Hengitä tai kuolet!
#2
"Ihminen pysyy hengissä aika monta päivää syömättä, juomatta ei montaa päivää, ja hengittämättä vain muutaman minuutin. Kuolema tulee."
Tämän totuuden kuulin kauan aikaa sitten epätäydellisellä suomenkielellä lausuttuna yliopistoliikunnan itämaisen itsepuolustuslajin vetäjältä, joka halusi painottaa oikean hengittämisen merkitystä hyvän suorituksen aikaansaamiseksi. Asia palautui mieleeni pari kuukautta sitten työpaikan järjestämällä joogakurssilla. Olihan maratonille valmistautuminen aloitettava jollakin liikuntamuodolla, ja tämä tuntui helpoimmalta.
Ensimmäiset kosketukset joogaan sain kuitenkin jo kolmisen vuotta sitten vastaavalla alkeiskurssilla. Silloin harrastus katkesi alkuunsa muualla hankittuun polvivammaan. Alkuun pidin joogakurssia hyvänä ideana ennen kaikkea siellä tehtävien pitkäkestoisten venytysten takia. Melko pian tajusin vähintään yhtä hyödylliseksi asiaksi joogassa opetettavan hengityksen. Olenkin kokeillut tuon muutaman vuoden takaisen kurssin jälkeen joogahengitystekniikkaa satunnaisilla juoksulenkeilläni.
Keväisin, joskus huhti-toukokuussa innostun yleensä lähtemään ensimmäisille juoksulenkeille. Hengitys tuppaa olemaan aluksi nopeatahtista läähätystä, jossa ei keuhkojen hengityskapasiteetti ole lähimainkaan kokonaan käytössä. Läähätystä tehostavat lepän ja koivun siitepölyjen aiheuttamat lievät allergiaoireet. Monesti vasta lenkin loppupuolella tuntuu, että hengitykseen löytyy enemmän syvyyttä ja pitempikestoista rytmiä.
Joogaoppien mukaan hengittäminen, vaikka onkin automaattinen toiminto, ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti oikein. Normaalisti hengästyessämme, vaikka koitammekin hengittää syvään, jää hengitys vajavaiseksi. Sisäänhengityksessä keuhkot vedetään täyteen ilmaa ja samalla vedetään vatsa sisään.
Joogassa käytetään ns. palleahengitystä. Sisäänhengitettäessä ilma pitäisi saada ensin keuhkojen alaosaan siten, että vatsa pullistuu ulos - siis päinvastoin kuin yleensä olemme tottuneet. Rintakehä ei saisi pullistua, eivätkä hartiat kohota. Sisäänhengityksen jälkeen pidetään pieni tauko. Sitten vatsa vedetään sisään pallealihasten avulla, jolloin tästä seura uloshengitys. Hengityksen pitäisi siis seurata pallealihasten liikkeitä luonnollisesti.
Tämä tuntui aika vaikealta aluksi ja juostessakin se tahtoo näin aluksi unohtua. Sitä onkin aluksi hyvä kokeilla vain hetken aikaa kerrallaan keskittyen, ja lisätä sitten sitä kun se tuntuu luonnolliselta. Joogahengityksen pitäisi edistää hapen ja hiilidioksidin vaihtoa ja siten tehostaa hengitystä. Kun hengitys on tehokkaampaa, voi hengitysrytmiäkin hidastaa.
Joogahengitystä käytetään myös pilateksessa (en ole kokeillut). Sibelius-Akatemiassa joogahengityksestä ja laulamisesta on tehty opinnäytetyö ja sairaanhoidossa sitä on kokeiltu ainakin sydämen vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden hoidossa.
Hengittämisen hallinnalla, keskittymisellä ja tietoisuudella (ajatukset, tunteet ja tahto) katsotaan joogassa toimivan vuorovaikutuksessa. Tämä vuorovaikutus voi kehittyä meditaatioksi. Keho ja mieli toimivat yhdessä, keskittyminen ja läsnäolo syventyvät. Mielestä poistuu kaikki turha. Se on myös kääntymistä sisäänpäin, suuntana se, mitä todella olet.
Johonkin tämmöiseen transsiin voisi päästä maratonillakin. Kunhan muistaa hengittää. Miten sinä hengität juostessasi?
Jorma Kivistö / yle.fi
linkkejä:
Jooga auttaa löytämään omat parantavat voimavarat (YLE Pohjanmaan radio)
Ruumis solmulla mutta mieli tyynenä (Olotila)
Oopperalaulaja Ture Ara oli suomalaisen joogan pioneeri 1960-luvulla (Elävä arkisto)
