Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi

Kun kieltolaki tuli Suomessa voimaan 1919, suomalaiset joivat vähiten alkoholia koko Euroopassa. Viinaongelman uskottavuuden vuoksi raittiusliike synnytti nopeasti myytin suomalaisesta viinapäästä, joka heikkoudessaan aiheuttaa poikkeuksellisen paljon harmia ja murhetta.

Alkoholi ja rikollisuus oli yhdistetty jo 1800-luvun lopulla. Perusteluksi hurjalle suomalaiselle viinapäälle kävivät juopumuspidätykset, joita oli tehty vuoden 1733 juoppousasetuksesta lähtien. Kertomatta jätettiin se, että muissa maissa ei juoppoja rangaistu vaan pikemminkin autettiin.

Kieltolaki demokratisoi symbolisesti alholikulttuuria ehdottomuudellaan, mutta se sai suomalaiset suosimaan väkeviä. Maassa syntyi ajattelutapa, että kaikki saatavilla oleva salaviina oli juotava kerralla pois.

Sodan jälkeen luotu ostajatarkkailujärjestelmä sitoi kansalaiset yhden alholimyymälän asiakkaiksi ja pakotti käyttämään viinakorttia, johon ostokset merkittiin. Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin ja Alkon onnistunut yritys ohjailla suomalaisten juomatapoja yleiseurooppalaiseksi toivat lopullisesti kosteat sukupolvet suomalaiseen alholipolitiikkaan.

Heikkoa viinapäätä ei edelleenkään Suomessa ihailla, jonkinlaisen sankarin sädekehän voi silti yhä saada henkilö, joka ankaran ryyppämiseen jälkeen ei sössötä, säilyttää hilpeytensä ja poistuu paikalta horjumatta omin jaloin.