Eve Mantu haaveilee mummokommuunista

Onhan meillä tällainen mummokommuuni Heinolassa, Heinolan naisyhteisö, jossa asuu keski-ikäisiä ja vanhoja naisia, jotka viettävät juuri tällaista elämää, mitä ohjelmasi alussa kuvailit.
Mummokommuunissa on vain se puoli, että jonkun pitäisi pitää huolta heistä, ainakin noin yleisesti, ja se vaatii palkkatyöläistä. Heinolassa kaikki tapahtuu talkoohommalla, mutta ajan mittaan on osoittautunut aika vaativaksi. Tämä yhteisö on ollut Heinolassa jo 15 vuotta, joten heillä ja meillä on kokemusta.
Terveisin
Merja Merras
yhteisön perustaja

Saman suuntaisia ajatuksia on itsellänikin ollut. Työskentelen hoitoalalla ja EN TODELLA halua asua terv.keskuksen vuodeosastolla. Täytyy laittaa ystäväpiirin kanssa haaveet yhteen ja alkaa toimimaan vielä nyt kun on voimia. Itseasiassa olemme jo muutaman pariskunnan kanssa keskustelleetkin asiasta...Kommuuni tarvitsee myös nuorempia käsiä, apuvoimia.
Olen kuulolla!

Hei,jo vajaa parikymmentä vuotta sitten päätimme ystäviemme kanssa näin:kun/jos puolisot ovat kuolleet tms,me ystävykset vuokraamme omat asuntomme,mutta vuokraamme myös kimpassa suuren lukaalin Hgin keskustasta elääksemme yhdessä loppuelämän kaikki vaiheet.Tästä puhumme yhä,muutama eronnut ja muutama aviossa elävä.Uskon,että tsätä tulee vielä totta.Ja voihan sinne kommuuniin ottaa se rakkaimpansakin,jos ei satu kuolemaan.Ja ihan kuin olisi varmaa,että juuri me naiset elämme pisimpään:D!Näen tällaisessa asumisessa suuren turvan,ilon ja vapauden,mutta edellytys sille on,että jokainen tuntee toisensa.Jokaiselle löytyy varmaan oma pieni hommansa,mihin siinä vaiheessa vielä kykenee.Ja jos ulkopuolista apua tarvitaa,kustannukset voisi varmaan jakaa yhdessä.Monta asiaa voisi jakaa,joten se tulisi todennäköisesti taloudelliseksikin.

Lieksassa kaupunki ylläpitää samantyyppisiä mummokommuuneja. Idean taustalla muistaakseni sosiaalijohtaja.

Lisätietoja täältä:

http://www.lieksa.fi/Resource.phx/sivut/sivut-lieksajupa/palvelut/asuminen/pienkoti.htx

Et ole näköjään tutustunut lähemmin vanhusten "laitosasumiseen". Siellähän näet suurin osa asukkaista on dementoituneita, muistamattomia...on todella edesvastuutonta olettaa, että hoitohenkilökunta "ilkeyksillään" ei päästä vanhuksia kulkemaan esim. "kaapeilla" silloin kun itse haluavat. Voit viettää viikon vanhainkodessa seuraamassa tilannetta ja laadi sen jälkeen uusi ohjelma, ja kerro kokemuksesta, etkä "mutu"- tuntumasta.
....vanhustenhoidosta liikkuu niin paljon huuhaa-tietoutta joista suurin osa on huonoa omaatuntoa potevien omaisten panettelua hoitohenkijlökuntaa kohtaan
. nimim. arjen hoitotyötä tekevä

Ei yhteisasumisessa ole ongelmana ruuanlaitto, ulkoilu tai yleensä seuranpito. Ongelmana on nukkuminen, saman höpötys, itsensä hävittäminen, vaipan vaihto, pyllyn pesu, lääkitys ym. ym. Eivät taida kommuuniasumisessa enää onnistua. Se on se vanhustenhoidon ongelma ja tekee hoitotyöstä raskasta ja puuduttavaa ja aiheuttaa hoitajattarien väsymisen.

