Bioenergian kehittäjät pakenevat Suomesta samaan aikaan kun Ruotsissa
biokaasulle nähdään äärettömät markkinat. Koska 60 kg kodin ruokajätettä riittää tänään tuottamaan biokaasua noin 100 km:n automatkalle niin onko sinulla jotain sitä vastaan, että vuonna 2050 Suomessa olisi kodin, taloyhtiöiden tai asuinalueiden yhteiset biovoimalat? Kuuntelijat voivat kommentoida tätä aamun kysymystä lähettämällä tekstiviestin lähetykseen tai kirjoittamalla tähän blogiin.
Lähiseuden biovoimalat voisivat olla merkityksellisiä monessa mielessä. Taloyhtiön saunat ja pesutuvatkin voisivat olla tervetulleita takaisin hyvän yhteisöelämän ja kestävän kehityksen näkökulmasta.
Joensuun torin laidalla YLE:n studiossa on Kainuun aatelisen seurassa aurinkoisena tiistai-aamuna biokaasun tuottaja ja kehittelijä Erkki Kalmari sekä Pohjois-Karjalan yrittäjien puheenjohtajaja ja kokoomuspolitiikko Ari Alsio.
Ministeri Mauri Pekkarinen ja MTT-teknologiatutkimuksen johtaja Markku Järvenpää vastaavat puhelimeen ruuhka-Suomen humusta.
Joensuussa keskitymme nyt biokaasun hukattuihin saloihin.
Suomessa on arvioitu olevan jopa 700 000 ha peltoa, joka olisi valjastettavissa
biokaasuntuotantoon. Sen bioenergiasisältö mahdollistaisi 800 MW sähkötehon (Loviisan nykyinen atomivoimala) tai 1,4 miljoonan henkilöauton liikennekaasun. Tämä antaisi varovastikin arvioiden töitä yli 10 000 suomalaiselle. Ydinvoiman työllistämisvaikutus on reilusti vähemmän.
Biokaasun käyttöönotto liikuttaisi arviolta jopa 2000 miljoonaa euroa suomalaiselta suomalaiselle. Tästä potista haja-asutusalueiden kunnatkin pääsisivät osalliseksi. Se piristäisi leikkauslistoja laativine kuntien mahdollisuuksia tarjota hyviä peruspalveluita. Biokaasu voisi olla aivan uusi elinkeino maaseudulle ja yrityksille. Mutta kun ei.
Keiden liiketaloudellisia intressejä hallitus nyt ajaa syrjäyttämällä biokaasun? Miksi Suomessa ei panosteta biokaasuun kuten Ruotsissa?
Missä katse kaukoviisas, talouden täsmätieto
Tämän talven ensimmäisessä lähetyksessä keskusteli kalevalainen sanankäyttäjä Seija Tuohesmaa ohjaaja Halosen kanssa Kalevalan perinteistä nykyajassamme.
Kesäkuun ensimmäisen lähetyksen alla tässä Seijan runotervehdys
ARISTOTELEEN PERILLISET
Akropolis aamuvarhain
jumalinen juhlapaikka
historian harrastajan:
humanistin herkkätunnon.
:
Hyräilee hän vielä joskus
mailla Hellaan herkin mielin
laulua Ateenalaisten.
Afrodite syntyy hälle
vaahdossansa valkeassa..
Olympoksen nähdessänsä.
kysyy joskus kyynisenä:
Kisaileeko puhtain aattein
tänään vielä mestarimme:
urhot kilpakentillämme?
.
Tuhansien vuotten mennen
sanattoman henkii viestin
Platon, joskus Sokrateskin,
Aristoleleskin – hälle.
kulttuurimme tyylin nähden.
Kivilouhos kuiskaelee,
kohahdus myös hyökyaallon:
seitsemännen, vaahtopäisen…
.
Romahtiko raunioiksi,
sivistyksen saavutukset?
Repeytyikö rispaantuen
esirippu eurokultin?
Missä katse kaukoviisas,
talouden täsmätieto:
koulutuksen kultivoima,
kokemuksen kypsyttämä,
sivistyksen siivittämä,
oivallus tuo ontumaton:
jäävittömäin julkaisema?
Suomi kohta syömäköyhä
lupaelee lunnahana
vakuuksitta riskiluoton
elvistellen euromaana.
elvytellen velkaluotoin.
Laman lunnaat maksattavi
kansalla taas köyhimmällä…
Seija Tuohesmaa