Image ja gonzo-journalismi

En oikein tiedä mitä ajatella uudesta Image-lehden numerosta. Tai tiedän: se on pettymys.

Se on huono numero ennen kaikkea siksi, että jostain syystä siinä on julkaistu kirjailija-toimittaja Juha Itkosen kirjoitus ”ME2”, joka kertoo Juha Itkosen suhteesta U2-yhtyeen laulaja Bonoon. Itkonen on siis Bono-fani, ja siksi hänet on nostettu lehden kanteen.

Tästä suhteesta me saamme sitten lukea kolmen ja puolen sivun verran, enkä keksi miksi – paitsi siksi, että U2-yhtyeeltä ilmestyy uusi levy ja ehkä siksi, että Juha Itkoselta on kadonnut itsesuojeluvaisto.

Itkosen venytetty kolumni ei kerro mitään mistään, paitsi kertaa sen, mitä Juha Itkonen on ajatellut U2-levyjen ilmestyessä. Näissä ajatuksissa ei ole mitään erikoista, ei mitään sellaista, miksi niitä pitäisi painaa lehteen tuossa laajuudessa. Ne ovat keveydessään niin turhia ajatuksia, että ehkä ne on painettu lehteen juuri siksi, ikään kuin vitsinä.

Mutta hyvällä tahdollakaan etsien jutussa ei ole mitään sellaista, joka kertoisi jotain kiinnostavaa maailmasta: yksityinen ei nouse yleiseksi.
 
Yksityinen ei nouse yleiseksi myöskään silloin, jos yksityisestä kerrotaan yleisellä tasolla.

Toisaalla lehdessä toimittaja Joanna Palmén on kirjoittanut artikkelin siitä, että hän on sinkku. Palmén osallistuu jutussa speed dating –iltaan ja pohtii sitä, miksei hänellä (28-vuotiaana!) ole vielä pysyvää parisuhdetta. Muutama tutkija pohtii sitten yleisemmin sinkku- ja parisuhde-elämän eroja.

Ongelma on siinä, että toimittaja Palmén ei heitä itseään peliin, ei kerro itsestään oikeasti mitään kiinnostavaa. Juttu olisi voinut puolustaa julkaisuaan, jos Palmén olisi uskaltanut avata elämäänsä, ihmissuhteidensa kipeitä hetkiä tai onnen sirpaleita, joista ei koskaan tullutkaan sitten rakkauden ruukkua. Mutta ei.

Juttu herättää kysymyksiä, mutta ei vastaa niihin. Teksti on porvarillisen mauton, sisäsiisti ja turvallinen. Onko Palménilla kenties sellainen tausta? Millaisesta kodista hän on? Millainen parisuhde oli hänen vanhemmillaan? Noin tarkalleen ottaen millaisissa suhteissa hän on aiemmin ollut? Miten hän on itse niissä käyttäytynyt? Mistä hän ajattelee sen johtuvan? Onko hänellä traumoja, vai pikemminkin nimenomaan ei ole mitään ikäviä kokemuksia? Millainen olisi se särmä, joka tekisi miehestä enemmän kuin "ihan kivan"?

Jos minä haluaa esille, minästä on kerrottava.