Kuinka mielekästä on sellasessa tilassa eläminen yleensä? Siihen tarvitaan ratkaisu!

19.4.-11

Hei, Eve Mantu!

Mielenkiintoinen tämä aiheesi tällä kertaa. Olemme muutaman kerran pohtineet
chat-keskusteluissa mahdollista kommuunin perustamista, yhdessä asumista.

Itselläni tämä mahdollinen osallistuminen kariutuu pääoman puutteeseen. Olen
leski (vuodesta 1978) ja asunut virkasuhdeasunnoissa.
Pitäisikö perustaa myös sellaisia yhteisöasuntoja, joihin pääsisi vuokralaiseksi?
Itse olen jo aika huonokuntoinen nivelrikkoineni ja sydäntauteineni. Siivoukseen en enää pystyisi, mutta ruuanlaitto tarvittaessa sujuu.

Jonkun pitäisi miettiä monimuotoisempia tapoja asua yhdessä, toinen toisestaan
huolehtien. Olisi varmaan tarpeen olla joku palkattu henkilö huolehtimassa
taloudesta.

Kiitos ohjelmistasi, ovat mukavalla tavalla toteutettuja, vaikka niissä on aina jokin
tärkeäkin sanoma aiheena.

Terveisiä täältä Jyväskylästä,
Ritva Mikkonen

ramikkonen@gmail.com

Jos tosissanne haluatte tietää, kuinka helppoa oli potkaista alkuun Arabianrannan Loppukiri, josta Eve Mantu ohjelmassaan pitkään puhui, lukekaa blogini "Vanhan naisen kompurointia - tai sitten ei" (http://anna-liisamikkela.blogspot.com/). Ilman minua Loppukiriä ei olisi: minä toin mallin ohjelmantekomatkalta Tukholmasta (loppiaisen 2000), minä keräsin ihmiset pöydän ääreen, minä perustin yhdistyksen työnantajani Yleisradion tiloissa, minä puhuin tontin yhdistykselle, lähes kaikki ne rahatkin, joista Suoma Karjalainen (Aktiivisten Senioreiden pj) puhui ohjelmassa, olivat minun hankkimiani. Hän ei edes kaikkia yhdistyksen saamia avustuksia muistanut. Yhdistys pokkasi Asuntomessuiltakin jonkin verran euroja. Minä kirjoitin anomuksen melkein viimeisenä tekonani yhdistykselle, sain siihen suosittelijaksi suurlähettiläs Kimmo Pulkkisen ja kaiken kukkuraksi vielä juoksutin kirjekuorenkin Asuntorahastoon. Tieto hakemuksen läpimenosta tuli yhdistykselle (lue minulle kotiini) minun jo erottua yhdistyksestä.

Minua ei ole koskaan koulussa tai työelämässä kiusattu, mutta Loppukiri-hankkeen alulle potkaisijana sain kokea kaikkea sitä, mitä kiusaaminen pahimmillaan on. Suorasanainen blogini lähti alkuun siitä, kun luin Marja Dahlströmin ja Sirkka Minkkisen Loppukiri-kirjan. Se on täynnä virheitä. Se ei siis ole totuudenmukainen. Uhrasin hankkeelle melkein terveyteni. Blogin kirjoittamisen aloitettuani olen alkanut nukkua kuin tukki. Kirjoittamani voi tuntua joistakin - miten sen sanoisin? - ilkeältä tai kaunaiselta. Hymistely ei auttaisi, terveyteni on minulle kallis.

