Olisi se mukavaa. Istuskella yhdessä muitten mummojen kanssa, ryystää kahvia ja rupatella. Meillä olisi oma talo, jonka pihaa hoitaisimme. Laittaisimme yhdessä ruokaa ja katsoisimme vähän toistemme perään. Jokaisella olisi kuitenkin ihan omakin reviiri, jonne suljetun oven taakse on selittelemättä lupa vetäytyä. Eikä kotimme olisi mikään eristynyt vanhusgetto, ei. Me reissaisimme ja meillä kävisi vieraita.
Onko ajatus mummokommuunista lapsellinen? Millaiset yhteisöllisen asumisen muodot ovat järkeviä ikääntyville?
