Kun Veikka Gustafsson kohtasi ensimmäisen kerran Mount Everestin, pilvien ylle kohoava vuori masensi hänet. Veikka kuitenkin lähti kiipeämään ja pikkuhiljaa itsetunto kasvoi. Rinteellä seistessään hän päätti yrittää tosissaan ja antoi  itselleen luvan onnistua.

Pohjois-suomesta kotoisin oleva kollegani kertoi, että yksi syy hänen etelään tuloonsa oli kotiseudun ahdistava ja pelokas asenne kaikkea hiemankin totutusta poikkeavaa kohtaan.

Aina kun hän kertoi jostain haaveestaan tai sanoi haluavansa yrittää jotain laajempaa, niin vastaus oli joka kerta lakoninen: ei tule onnistumaan.

Kollega oletti, että Helsingissä asenne olisi tyystin toisenlainen, mutta ei kuulemma ole. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, valitettavasti. Turhan usein kuulen kuinka joku asia on  liian vaikea, ei ole mahdollinen, tai kaikkein tylyimmin sitä ei kannata edes yrittää. Millaiset ihmiset näitä kommentteja viljelevät? Veikkaisin että sellaiset, jotka itse pelkäävät epäonnistumista, mutta samalla kavahtavat niitä, jotka uskaltavat laittaa itsensä peliin. Konkreettista harmia jarruhenkilöstä voi koitua, jos hän sattuu olemaan päättävssä asemassa. Kaikille meille, jotka joskus epäilemme omia tai muiden kykyjä rohkenen suositella Veikka Gustafssonin tarinaa. Se kuullaan sunnuntaina 7.3 Yle Radio Suomessa klo 13 uutisten jälkeen. Veikan tarinaan voi tutustua tarkemmin myös ohjelmasarjasta tehdyssä Miten minusta tuli minä – kirjassa. Ja radio-ohjelma on tietenkin kuultavissa myös viikon ajan Yle Areenassa.
 

Törmäsin eilen Lauri Tähkään kohdistuviin niin sanottuihin vihasivuihin. Viha syntyy yleensä pelosta ja pelon takana on usein kateus. Pelätään, että jos sillä menee liian hyvin se voi olla minulta pois. ”Tuolla on enemmän kuin minulla ja aivan liian helpolla se on kaiken saanut.”

Kateus kalvaa eniten kadehtijaa

Kateus on ihmistä sisältä ja ulkoa syövä peikko, joka ei koskaan kestä lähempää tarkastelua. Katsotaanpa vaikka Laurin tarinaa, että kannattaako kadehtia.
Vuonna 2000 Lauri Tähkä & Elonkerjuu julkaisi ensimmäisen singlensä, omakustanteena. Levytys- saati markkinointisopimusta ei bändillä ollut. Lauri oli kuitenkin singlen myötä saanut kammettua itsensä valtakunnan radioon lyhyeen haastatteluun.

Helavyön heilahdus

Kollega Tarja Närhi kierrätti Lauria lyhyesti Radio Suomen musiikkitoimituksessa. Muistan tiukasti silmiin katsovan miehen, jolla oli päällään jotain salmiakkikuvioista ja jotkut kummalliset vitjat. Ja heilahtiko lantiolla liivin piilossa hemmetti sentään aito helavyö?

Kollega kiikutti studioon vaihteeksi vähän omaperäisemmän oloisen rocktyöläisen, mutta tuskinpa hänestä, tai hänen bändistään enää kuulisin. Musiikilla yrittäjiä oli, ja on edelleen niin paljon, että hyvä jos yksi kymmenestä jää mieleen, saati saa leipänsä soittamalla.
Ohi mennessään Laurista irtosi Ylen kliiniselle käytävälle jotain ylimääräistä. Se jokin sai katsomaan perään vielä toisenkin kerran. Lauri jätti hissien ja haastattelustudion väliselle kymmenen metrin matkalle jonkinlaisen avoimen innostuksen vanan.
Oli selvää, että tuo pohjalaisväreihin pukeutunut nuorimies oli uskaltanut luvata itselleen, että aikoo yrittää tosissaan. Kovalla työllä ja vaistoihinsa luottaen hän voisi tehdä oikeita asioita ja ne saattaisivat poikia hänelle onnistumisia - enemmän iloa omaan ja muidenkin elämään.

Lauri ei ole syntynyt kulttuurisukuun, eikä hän ole saanut valmista bändiä pääkaupungin ilmaisutaidonlukiosta. Hän ei ole edes käynyt lukiota. Hän on varttunut Etelä-Pohjanmaan Teuvalla ja katsellut koulunsa pihalta tien toisella puolella sateessa kyyhöttäviä palaneen kirkon raunioita.

Ja peruskoulun viimeisellä luokalla hän on miettinyt, ja ehkä jo hiukan toivonutkin, että voisiko hänestä tulla jotain iloisempaa kuin tuo harmaa kivikasa. Vuosien työn jälkeen olemme huomanneet että hänestä todellakin tuli riemullisempi ja eläväisempi kuin keskiverto suomalaisesta ja niinpä hänellekin löytyy maastamme kadehtijoita. Mielestäni kenenkään ei kannattaisi kuluttaa energiaa edes teuvalaisten kadehtimiseen, vaikka heillä Laurinsa onkin. Laurin tarinan voi kuunnella tämän viikon ajan Yle Areenasta, tai lukea seikkaperäisemmin Miten minusta tuli minä –kirjasta.