Kaari Utrion provokatiivinen esitys kuolinpilleristä aktivoi ikuisuuksia jatkuneen vanhusten hoitokeskustelun rinnalle huolestuneita huokauksia eutanasiasta. Utrion räväkkää ulostuloa ei taidettu oikein ymmärtää. Mutta, ei kristilliseksi ajattelijaksi tunnistettava kirjailija Minna Canthkaan pokannut kiitosta kirjoittaessaan ensimmäistä kertaa Suomessa armokuolemasta novellissaan Köyhää kansaa vuonna 1886. Raamatun Saarnaaja todistaa väkevästi, että ei mitään uutta auringon alla. On aika tulla ja lähteä - kuka sen sitten lopulta määrääkään?
Passiivinen eutanasia, hoidon lopettaminen, on Suomen laissa sallittua.
Aktiivinen elintoimintojen lopettaminen, aktiivinen eutanasia, on härmässä
rikos ja siitä voi saada jopa 8 vuotta vankeutta.
Alankomaiden tavoin eutanasiaan on suhtauduttu sallivasti mm. Sveitsissä ja Belgiassa, vaikka kyseessä lienee periaatteellisesti rikos. Yhdysvalloissa Oregonin osavaltiossa lääkärit ovat saaneet avustaa parantumattomasti sairaita. Vaikka useimmissa maissa laki kieltää aktiivisen eutanasia, ei sitä harjoittavia lääkäreitä aina rangaista. Hyvän kuoleman etiikkaa eletään todeksi katsomalla läpi sormien.
Itsemurha ei ole Suomessa rikos. Joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee Suomessa itsemurhan, mutta se ahdistuksesta, joka tekojen takana ei tule kuuleviin korviin. Kun kerran kaikkea ylevää ja totta mikä vetten päällä liikkuu tulee todistella talouden matemaattisilla mittareilla, niin lienee hyvä tietää, että Tuula Uusitalon tutkimusten mukaan itsemurhat ja niiden yrityksetkin maksavat yhteiskunnalle seitsemän miljardia euroa vuosittain. Tiedä vaikka laki eutanasiasta, siis tietoisuus säällisen ja kivuttoman poismenon mahdollisuudesta, vähentäisi vanhojen ihmisten kokemaa ahdistusta ja tsemurhia. Tiedä vaikka elämään väsyneelle annettu mahdollisuus, eräänlainen takaportti päättää päivänsä arvokkaasti ja syyllistämättä, voisi ylläpitää paradoksaalisesti elämän halua. Andrew Solomon pitää "rationaalisen itsemurhan" hyväksymistä myös keinona ehkäistä sitä.
Jos ei kerran kotimaassa voi kuolla haluamallaan tavalla, on päästään terveen lähdettävä turistiksi kuolinapua tarjoavalle klinikalle. Matkalaukusta tulee löytyä kahden eri lääkärin lausunnot. Kuolinavun on oltava oma, vapaaehtoinen valinta, ja sen täytyy perustua henkisesti terveen ihmisen harkittuun pyyntöön.
Zürichissä on Dignitas- järjestön tarjoamaan kuolinapuun turvautunut 947 ihmistä kymmenen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Yli 80 prosenttia jäsenistä on muita kuin sveitsiläisiä. Suurin osa on ollut saksalaisia, sveitsiläisiä ja brittejä. Suomalaisia on jäsenlistalla yhdistyksen ilmoituksen mukaan alta kymmenen. Lain tulkinnan kannalta on ongelmallista jos kuolemaan matkustava on niin sairas, ettei selviä matkasta ilman sukulaisten tai läheisten apua. Periaatteessa pelkästään brittiläisen matkajärjestelyissä auttava heimokansalainen, sukulainen, on voinut saada syytteen itsemurhan avustamisesta. Siksi jotkut ovat päättäneet tehdä viimeisen matkansa turhaa syyllisyyttä välttääkseen yksin, eivätkä ole saaneet kuolla läheistensä läsnä ollessa.
Meillä niitä honkia humisee selkosilla ja hiljenevillä syrjäseuduilla, joissa on raittien autioitumisen ohella koettu myös nuorten toivottomuudesta nousevia itsemurha-aaltoja. Jos laki eutanasiasta tulisi todeksi, voisi suomalaisia kuolemisen klinikoita nousta vaikka korven hiljaisille taipaleille, missä tuulella on tilaa soida ja hiljaisuudella hoitaa. Ei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan.
Tiistaina 29.9. klo 9.05 alkaen YLE Radio 1:ssä Kainuun aatelisen seuraan ja Eutanasian, hyvän kuoleman kulttuurin äärelle pysähtyvät tunniksi uskontotieteilijä Leila Jylhänkangas, Terhokodin ylilääkäri, saattohoitolääkäri Juha Hänninen sekä Exitus ry:n puheenjohtaja Jaakko Ojanne.
Kuolinapu?
Luoja on määritellyt jokaiselle tulo ja lähtöhetken. Nuorena hoitajaihmisenä kantasin elinikäisen henkisen murhatuomion, jos tälläisiin toimiin joutuisin. Ei kuoleva vanhuskaan välttämättä aina halua kuolla. Tai jos haluaakin, niin hänelle voisi järjestää niin paljon kaikkea ihanaa siihen viimeisiin aikoihin, että hän voi siedettävästi nauttia myös viimeisistä ajoista. Se on meidän hoitajien tehtävä. Tehdä ihmisen olo hyväksi ja turvalliseksi.