Kerron tässä kuuntelijoille oman asumisratkaisuni vanhuutta varten: kaikki kolme lastani perheineen asuvat 10-15 minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani. Yhteisö toimii hyvin, ei vaadi sellaisia suorituksia kuin Aktiiviset Seniorit. Esiteltyäni vuonna 2001 tuottaja Eero Ahonalalle Loppukiri-suunnitelman ja kerrottuani, mitä kaikkea minä olin sen eteen tehnyt, hän totesi hämmästyneenä: "Jos joku konsultti olisi tehnyt sen, mitä sinä, lasku olisi miljoonia."

Menkää siis ihmeessä blogisivulleni ja lukekaa koko juttu! Välttäkää omissa yhteisöissä/kommuuneissanne kaikki ne kannot, joihin minä kompastelin. Tähän mennessä blogiani on käyty lukemassa 7500 kertaa, vaikka en ole sitä juuri mainostanut.

Kaikki ihmiset eivät ole "yhteisöllisiä" - eivätkä käytännöllisiä. Kammottaa ajatellakin kommuunissa asumista näiden HYVIEN marttojen parissa. Mutta onpa tosi typerää ajatella, että kaikki yksin viihtyvät ihmiset olisivat minä minä -ihmisiä.

Kuka perustaisi kommuunin "marioille"?

Merja Merras kirjoitti:

Onhan meillä tällainen mummokommuuni Heinolassa, Heinolan naisyhteisö, jossa asuu keski-ikäisiä ja vanhoja naisia, jotka viettävät juuri tällaista elämää, mitä ohjelmasi alussa kuvailit.

SAANKO TULLA KYLÄÄN?

Eläkeläisille uudenlainen keskinäisapuverkosto?

Japanissa on kehitelty vapaaehtoistyön tuntirahastoa, Fureai Kippua.
Sen jäsenet voivat laittaa itselleen säästöön hoitotunteja käymällä auttamassa kotonaan asuvia vanhoja tai sairaita ihmisiä. Jokainen aputunti palkitaan hoivasetelillä. Kun itse aikanaan vanhenee ja tarvitsee apua, hoivasetelillä saa järjestöltä vastaavan määrän hoivatunteja. Mikäli ei tarvitse apua, tunnit voi siirtää toiselle ihmiselle.

Fureai Kippu toimii jo noin 400 paikkakunnalla, jolloin Tokiossa vanhusta auttava ihminen voi siirtää hoitosetelinsä vaikka Kiotossa asuvalle vanhemmalleen. Monet ovat hankkineet mieluummin sellaisia palveluja, jotka maksetaan Fureai Kippu -järjestelmällä kuin jeneillä, ehkä siksi että Fureai Kippu on koettu inhimillisemmäksi ja yhteisöllisemmäksi.

Jos Suomessa suurehko eläkeläisorganisaatio yhteistyössä vaikka Punaisen Ristin kanssa kehittäisi oman keskinäisapuverkostonsa, niin se voisi hyvinkin kehittyä mittavaksi. Vain muutama prosentti suurista ikäluokista tarkoittaisi jo kymmeniätuhansia. Huomattava osa uusista eläkeläisistä tulee julkiselta puolelta, jossa on koulutettuja sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia ja myös lääkäreitä, jolloin moni vanhus voisi saada kotiinsa myös ammattimaista apua. Toisaalta vanhustenhoidossa on myös monenlaista työtä, joka ei vaadi ammattitaitoa: kaupassa käyntiä, kirjeen kirjoittamista, lahjapaketin tekemistä, ruuanlaittoa jne. Nykyisellä tietotekniikalla voi nopeasti hälyttää apua ja välittää vaikka kamerakännykällään lääkärille videokuvaa, jos autettava on saanut sairauskohtauksen. Eli tästä näkökulmasta lisääntynyt kodissa käyminen osaltaan myös lisäisi vanhusten turvallisuutta.

