Seitsemän vuoden viive
Blogini aloituksessa oli vain seitsemän vuoden viive.
Aloitin Miten minusta tuli minä henkilökuvasarjan teon Ylessä melkein päivälleen 7 vuotta sitten. En ollut ehtinyt tehdä montaakaan ohjelmaa, kun Ylen kehityspäällikkö Tuija Aalto tuli ehdottamaan minulle, että ryhtyisin pitämään blogia ohjelman tiimoilta.
Pidin ajatuksesta, ja lupasin pohtia asiaa. Ja muistan kyllä, tosin hyvin huterasti ajatuksen, että ryhtyisin kirjoittamaan. Yhtään merkintää ei syntynyt, mutta aika tosissani olen ollut, sillä Ylen tiedostoista löytyi vuonna 2005 hankkimani blogi -oikeudet.
Olin autuaasti unohtanut asian, mutta viiden vuoden takainen käyntijälkeni huomattiin, kun tiedustelin tänään Tuijalta, että voisinko nyt aloittaa sen blogin pitämisen. Hän muisti seitsemän vuoden takaisen ehdotuksensa ja aikoinaan luvattu blogipaikka järjestyi käden käänteessä.
Mutta miksi vasta nyt?
Kolmesta syystä. Kirjoittaminen tuntuu taas todella mukavalta. Aloitin toimittajan työt parikymmentä vuotta sitten kirjoittavana toimittajana, mutta tv- ja radiotyön myötä tekstin tuottaminen tyrehtyi. Syksyllä 2009 sain valmiiksi Miten minusta tuli minä kirjan
ja vaikka sen tekeminen oli välillä hyvinkin karua puurtamista, niin kirjoittaminen ylipäätään, vaikkei teksti ”ihan briljanttia” olisikaan oli, ja on edelleen aivan jumalattoman kivaa.
Toinen, ja tärkein juttu, jonka muuten ymmärsin kirjan teon myötä entistä paremmin, on sama miksi teen tätä henkilökuvasarjaa.
Tarinat. Ihmisten tositarinoihin ei kyllästy koskaan. Missä on ollut jonkun katkeamispiste, tai oivalluksen hetki? Mikä voima on ajanut mihinkin suuntaan ja millaisia haaveita hänellä on tänä päivänä. Ihmisten rehelliset tarinat ovat aivan loputun aarreaitta! Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun voin toimia niiden välittäjänä radio-ohjelmassa ja hiukan myös tässä blogissa.
Aion käyttää tätä blogia ilmaisualustana sille, mikä ei mahdu radio-ohjelmaan, mutta on muuten julkaisuvapaata, ja mielestäni tärkeää. Kolmas ja puhtaasti itsekäs syy on, että saan tästä pienen henkilökohtaisen norpanavantoni, hengitysreiän omille ajatuksille, ja niiden testaamiselle.
