Nationalismi pörrää keväällä

Mediakevään iloisin pilkahdus Helsingissä on tietysti Kevätpörriäisen myyjien ilmestyminen katukuvaan. Kevätpörriäinen on koululaisten kirjoituksista koottu lehti, joka on poikkeuksetta ratkiriemukas, lapset kun ovat niin hassuja.

Osa teksteistä on otteita aineista, joita koululaiset ovat kirjoittaneet annetun otsikon pohjalta. Näistä valmiista otsikoista yksi oli merkillinen: "Miksi kotimaani on minulle rakas?"

Miksi?

Toimittajien ammattikielellä tässä on kai kyse "ladatusta" kysymyksestä, joka sisältää jo valmiin väittämän: kotimaan on siis pakko olla rakas.

Minusta kansakunnilla ei yleensä mene kovin hyvin silloin, kun kansalaisilta odotetaan ehdotonta rakkautta joko valtiota tai epämääräistä "isänmaata" kohtaan.

Miksei lapsilta kysytä, rakastavatko he kotimaatasi ylipäänsä ollenkaan? Miksi, miksi et? Tai: millaista sinun elämäsi on?

Suomen pitäisi toivoakseni olla valtiokehityksessä siinä vaiheessa, että meidän koululaisillamme olisi oikeus sanoa, etteivät he pidä kotimaastaan.

Vai olisiko se liian paljastavaa? Lapsi käsittää asioita konkreettisesti. Lapsen kotimaa, lapsen koko maailma käsittää ennen kaikkea kodin ja koulun. Jos olen oikein uutisia tulkinnut, meillä on aika paljon lapsia, joilla ei ole siinä kotimaassa mukava olla.