Eläkeläisten vaihtosetelijärjestelmä ei korvaisi nykyistä eikä heikentäisi normaaleja palveluja, vaan olisi kaikille kuuluvien julkisten palvelujen päälle tuleva ylimääräinen bonus. Vapaaehtoisesti toisiaan auttavat saisivat luonnollisesti samat lakisääteiset palvelut kuin muutkin, näin vasemmistolaisesti ajattelevien ei tarvitsisi pelätä, että se heikentäisi hyvinvointiyhteiskunnan rakennetta ja oikeistokin voisi hyväksyä sen koska se ei lisää yhteiskunnan verorasitetta. Keskinäisapuverkostoon osallistuvien elämäntasoa olisi siis mahdollista hieman korottaa ilman verovaroja vaikka julkinen talous joutuisi vaikeuksiin.

Suomalaiseen keskinäisapuverkostoon voisi yhdistää vaihtotilin ja pitempiaikaisen hoitotilin. Kultakin mukaan tulevalta voisi sisäänpääsymaksuna pyytää vaikka 5 - 10 tuntia, jotka tehtäisiin jo kotihoidon parissa oleville. Ne jäisivät säästöön omalle hoitotilille, jota voisi käyttää kun itse ei enää pääse liikkumaan kodistaan. Vaihtotili taas olisi lyhytaikaisempia keskinäisvaihtoja varten ja voisi toimia samoin kuin Stadin Aikapankki. Vasta vähän aikaa toimineessa Stadin Aikapankissa on jo yli 600 osallistujaa, joilta voi tilata mitä erilaisimpia palveluja. Järjestelmä toimii vaihtoperiaatteella: tekemällä esimerkiksi viisi tuntia jollekin työtä, saa saldolleen viiden tunnin plussan.

Mikäli tämä onnistuu, niin eläkeläisten keskinäisapujärjestelmästä voisi ottaa esimerkkiä ja kehittää vastaavia myös muille ryhmille kuten oma verkostonsa yksinhuoltaja äidille tai työttömyydestä kärsiville nuorille.

Tämä vuosi on myös EU:n komission mukaan erityisteemavuosi vapaaehtoistyölle, jonka takia myös suomalainen valtiovalta voisi tuntea erityistä kiinnostusta asiaan.

Mikael Kallavuo
Helsinki

Mikael Kallavuo kirjoitti:

Eläkeläisille uudenlainen keskinäisapuverkosto?

Japanissa on kehitelty vapaaehtoistyön tuntirahastoa, Fureai Kippua.
Sen jäsenet voivat laittaa itselleen säästöön hoitotunteja käymällä auttamassa kotonaan asuvia vanhoja tai sairaita ihmisiä. Jokainen aputunti palkitaan hoivasetelillä. Kun itse aikanaan vanhenee ja tarvitsee apua, hoivasetelillä saa järjestöltä vastaavan määrän hoivatunteja. Mikäli ei tarvitse apua, tunnit voi siirtää toiselle ihmiselle.

Fureai Kippu toimii jo noin 400 paikkakunnalla, jolloin Tokiossa vanhusta auttava ihminen voi siirtää hoitosetelinsä vaikka Kiotossa asuvalle vanhemmalleen. Monet ovat hankkineet mieluummin sellaisia palveluja, jotka maksetaan Fureai Kippu -järjestelmällä kuin jeneillä, ehkä siksi että Fureai Kippu on koettu inhimillisemmäksi ja yhteisöllisemmäksi.

Jos Suomessa suurehko eläkeläisorganisaatio yhteistyössä vaikka Punaisen Ristin kanssa kehittäisi oman keskinäisapuverkostonsa, niin se voisi hyvinkin kehittyä mittavaksi. Vain muutama prosentti suurista ikäluokista tarkoittaisi jo kymmeniätuhansia. Huomattava osa uusista eläkeläisistä tulee julkiselta puolelta, jossa on koulutettuja sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia ja myös lääkäreitä, jolloin moni vanhus voisi saada kotiinsa myös ammattimaista apua. Toisaalta vanhustenhoidossa on myös monenlaista työtä, joka ei vaadi ammattitaitoa: kaupassa käyntiä, kirjeen kirjoittamista, lahjapaketin tekemistä, ruuanlaittoa jne. Nykyisellä tietotekniikalla voi nopeasti hälyttää apua ja välittää vaikka kamerakännykällään lääkärille videokuvaa, jos autettava on saanut sairauskohtauksen. Eli tästä näkökulmasta lisääntynyt kodissa käyminen osaltaan myös lisäisi vanhusten turvallisuutta.

