympäri polkien, autolla ja lentäen. Hän oppi mm. ettei kannata telttailla lehmihaassa. Ps. Kesän Islannin-matkakuvituksesta on ilmestynyt neljän minuutin sävelletty video.
Paluu pikältä reissulta on aina koko matkan vaikein etappi, mutta tällä kertaa kitkan voimakkuus ylittää kaikki odotukset. Öisin poljen yhä Islannissa, se lohduttaa. Vasta kolmen viikon viiveellä arki alkaa asettua uomiinsa.
Viimeisen viikon hallitseva elementti oli raju ja puuskainen vastatuuli, eikä aikataulun kireys sallinut lepopäivien pitämistä paluumatkalla lounaiselta vuonorannikolta. Raatamiseni palkittiin Reykjavikissa, jossa sain viettää aurinkoisen päivän kaunista kaupunkia ihaillen.