Arvauksetkin ovat kiinnostavia! Vastaukset numeroon 09 144 800 perjantaina 20.1. klo 10.00-11.00. Puhelimeen vastaa Eve Mantu.
Oikea vastaus ja oikein vastanneen henkilön haastattelu kuullaan Radio 1:ssä klo 17.30 alkavassa suorassa lähetyksessä.
Viikon kysymys: Minä vuonna lakkautettiin viimeinen imettäjän sairaalavirka Suomessa?
Löytyihän se netistäkin
Julkaistu Pe, 20/01/2006 - 19:40 Nimetön (not verified)
Ohjelmassa sanoit, Eve, ettei tietoa löydy netin hakuroboteilla, mutta kyllä se löytyi helpostikin Nettilehti Hernekepin sivuilta :-) Unohdin vain soittaa 10 ja 11 välillä kun ei saanut heti soittaa!
35-vuotiaalle äidille pohjanmaalta kommentti: et ole ensimmäinen, joka huomaa, että kun imetykselle ja vauvoille jotenkin "antautuu", yhteys vauvaan voi olla aivan toisenlainen. "Yhteys toimii" niinkuin sanot.
Voi se yhteys toimia tietysti imettämättäkin, mutta tämä imetykselle antautuminen ihan varmasti helpottaa ja auttaa sellaisen muodostumista.
t. Karla
» kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi
VASTAUS : 1956
Julkaistu Mon, 23/01/2006 - 13:52 Eve_Mantu
Helsingin Lastensairaalassa (eli Lastenklinikalla) oli imettäjiä. Sairaalan satavuotishistoriikki kertoo, että Arvo Ylppö toi idean Saksasta ratkaisuksi sairaiden lasten ruokkimisongelmiin. Perinteisesti imettäjät ovat ruokkineet toisten lapsia omiensa kustannuksella, mutta Lastensairaalassa imettäjä imetti aina ensin oman lapsensa ja vasta sitten herutteli maitoa osaston muille lapsille. Imettäjä sai asunnon ja täyden ylöspidon. Hänelle myös maksettiin maitotili.
Sairaalaimettäjistä on hyvin vähän tietoa, mutta mainintoja muutamia. Imetyskouluttaja Ritva Kuusisto tiesi ainoana soittajista tämän oikean vastauksen.
» kirjaudu sisään tai rekisteröidy kommentoidaksesi
arvaan 1959
Olen 35 äiti pohjanmaalta:
4 Poikaa olen imettäen saatellut elämän alkuun. ensimmäisen kanssa jouduin jo laitoksella hermoilemaan imetyksen onnistumisessa. Tuntui että se onnistuuko imetys on ratkaisevaa olenko hyvä äiti vai en. Kotona taistelu jatkui koliikkivauvan kanssa. Epäilin maidon riittävyyttä ja turvauduin lisänä äidinmaidonkorvikkeeseen. Sillä seurauksella että poika luovutti entistä helpommin ja otti ilolla tuttipullosta hörpyt paljon vähemmällä vaivalla. Toisen pojan syntyessä kokeilin pärjätä ilman tuttipulloa ja kokeilu tuotti 1vuoden imetysrauhan, tarjosin vain vettä pullosta, joskin vauvan huvitutti sotki unitouhuja. 3. ja 4. pojille toimin maitoautona ja huvituttina ja tätä tapaa pidin omalla kohdallani parhaana. Silloin äidin ja vauvan yhteys toimii, ja vaikkei silloin ilman vauvaa pitkiä aikoja voi ollakkaan, kumpikaan ei pärjää; äiti täyttyvien rintojensa kanssa eikä vauva ilman ruokaa, se osa on tullut valittua kun on ryhtynyt äidiksi. Korvatulehduksia oli eniten ensimmäisellä ja toisella, vain muutama näillä "luomuvauvoilla". Hoidin kaikki kotona joten olosuhteet olivat kaikilla samat.
Koska jouduin imettämään nälän sattuessa, ei paikkaa voinut aina valita, haluankin lähettää terveisiä kaikille: Antakaa äidille ja vauvalle ruokarauha ja välttäkää jäämästä ihastellen katsomaan toimitusta, varsinkin äiti kokee olevansa aika "alaston" niin luonnollista kuin se onkin.