Ei kukaan voi puhua sillä tavalla
Heli Laaksonen rakastui tarinoihin ja kieleen jo pikkutyttönä. Lukemaan hän oppi 5-vuotiaana ja lukion jälkeen Laaksonen lähti opiskelemaan Turun yliopistoon suomen kieltä.
Opiskelu jatkui Helsingissä, jossa pääaineeksi oli noussut Helin suuri rakkaus, viron kieli, Sen avulla Heli myös löysi oman kielensä. 
Laaksonen suomensi viron murteella tehtyjä runoja, ja päätti kokeilla miten teksti eläisi, jos hän ei kääntäisikään sitä yleiskielelle, vaan omalle Vakka-Suomen murteelleen.
”Kokeilin, ja huomasin, ettei mikään ole ikinä ollut niin helppoa. Sanat soljuivat kuin vesi hanhen selästä. Ymmärsin, että jos haluaisin kirjoittaa, niin oma murre olisi ainoa tapa, jolla voisin todella ilmaista itseäni", Heli kertoo, ja tietenkin omalla murteellaan. Minä en yritä kääntää tuota sitaattia Helin kielelle.
Helin kieli on paitsi hänen oma murteensa, myös hänen sisimpänsä ääni. Häntä on arvosteltu siitä, että kuinka hän aina vain jaksaa tuottaa niitä murrejuttujaan. Ei kukaan voi puhua oikeasti sillä tavalla, hänestä on sanottu.
Laaksosen murteenkäytön kritisointi on hyvin outoa. Eihän esimerkiksi muusikoita, tai vaikkapa maalareita arvostella sen perusteella, millaisia instrumentteja he itsensä ilmaisuun käyttävät. Miten minusta tuli minä, Heli Laaksosen henkilökuva uusitaan tiistaina 9.2 Radio Suomessa klo 23 uutisten jälkeen. Ohjelma on myös viikona ajan kuunneltavissa Yle Areenasta.