Eläkeläisten vaihtosetelijärjestelmä ei korvaisi nykyistä eikä heikentäisi normaaleja palveluja, vaan olisi kaikille kuuluvien julkisten palvelujen päälle tuleva ylimääräinen bonus. Vapaaehtoisesti toisiaan auttavat saisivat luonnollisesti samat lakisääteiset palvelut kuin muutkin, näin vasemmistolaisesti ajattelevien ei tarvitsisi pelätä, että se heikentäisi hyvinvointiyhteiskunnan rakennetta ja oikeistokin voisi hyväksyä sen koska se ei lisää yhteiskunnan verorasitetta. Keskinäisapuverkostoon osallistuvien elämäntasoa olisi siis mahdollista hieman korottaa ilman verovaroja vaikka julkinen talous joutuisi vaikeuksiin.

Suomalaiseen keskinäisapuverkostoon voisi yhdistää vaihtotilin ja pitempiaikaisen hoitotilin. Kultakin mukaan tulevalta voisi sisäänpääsymaksuna pyytää vaikka 5 - 10 tuntia, jotka tehtäisiin jo kotihoidon parissa oleville. Ne jäisivät säästöön omalle hoitotilille, jota voisi käyttää kun itse ei enää pääse liikkumaan kodistaan. Vaihtotili taas olisi lyhytaikaisempia keskinäisvaihtoja varten ja voisi toimia samoin kuin Stadin Aikapankki. Vasta vähän aikaa toimineessa Stadin Aikapankissa on jo yli 600 osallistujaa, joilta voi tilata mitä erilaisimpia palveluja. Järjestelmä toimii vaihtoperiaatteella: tekemällä esimerkiksi viisi tuntia jollekin työtä, saa saldolleen viiden tunnin plussan.

Mikäli tämä onnistuu, niin eläkeläisten keskinäisapujärjestelmästä voisi ottaa esimerkkiä ja kehittää vastaavia myös muille ryhmille kuten oma verkostonsa yksinhuoltaja äidille tai työttömyydestä kärsiville nuorille.

Tämä vuosi on myös EU:n komission mukaan erityisteemavuosi vapaaehtoistyölle, jonka takia myös suomalainen valtiovalta voisi tuntea erityistä kiinnostusta asiaan.

Mikael Kallavuo
Helsinki

Olen kuullut tuosta Japanin mallista, missä ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä ja saavat siitä jonkinlaisen tilin hyödynnettäväksi myöhempinä elinvuosinaan. Ennen kuin mallista kuulin, olin kuitenkin ajatellut samanlaista Suomeen ja puhunut useammalle sosiaalialan ihmiselle ideasta. Turhaan. Meillä virkamiehet eivät ota ideoita vastaan. En tiedä onko kysymys saamattomuudesta, masennuksesta vai auktoriteettiuskoisuudesta. Menin ideani kehittelyssä hiukan pidemmälle kuin japanilaiset. Voisivatko vanhusten ulkoiluttajat, lääkäri- ja kauppareissulle tueksi menevät henkilöt saada vaivannäöstään palkaksi alennusseteileitä teatteriin, konsertteihin, kampaajalle, uimahalliin jne? Joukossamme on paljon eläkeläisiä, joilla ei ole varaa käydä edes virkistysriennoissa. Sellainen tulee aikaa myöten kaupungille kalliiksi: nämä kotiinsa tv:n ääreen liisteröityneet ihmiset tarvitsevat elämänsä loppupäässä paljon pitemmän HUIPPUKALLIIN laitosjakson kuin ne, jotka jaksavat mahdollisimman pitkään mennä viipottaa.

Puuhatessani Loppukiriä kymmenen vuotta sitten otin puheeksi talomme vierestä talon paikan saaneet MS-potilaat. Sanoin puheenjohtajallemme Marjalle, että siinähän meillä olisi "liikuntaharrastus". Kun lähtisimme kuntolenkille, voisimme ottaa liikuntakyvyttömiä rullatuolissa istuvia MS-potilaita seuraksemme. Tehostuisi siten liikuntakin! Sain tyrmäävän vastauksen. Yhteisöllistä vanhuutta itselleen toivova puheenjohtajamme ilmoitti: "Minä en kyllä halua sellaiseen sitoutua." Olin järkyttynyt.

Hienoa toimintaa!

Ehdottomasti kannattaa pitää omasta vapaudestaan kiinni viimeiseen hengenvetoon asti!

Kannattaa varautua jo etukäteen asukkien poismenoihin, loppukirissä viimeinen saa nähdä monen lähdöt. Suosittelen myös että palkkaa itselleen apuvoimia talon töihin, monta nuorta olisi varmasti valmis työskentelemään muutaman euron tuntipalkalla näin hienolle yhteisölle, ja saisi varmasti itsekin avarrettua aatemaailmaansa yhteisillä teehetkillä mummojen kanssa. Luultavasti yhteisestä pihan ja talonhuollosta voisi mummot kaivaa muutaman lantin eläkkeistään?

Kannatan hankettanne!

Hei,

Mikso odottaa mummoksi asti, miksei heti?!
Helsingin Jätkäsaareen on nousemassa Koti kaupungissa ry:n Malta-yhteisötalo, jonka odotetaan olevan valmis keväällä 2013. Se on kaikkien sukupolvien talo ja siellä on sekä pieniä että isoja asuntoja. Yhteistilat suunnilleen samanlaiset kuin Loppukirissä ja tarkoitus laittaa yhteisesti ruokaa noin kolmena arki-iltana viikossa.

Talossamme on vielä kymmenkunta asuntoa varaamatta - nyt on loistava tilaisuus päästä mukaan. Lisätietoja osoitteesta koti.istan(at)gmail.com.

Yhteen asiaan kiinnitän huomiota: en puhuisi tässä yhteydessä kommuunista, koska se tuo ihmisten mieliin yhteisen talouden. Loppukirissä samoin kuin tulevassa Maltassakin jokaisella on omat, täysin varustellut asunnot, joissa heillä on täydellinen yksityisyys. Sen lisäksi on yhteistilat ja niiden puitteissa yhteistä toimintaa. Kommuunin asemesta talon voisi hahmottaa pystyyn nostettuna kylänä, jossa on seuraintalo saman katon alla.

Kuuntelin äsken vasta uusintana ohjelmasi mummokommuuneista. Toivottavasti asia pysyy esillä ja tulee mahdollisuus perustaa erilaisia mummo- ja vaarikommuuneita.
Me aloitimme Ähtärin entisessä vanhainkodissa Kaijanniemessä ekoyhteisön senioreille 1996. Jaksoimme seitsemän vuotta. Ohjelmassa tuli esille tärkein: ihmiset tulivat eri motiiveista eikä meille Suomineitoon tulevilla ensisijainen motiivi ollut omavarainen elämä.
Nyt etsimme paikkaa luomumummolalle. Kotisivuillani dissidentyti.org olen kertonut unelmista ja liittänyt sinne noiden vuosien aikana postitettujen tiedotteiden tekstit.
Eve - avaa sinä omat keskustelusivut , missä saman mieliset mummot ja vaarit voisivat kertoa unelmistaan ja alkaa muuttaa yhteen samanmielisten kanssa - kaupungeissa, maaseudulla ja vaikka Espanjassa!